Tänä keväänä Ubisoftin myyntiennätyksiä rikkonut Tom Clancy’s The Division on jakanut kaveriporukkani kahtia. Toinen puoli on rakastunut peliin täysin ja pelitunteja on kertynyt kymmeniä ja taas kymmeniä. Muille peli taas on ollut pienoinen pettymys,

Nykyään enää harvoin peli pystyy yllättämään niin positiivisesti kuin Far Cry Primal on viimeisen kuukauden aikana tehnyt. Far Cryt ovat olleet ihan kelvollisia tuotoksia, mutten koskaan ole innostunut niistä samalla tavalla kuin monet muut.

Assassin’s Creed Unity on häpeällinen tahra salamurhapelien historiassa. Julkaisussa miltei pelikelvoton paketti saatiin myöhemmin toimintakuntoon, mutta Pariisin potentiaali jäi lunastamatta. Toivoin pelistä kirjoittamani arvion lopussa, että seuraavan vuoden Assassin’s Creed Victory olisi parempi kokonaisuus.

VAROITUS! Käsittelen arviossa hyvin lyhyesti Metal Gear Solid V: Ground Zeroesin lopun ja Phantom Painin alun tapahtumia, joten pieniä spoilereita esiintyy arvion kolmannessa kappaleessa. Kun muutama vuosi sitten aloitin peliarvostelijana Painovirheessä, yksi ensimmäisiä lehden saamia

Mad Max on lyönyt itsensä tänä vuonna läpi tyylillä. Kesän kynnyksellä ilmestynyt Mad Max: Fury Road oli sen verran kova tapaus, että koko leffasarja piti katsoa Suomen suvessa läpi kaveriporukan kesken. Mad Maxin maailmaa

En ymmärrä aina suhdettani ajopeleihin. Välillä rakastan niitä arcadeista realistisempiin nimikkeisiin, mutta yhä enemmässä määrin ajaminen tuntuu tylsältä ja vaivaannuttavalta. Project CARS, kunnon ajosimulaattori, ei ehkä olekaan kaikista parhain peli minun mieleeni. Se ei

On pelejä, joissa avoin maailma tarkottaa oikeasti suppeaa kartaa täynnä tylsiä sivutehtäviä. On pelejä, joissa lukemattomat henkilöt, keskustelut ja valinnat tuntuvat vain tekijöiden brassailulta järkevän sisällön sijaan. On pelejä, joissa pelaaja pakotetaan opettelemaan tylsiä

Vuonna 2009 suhteellisen tuntematon kehittäjä Rocksteady nousi pelimaailman tietoisuuteen yllätyshitti Batman: Arkham Asylumilla. Sillä Rocksteady todisti, että raikkailla ideoilla ja laadukkaalla toteutuksella aiemmin mörkönä pidetyistä lisenssipeleistäkin saisi huipputuotteita. Suosionsa vuoksi lepakkomiehen seikkailu poiki myös

2000-luvulla Mtv3:lla pyöri hittisarja Pako (Prison Break). Siinä huippunero insinööri Michael Scofield hankkiutui vankilaan paetakseen sieltä myöhemmin kuolemaantuomitun veljensä kanssa. Sarjasta tehtiin myös peli Prison Break: The Conspiracy, joka oli perinteistä lisenssipelikuraa. Muutenkaan vankilapaon

Joskus parhaat pelit ovat todellisia yllätyksiä, joita yleisö ei ole osannut odottaa etukäteen. Wolfenstein: The New Order oli tällainen tapaus. Rehtiä räiskintää mielenkiintoiseen miljööseen yhdistellyt peli oli viime vuoden kovimpia nimikkeitä, vaikka hypen määrä