Anne Hänninen

Hänninen, Anne Anita
Syntynyt 7.2.1958 Rautalammilla

Nykyinen asuinpaikka: Hämeenlinna
Asunut Keski-Suomessa: vuoteen 1993 asti
Opinnot: opiskellut kirjallisuutta ja tiedotusoppia
Ammatti: kirjailija

Harrastukset: kaikenlainen taide (erityisesti elokuvat, kuvataide ja musiikki), ylipäänsä lukeminen ja tutkiminen, etsiminen mitään poissulkematta, tieteistä kiinnostavat erityisesti tähtitiede, filosofia ja parapsykologia; ihmispsyyken pohdinta ja pyrkimys holistiseen näkemykseen ihmisestä ja elämästä.

Lisäksi kiinnostavat "vihreä ajattelu" vaihtoehtoiset elämäntavat ja hoitomuodot sekä luonto: luonnonläheinen elämä, linnut, kasvien hoitaminen, sienestäminen ja yleensä luonnossa viihtyminen. Innostuksenkohteisiin kuuluvat myös ruuanlaitto ja erilaisten reseptien kokeileminen.

Kirjallinen tuotanto

Runot:

• Yön tina sulaa aamuun : runoja. WSOY 1978.
• Auringonlaskun portaat : runoja (kuv. Outi Markkanen). WSOY 1980.
• Tulitemppeli : runoja. WSOY 1982.
• Ikuisuudenavara. WSOY 1986.
• Sekuntipilarit : runoja. WSOY 1989.
• Hedelmäntäysi. WSOY 1991.
• Miekkaliljat. WSOY 1994.
• Musta vuode : runoja. WSOY 1997.
• Tuulen vilja. WSOY 2000.
• Sateen muisti. WSOY 2002.
• Oljilla täytetty nainen : runokokoelma. WSOY 2005.
• Eletyn valo : valitut runot 1978-2005. WSOY 2008.
• Surusidonta : runoja. WSOY 2009.
• Hiekkaleijat: runoja. WSOY 2012.

Antologiat:

• Asuinpaikkana maisema : maisemarunoja (toim. Riitta Saastamoinen). Suomen maakuntakirjailijat 1981.
• Du tror du kuvar mig liv? : finländska kvinnors lyrik genom tiderna : en antologi (saml. av Tua Forsström och Märtä Tikkanen). Söderström 1984.
• Enchanting Beasts : an anthology of modern women poets of Finland (edited & translated by Kirsti Simonsuuri). Forest Books 1990.
• S vetki sryvajetsja zvuk : antologija pisatelei tsentralnoi Finljandii (perevod: Viktor Krivulin (stihi), Tatjana Tihmeneva (proza)). Pietari-säätiön julkaisuja 3. [Pietari-säätiö] 1994.
• Vargaldir : ljód finnskra skáldkvenna (túlkun/kynning: Lárus Már Björnsson). Midgardur [1995].
• Kuumana kinosten alla (toim. Risto Urrio). Kopijyvä 2001.

Artikkelit:

• "Muistimerkintöjä, katkelmia : varjostuksia" teoksessa
  Totuus, kaipaus, kauneus (toim. Torsti Lehtinen). Kirjapaja 1993.
• "Kielen mieli" teoksessa Fenix 1998 : sanataiteen yhdistyksen vuosikirja : runoja, esseitä (toim. Elli Arivaara, Raija Heljakka ja Tomi Kontio). Sanataiteen yhdistys 1998.
• "Loittonevia heijastuksia" teoksessa Motmot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998 (toim. Juhani Ahvenjärvi ja Panu Tuomi). WSOY 1999.

Muu tuotanto:

• Runo "Vuosisatojen sisässä vesi virtaa" teoksessa Ruumis- ja kalmansaaret : etäällä kirkkomaasta (toim. Erkki Laitinen). Hankasalmen kotiseutuyhdistyksen julkaisuja 3. Hankasalmen kotiseutuyhdistys : Hankasalmen kunta 2001.
• Jyväskylän yliopiston promootioruno vuonna 1990. Teoksessa Jyväskylän yliopiston maisteri- ja tohtoripromootio 1. syyskuuta 1990 (edited Helena Seppälä). [Jyväskylän yliopisto] 1990.

Kirjallisuuspalkinnot ja -apurahat:

• Savonia- palkintoehdokas 1989 ja 2000.
• Suomen Maakuntakirjailijoiden tunnustuspalkinto 1991.
• Kalevi Jäntin palkinto 1992.
• Korpirastas-palkinto 1992.
• Einari Vuorela -runopalkinto 1992.
• Hämeen taidepalkinto 2000.
• Einari Vuorela-runopalkintoehdokas 2005.
• WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2005.

Hänninen haluaa käydä läpi omia rehellisiä prosessejaan, oivalluksiaan ja elämyksiään, joiden hän toivoisi kasvavan universaaleiksi ja monitasoisen kerronnallisiksi. Kirjoittaminen on hänelle tietoisuuden sävyjen hienosäädön ja "sanoinkuvailemattoman" sisäisen tavoittelua.

Keskisuomalaisuus on Hänniselle maisemia ja tilanteita lapsuuskuvina ja kohdattuina ihmisinä. Se on kansanperinnettä ja kansanihmisiä, joita Hänninen kertoo isovanhempiensa edustaneen. Erityisesti hänet kasvattanut isoäiti on jättänyt Hänniseen jälkensä.

Merkityksellisiä paikoja Keski-Suomessa ovat olleet "lapsuudenmaisemat Istunmäellä ja Konnevedellä sekä Lievestuore, Putkilahti, Jyväskylä; kaikista on jäänyt jotain." Hännisen teoksissa Keski-Suomi näyttäytyy eräänlaisena "sielunmaisemana", luonnon ja maaseudun kuvina: mäet, järvet ja havumetsät ovat jääneet sisimpään. Toisaalta Keski-Suomi merkitsee myös kuolevaa maalaismaisemaa ja katoavia ihmisiä.