PääsivuKohteetTakaisin

Köhniön omakotialue

Sijainti: Jyväskylän VII kaupunginosa

Köhniön asuinalue oli jatkoa Kypärämäen asuinalueen rakentamiselle. Omakotialueet kuuluvat hallinnollisesti samaan Kypärämäen kaupunginosaan mutta Köhniönjärven kaakkoispuolelle muodostunut omakotialue käsitetään erilliseksi alueeksi. Pohjoisessa Erämiehenkatu erottaa Köhniötä Kypärämäen asuinalueesta, mutta toimii silti sen varrella sijaitsevien julkisten rakennusten kautta alueita yhdistävänä. Erämiehenkadulta lähtevä Keihäsmiehenkadun länsiosa, sekä Keskussairaalantien ja Rihlanperän alueet idässä kuuluvat Köhniöön.

Köhniön omakotialue rakennettiin Valtion Metallitehtaan (nyk. Valmetin Rautpohjan tehdas) työntekijöitä varten. Tehtaan tuotanto oli voimakkaassa kasvussa sotakorvausten takia, lisää työntekijöitä tarvittiin jatkuvasti. Sodanjälkeisen yleisen asuntopulan takia työntekijöiden oli vaikea saada asuntoja, joten tehdas osti kaupungilta Köhniön alueen ja neuvotteli kaupungin kautta lainat, joiden turvin työntekijät saattoivat alkaa rakentaa kotitalojaan. Tämän takia Köhniötä kutsuttiinkin pitkään Velkamutkaksi.

Ampumarataa lukuun ottamatta alue oli täysin rakentamatonta seutua. Köhniö kaavoitettiin vaiheittain 1948-1955, mikä teki alueesta alussa hajanaisen. Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1948 asemakaavaluonnosten pohjalta, varsinainen hyväksytty asemakaava valmistui heinäkuussa. Vuonna 1948-49 alueen itäosat olivat valmiita. Rakennukset olivat ns. Aino-tyyppiä, joka oli mukailtu malli sosiaaliministeriön mallipiirustuksista. Seuraavaksi valmistuivat rakennukset Köhniönkadun länsipäässä 1953 mennessä. Köhniönjärven puoleisen alueen talot olivat puolestaan tyyppiä Yrjö 2. 1950-luvun puolivälissä rakennettiin Erämiehenkadun varsi ja suurin osa Permi- ja Loukkukadun taloista. Vuosikymmenen lopulla valmistui Rihlaperän ja Salokadun alue.

Useimmat alueen taloista rakennettiin varta vasten tehtyjen piirustusten mukaan ja yhdessä moninaisten tyyppipiirustusten kanssa Köhniön alueesta kehittyi rakennuskannaltaan varsin monipuolinen ja vaihteleva jälleenrakennuskauden asuinalue. Kaavamääräyksissä oli määritelty ainoastaan kattokulmat ja kerrosluku, joten alue säilyi yhtenäisenä. Köhniö liitettiin vuonna 1957 vesi- ja viemäriverkkoon. 1970-luvulla osa alueen liiketonteista kaavoitettiin uudelleen asuintonteiksi, mm. Köhniönkadun risteyksissä sijainneet tontit.

Köhniön omakotialueen kadut ovat polveilevia pitkittäiskatuja, jotka muodostavat ikään kuin silmukkamaisen, maaston mukaan laskevan katuverkon. Tontit ovat suuria puutarhatontteja, rakennukset on sijoitettu niiden etureunaan piharakennusten jäädessä tontin takaosiin. Pihoja reunustavat orapihlaja-aidat ja kadun puolella etupihat. Rakennuskanta on moni-ilmeistä, erilaiset tyyppitalot muodostavat alueen sisällä omia kokonaisuuksiaan.

1940-1950-lukujen jälleenrakennuskausi

Kirjallisuutta:
Haikari, Janne. Kypärämäki ja sen väki. Kypärämäen-Köhniön asukasyhdistys 1999.

 
PääsivuKohteetTakaisin