Opetukselliset aihekokonaisuudet


Kulttuuri-identiteetti ja paikallisuus
Oman kotiseudun historiaan tutustuminen vahvistaa identiteetin rakentumista ja lisää ymmärrystä niin kulttuurin pysyvyydestä kuin jatkuvuudestakin. Kullakin paikkakunnalla on oma erityinen historiansa, joka on muotoutunut luonnonolojen ja elinkeinojen myötä. Samoja leikkejä on leikitty eri paikkakunnilla erilaisina muunnoksina, vaikka leikkien nimistössä ja säännöissä on suuriakin paikallisia eroavuuksia.

Historiallisen tiedon lisääminen
Vaikka arjen työt ja askareet rytmittivät entisajan lastenkin elämässä, oli aikaa myös leikille. Työpajassa tutustutaan erilaisiin leikinmuotoihin, joita leikittiin yksi tai yhdessä. Lasten leikit jäljittelivät suurelta osalta maatalon töitä. Pojat matkivat isiä ja tytöt äitejä samalla kasvaen tuleviin aikuisten töihin.

Suullinen perinne
Suomalainen kansanrunous on yhteisön perinnettä. Kansanrunoudella oli moninaisia tehtäviä. Se antoi vastauksen uskonnon, tietämisen ja viihdyttämisen tarpeisiin. Runot ja lorut kannattelivat yhteisön toivottuja käyttäytymismalleja ja toisaalta ne kertoivat yksilön omista tunteista. Kansanrunoudelle on tyypillistä, että se syntyy ja leviää suullisesti erilaisina versioina sukupolvelta toiselle, eikä sen tekijöitä tunneta. Lasten leikkilorut kulkevat suusta suuhun pihamaalla yhdessä leikkiessä. Lorut viihdyttävät ja opettavat lasta.  Kansanrunoutta syntyy kaiken aikaa.
   
Ympäristökasvatus
Omavaraistaloudessa itse tekeminen ja kädentaidot korostuivat. Ruokien ja tarve-esineiden raaka-aineet saatiin lähiympäristöstä. Ihmisen suhde luontoon ja vuodenaikojen kiertoon oli läheinen.
Paikalliset luonnonolot ovat luoneet kehykset jokapäiväiselle elämälle. Talonpoikainen leikkiympäristö oli luonnonläheinen. Puut, kivet ja kannot heräsivät eloon lasten leikeissä. Leikkikalut tehtiin ympäröivän luonnon materiaaleista. Leluiksi sopivat kävyt ja puusta vuoltiin hevonen tai kankaanpalasta ommeltiin räsynukke.   

Kulttuurihistoriaa elämyksellisen oppimisen kautta
Perinteisiin leikkeihin ja leikkikaluihin tutustuminen palauttaa mieliin jo unohdettua leikkitaitoa. Yksinkertaiset leikkivälineet ja mielikuvitus nostetaan vaihtoehdoksi sähköisten, tietoteknisten välineiden rinnalle. Itse osallistumalla ja opettelemalla riimejä ja loruja saadaan elämyksellinen kokemus entisajan lapsen elämään. Tämä paja täydentää työntekoon syventyviä työpajoja antamalla helpotuksen hetken leikin merkeissä.