Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Mario Party 10 – arvio

mario_party_10_arv_0kansi

Bilepeli on termi, joka saa minussa aikaan kylmiä väreitä. Väkisin kootut minipelikokoelmat ovat olleet harvoin oikeasti hauskoja pelata, ja ne ovatkin olleet enemmänkin bileiden tappajia kuin pelastajia. En ollut aiemmin kokeillut Mario Party -pelejä, mutta olin kuullut niistä paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Useat tunnit Mario Party 10:n kanssa kuitenkin yllättivät, ja saivat minut miettimään kantaani bilepelejä kohtaan.

Mario Partyjen ideana on pelata virtuaalista lautapeliä, joka sisältää minipelejä, ansoja sekä pomotappeluita. Kukin pelaaja heittää vuorotellen noppaa, ja koko seurue liikkuu laudalla silmäluvun verran. Yksinkertaisesti sanottuna pelaaminen on yhdistelmä lauta- ja minipelejä.

Mario Party 10 sisältää kolme pelimuotoa: yllä esitetyn Mario Partyn, Bowser Partyn sekä Amiibo Partyn. Perinteisen Mario Partyn pelaaminen voisi olla hauskaa, mutta useat typerät ratkaisut pilaavat kaiken. Ensinnäkin tapa liikkua on outo. Lautapeliä olisi mukavampi pelata, jos kaikki saisivat edetä lautaa itsenäisesti. Toiseksi tuurin vaikutus on aivan liian suuri. Kun pelissä kerättäviä tähtiä saa vain vähän minipeleistä, on jotain vialla. Kirsikkana kakun päällä on tekoäly, joka tuntuu voittavan maagisen usein.

Bowser Party on kymmenennen pelin uutuus. Siinä joko tekoäly tai Gamepadia käyttävä pelaaja on Bowser, joka jahtaa muita osanottajia pitkin pelilautaa. Sienivaltakunnan sankarien tehtävänä on saada kentän lopussa oleva voimatähti ennen kuin Bowser saa vietyä jokaisen ryhmäläisen sydämet. Sydämiä voitetaan ja hävitään kuinkas ollakaan minipeleissä, joissa pelaajat yleensä väistelevät Bowserin tappavia ansoja.

Bowser Party on muotona ihan hauska, mutta sitä vaivaa monet samat ongelmat kuin Mario Partyä. Peli antaa liikaa helpotusta pahikselle, sillä Bowser saa lähes joka vuorollaan lisänoppia, joilla pakenevan seurueen saa helposti kiinni. Lisäksi varsinkin pelikierroksen loppupuolella voittamassa olevia pelaajia kiusataan liikaa epäreiluilla esteillä. Pelimuoto on kuitenkin kokeilemisen arvoinen niin, että kaikki kaverit pelaavat samalla puolella.

Viimeinen pääpelimuodoista on Amiibo Party. Nimensä mukaisesti siinä pelataan Nintendon viime vuonna julkaisemien muovifiguurien avulla. Pelaajat käyttävät pelinappuloita Gamepadin NFC-lukijan päällä, ja sitten liikuttavat hahmojaan virtuaalisella pelilaudalla. Tässä pelimuodossa minipelejä on runsaammin kuin muissa ja jokaisen oma hahmo liikkuu itsenäisesti. Amiibo Party onkin ehdottomasti hauskin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Suurimpana nurjapuolena on kuitenkin se, että koko porukan pelailuihin vaaditaan neljä Amiibo-figuuria. Mikäli niitä ei löydy jo kotoa, tarkoittaa tämä suurta lisähintaa pelille.

Mario Party 10:n suola ei ole mielestäni kuitenkaan valmiissa pelimuodoissa, vaan minipeligalleriassa, jota voi pelata ilman lautaakin. Noin 80% niistä on uskomattoman hauskoja ja sopivan erilaisia. Mukana on perinteisempää muistipeliä kuin myös Wiimoten vatkaamista jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Tärkeintä on mainita, etten ole koskaan nähnyt samanlaista naurun määrää kuin porukkamme pelatessa tiettyjä minipelejä. Varsinkin juoksukilpailu jääkentällä, joka vaatii reaktiokykyä sekä käsivoimaa, on noussut ehdottomaksi suosikiksi illanvietoissa. Mario Party 10 on parhainta hupia pelkkien minipelien seurassa.

Mario Party 10 on ihmeellinen paketti. Se tarjoaa todella hauskoja hetkiä minipelien parissa, mutta sen ”oikeat” pelimuodot sisältävät paljon vikoja. Mikäli bilepelejä ei löydy kotoa, ja sellaiset kiinnostavat, Mario Party 10 voi olla hyvä ostos. Ehdotonta kuitenkin on, että peliseuraa löytyy sohvalle mukaan. Jos Mario Partyt ovat taas jo tutumpia, kymmenes osa saattaa tuottaa pettymyksen.

Avainsanat: , , ,

Kommentointi on pois päältä.