NUORISOSEURAT

Nuorisoseuraliike virisi Suomessa 1800-luvun lopulla Etelä-Pohjanmaalla. Johtoon astui Santeri Alkio, joka julisti tavoitteeksi hyvän ihmisen ja kelpo kansalaisen kasvattamisen. Nuorisoseurat olivat tuolloin lähes ainoita poliittiseen puolueettomuuteen ja ihanteelliseen nuorisokasvatukseen pyrkiviä seuroja, joiden harrasteisiin kuuluivat muun muassa raittiustyö, näytelmät, kuorot, urheilu ja kotiseututyö. Toimintaa harjoitettiin nuorisoseurantaloilla. Ensimmäinen valtakunnallinen kokous järjestettiin Jyväskylässä vuonna 1895. Seurojen rivit harvenivat huomattavasti 1910-luvulla ja sisällissodan aikaan, kun maanpuolustus- ja muut poliittiset järjestöt veivät nuorisoseuroilta jäseniä.

Nuorisoseuraliikkeen tunnus on tulusrauta, joka iskee tulta ja aatteen paloa.

Kuvassa on kaksi nuorisoseuramerkkiä. Liikkeen tunnus on tulusrauta, joka iskee tulta ja aatteen paloa. Etualalla kuparinen ansiomerkki (2x1,4 cm) numerolla 278 myönnettiin toivakkalaiselle Antti Pänkäläiselle 1920-luvulla. Toisessa merkissä tunnus on kääntynyt ylösalaisin ja saanut vihreän emalipinnoitteen. Hopeinen ansiomerkki pitkäaikaisesta nuorisotyöstä 1900-luvun alusta alkaen myönnettiin vuonna 1947 Eeva Raekalliolle. Hänen erityisen vahva panos koettiin Haapamäen nuorisoseuran toiminnassa.

Haloo, minä täällä!

Harrastukset 1910-1929