---

Pieni Lukutoukka

Lukutoukalla oli hirmuinen nälkä. Se mittaili hyllyn laitaa ja etsi
ravintoa
itselleen. Hylly oli tyhjä, ei lehden lehteä missään. Toukka kurkisti
kulman
taa.
Voi onnea ja ihanuutta: siellä oli kokonainen uusi kirjahylly! Pieni
Lukutoukka ryömi kirjojen luo.

Ensin se söi perhoskirjan.
Sitten se söi kukkakirjan.
Sitten se söi satukirjan.
Sitten se söi seikkailukirjan.
Sitten se söi matkakirjan.
Sitten se söi runokirjan.
Sitten se söi sirkuskirjan.
Sitten se söi tietokirjan.
Sitten se söi unikirjan.
Ja sitten sen vatsa oli täynnä!

Pientä Lukutoukkaa alkoi nukuttaa. Se mietti, mistä löytäisi uusia
kirjoja
ja miettiessään se kehräsi ympärilleen pikkuisen mökin. Sitten se rupesi
nukkumaan. Se nukkui kauan ja näki kauniita unia: perhosunia, kukkaunia,
satu-unia, seikkailu-unia, runounia, sirkusunia, tietounia ja unta
siitä,
että se näki unta.
Mutta vihdoin toukka heräsi! Se tunsi auringon lämmittävän mökkiään.
Toukalle tuli hiki ja se ryömi ulos.
Voi ihmettä! Toukan nukkuessa sille oli kasvanut siivet! Siivet
olivat
suuret ja ihmeen kauniit. Niissä oli kukkia, ritarin kilpiä,
lohikäärmeen
häntiä, sinisiä pilviä, maailman karttoja, sirkustelttoja, aurinkoja,
kuita
ja tähtien kuvioita.
Pikku Lukutoukka levitti siipensä, väristeli niitä hiukan ja nousi
kevyesti lentoon.



Lukutoukasta tulee perhonen.


Hannele Huovi