Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Tom Clancy’s The Division – arvio

Tänä keväänä Ubisoftin myyntiennätyksiä rikkonut Tom Clancy’s The Division on jakanut kaveriporukkani kahtia. Toinen puoli on rakastunut peliin täysin ja pelitunteja on kertynyt kymmeniä ja taas kymmeniä. Muille peli taas on ollut pienoinen pettymys,


Far Cry Primal – arvio

Nykyään enää harvoin peli pystyy yllättämään niin positiivisesti kuin Far Cry Primal on viimeisen kuukauden aikana tehnyt. Far Cryt ovat olleet ihan kelvollisia tuotoksia, mutten koskaan ole innostunut niistä samalla tavalla kuin monet muut.


Assassin’s Creed Syndicate – arvio

Assassin’s Creed Unity on häpeällinen tahra salamurhapelien historiassa. Julkaisussa miltei pelikelvoton paketti saatiin myöhemmin toimintakuntoon, mutta Pariisin potentiaali jäi lunastamatta. Toivoin pelistä kirjoittamani arvion lopussa, että seuraavan vuoden Assassin’s Creed Victory olisi parempi kokonaisuus.


Metal Gear Solid V: The Phantom Pain

VAROITUS! Käsittelen arviossa hyvin lyhyesti Metal Gear Solid V: Ground Zeroesin lopun ja Phantom Painin alun tapahtumia, joten pieniä spoilereita esiintyy arvion kolmannessa kappaleessa. Kun muutama vuosi sitten aloitin peliarvostelijana Painovirheessä, yksi ensimmäisiä lehden saamia


Mad Max – arvio

Mad Max on lyönyt itsensä tänä vuonna läpi tyylillä. Kesän kynnyksellä ilmestynyt Mad Max: Fury Road oli sen verran kova tapaus, että koko leffasarja piti katsoa Suomen suvessa läpi kaveriporukan kesken. Mad Maxin maailmaa


Lyhyesti: Project CARS

En ymmärrä aina suhdettani ajopeleihin. Välillä rakastan niitä arcadeista realistisempiin nimikkeisiin, mutta yhä enemmässä määrin ajaminen tuntuu tylsältä ja vaivaannuttavalta. Project CARS, kunnon ajosimulaattori, ei ehkä olekaan kaikista parhain peli minun mieleeni. Se ei


The Witcher 3: Wild Hunt – arvio

On pelejä, joissa avoin maailma tarkottaa oikeasti suppeaa kartaa täynnä tylsiä sivutehtäviä. On pelejä, joissa lukemattomat henkilöt, keskustelut ja valinnat tuntuvat vain tekijöiden brassailulta järkevän sisällön sijaan. On pelejä, joissa pelaaja pakotetaan opettelemaan tylsiä


Batman: Arkham Knight – arvio

Vuonna 2009 suhteellisen tuntematon kehittäjä Rocksteady nousi pelimaailman tietoisuuteen yllätyshitti Batman: Arkham Asylumilla. Sillä Rocksteady todisti, että raikkailla ideoilla ja laadukkaalla toteutuksella aiemmin mörkönä pidetyistä lisenssipeleistäkin saisi huipputuotteita. Suosionsa vuoksi lepakkomiehen seikkailu poiki myös


The Escapists – arvio

2000-luvulla Mtv3:lla pyöri hittisarja Pako (Prison Break). Siinä huippunero insinööri Michael Scofield hankkiutui vankilaan paetakseen sieltä myöhemmin kuolemaantuomitun veljensä kanssa. Sarjasta tehtiin myös peli Prison Break: The Conspiracy, joka oli perinteistä lisenssipelikuraa. Muutenkaan vankilapaon


Wolfenstein: The Old Blood – arvio

Joskus parhaat pelit ovat todellisia yllätyksiä, joita yleisö ei ole osannut odottaa etukäteen. Wolfenstein: The New Order oli tällainen tapaus. Rehtiä räiskintää mielenkiintoiseen miljööseen yhdistellyt peli oli viime vuoden kovimpia nimikkeitä, vaikka hypen määrä