Pyykinpesu
Pyykinpesu oli siisteyden ylläpitämiseksi tärkeää työtä. Pyykinpesu oli naisten työtä. Kesäisin pyykkiä pestiin joko veden äärellä tai sellaisilla seuduilla missä järveä tai jokea ei ollut, pyykkikodalla tai saunassa. Talvella pyykki pestiin saunalla ja huuhdeltiin järven jäälle hakatussa avannossa. Pyykkiä pestiin kahden tai kolmen viikon välein, mutta muutaman kerran vuodessa tehtiin isompi pyykki. Suurpyykkiin kului useita päiviä. Suurin pyykkipäivistä oli keskikesän heinäpyykki. Heinäntekoon lähdettiin puhtaissa vaatteissa, joten ennen varsinaista sadonkorjuuta kaikki vaatteet pestiin. Riihipyykissä pestiin puinnissa savun mustuttamat vaatteet. Jouluksi pestiin joulupyykki, ja samoin tehtiin ennen muita suuria juhlia, jotta talo voisi ottaa pyhän vastaan puhtaissa pukimissa.




Päijänteen rannalla Säynätsalossa pyykkipäivä on kauneimmillaan. Kivillä kiehuu pyykkipata, pyykkäri hieroo pyykkiä pyykkilautaa vasten kädet saavissa ja lapset viettävät päivää leikkien tai auttaen pienissä puuhissa. Tilanteen on ikuistanut Valokuvaamo Päijänne 1920-luvulla. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.   
 

Lipeä ja saippua
Pesuaineet, saippua ja lipeä tehtiin itse. Lipeä valmistettiin tuhkasta. Tuhka asetettiin pussissa tiinun pohjalle, ja sitä valeltiin kuumalla vedellä. Vahvempaa lipeää saatiin aikaiseksi astian pohjalle olkia ja niiden päälle paksu kerros tuhkaa. Kun päälle kaadettiin vielä kuumaa vettä, valui astian pohjassa olevasta aukosta valmis lipeävesi astiaan.
Saippuaa saatiin teuraseläinten ihrasta ja teurasjätteistä. Ainekset suolattiin ja niitä keitettiin väkevässä lipeäliemessä. Seos kaadettiin pesupunkkaan jäähtymään. Kun saippuaseos oli jäähtynyt, leikattiin siitä palasia myöhempää käyttöä varten. Saippuaa valmistettiin teurastuksen aikaan.




Vasemmalla on lasinen pyykkilauta. Aaltoilevaa lasista keskiosaa vasten pyykkiä hangattiin, jotta lika irtoaisi vaatteesta. Pyykkilaudoissa keskiosa saattoi olla myös puuta tai peltiä. Pyykkisaippuaa pidettiin pesun aikana yläosan lokerossa, josta se oli helppo ottaa käyttöön hankauksen välillä. Oikealla oleva pyykkikarttu on taitavasti koristeltu. Siinä on suuri sydän, ruusukeaihe ja polvinauhaa sekä vuosiluku 18 6/4 56. Keskellä olevat luvut tarkoittavat päivää ja kuukautta. Sulhanen on valmistanut pyykkikartun morsiamelle vuonna 1856.


Pyykkipäivän kulku
Jos pyykinpesu tapahtui muualla kuin järven tai joen rannalla, työ alkoi vesien kantamisella kaivosta tai lähteestä pesupaikalle. Likaisimpia vaatteita liotettiin korvossa yön yli. Sen jälkeen pyykit siirrettiin puhtaaseen kuumaan veteen ja hierottiin niitä kämmenissä saippualla. Kolmijalkaiset pyykkipunkat ja pyykkilaudat helpottivat raskasta pyykinpesua. Valkopyykki keitettiin lipeävedessä muuripadassa ja hämmennettiin puukepillä.





Pyykkärit takovat ”vaatemakkaroita” kartulla rannalle tuotuja penkkejä vasten. Leivonmäellä Rutajoen virtaavan veden äärellä syntyi puhdasta jälkeä, kun Elna Backström kuvasi työntouhua. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.


Pesun jälkeen pyykki huuhdottiin ja kartuttiin eli lyötiin ”vaatemakkaroita” niin kauan, kunnas vesi oli kirkasta. Huuhtominen oli helpointa järven rannassa, mutta se voitiin tehdä myös suurissa saaveissa. Talvella pyykki huuhdeltiin avannolla. Silloin pyykkärit tarvitsivat myös talon miesten apua: avannot hakattiin auki ja suuret pyykkivasut kannettiin jäälle. Avannolla piti varoa, ettei vaatteita pudonnut järven pohjaan. Lopuksi vaatteet puserrettiin kuiviksi.




Huuhteluvaiheessa pyykit kuljetettiin aivan veden rantaan. Kaksi naista, joista vasemman puoleinen on Siiri Hänninen, ovat huuhtelupuuhissa Kuusaan Varjolan talon rannassa Laukaassa vuonna 1919. Kuva Aarne Forsman.
Keski-Suomen museon kuva-arkisto.

Kesällä vaatteet levitettiin kuivumaan nurmelle tai ripustettiin pihalle erityisiin puusta rakennettuihin kuivaustelineisiin tai naruille. Talviaikaan vaatteet kuivatettiin riihessä tai tuvassa. 




Pyykkipäivän mieluinen vaihe on käsillä, pyykkejä ripustetaan pihamaan naruille. Raskaat pyykkien painosta maahan painuvat narut kohotettiin pyykkiseipäiden avulla ylös tuulleen kuivumaan. Jälleen lapset ovat arkisen työn touhussa mukana. Kuvan on 1920-luvulla ottanut Valokuvaamo Päijänne.
Keski-Suomen museon kuva-arkisto.



Silitys ja mankelointi
Kuivumisen jälkeen vaatteet, liinat ja lakanat tuotiin tupaan, jossa ne silitettiin tai mankeloitiin. Silittäminen ja mankelointi on esitelty Arkista aherrusta -työpajassa.