Planeetan kokoinen puolijumala, tuhansien avaruusalusten armada ja melodramaattiset juonenkäänteet. Anime lähti pikkupojasta hakkaamalla, mutta Asura’s Wrath saa fanin sydämen jälleen sykkimään.

Kun Suomeen iski “manga-buumi” 2000-luvun alussa, oli pieni Petteri virran vietävissä. Erityisesti anime osui ja upposi niin hyvin, että länsiviihde vaihtui hetkeksi Nipponin kansan tuotoksiin. Yli-inhimilliset sankarit, överiksi vedetty dramatiikka ja eeppiset musiikit vetosivat johonkin aivojen osaani syvästi. Lopulta innostus kuitenkin haihtui ja animesarjat saivat vaipua unholaan. Vasta tänä keväänä tiet “vanhan ystäväni” kanssa ristesivät Asura’s Wrath -pelin kohdalla.

Asura’s Wrath on nimittäin animesarja pelin muodossa. Asiaan kuuluvasti toiminta etenee 15-25 minuutin jaksoissa alku- ja lopputeksteineen, “mainostaukoineen” sekä dramaattisine loppuineen. Joka episodin lopussa saa vielä vinkkiä tulevasta “tapahtuu ensi jaksossa” -videoklippien muodossa. Äärimmilleen tv-sarjan muotoa mukaileva tapa toimii yllättävän hyvin ja koukuttaa kivasti. Joka jakson jälkeen ajatuksena on vain “vielä yksi jakso”.

Pelin tapahtumat sijoittuvat maailmaan, joka on buddhalaisuuden ja scifin yhteentörmäyksen lopputulos. Jättimäisillä avaruusaluksilla risteilevät puolijumalat ja Maassa asuvat ihmiset elävät symbioosissa. Puolijumalat tarvitsevat energiakseen mantraa, jota ihmiset palvonnallaan tuottavat. Ongelmana ovat mutatoituneet eläimet, Gohmat, jotka tuppaavat tappamaan massottain uskollisia rukoilijoita. Tätä varten ihmisiä suojelee kahdeksan puolijumalakenraalia, joista yksi on Asura.

Gohmia vastaan voitetun taistelun jälkeen rauhan pitäisi palata maailmaan. Kaveri kenraalit tekevät kuitenkin kyiset temput, ja lavastavat Asuran murhaajaksi sekä tappavat tämän vaimon. Mukaan otetaan myös Asuran tytär, Mithra, kun taas itse Asura vangitaan kiirastulen tapaiseen Narakaan. V-käyrä on vähemmästäkin huipussaan ja 12,000 vuoden vatutuksen jälkeen Asura vapautuu vankilastaan. Puolijumalan päässä tykyttää kostonhalu entisiä kollegoitaan kohtaan – Asuran raivo on valmiina jaettavaksi.

“Mä murran sun peukalon”

Itse pelaaminen jakautuu kolmeen osaan: hack’n'slash -mätkintään, raideräiskintään ja reaktiotesteihin. Varsinkin jälkimmäisiä pelissä on paljon, sillä suurimman osan ajasta ruudulla pyörii välivideo johon napin painallukset on upotettu. Nämä QTE:t(Quick time event) ovat olleet minulle kirosana, mutta Asura’s Wrath on ensimmäinen pelaamani peli, jossa niitä käytetään oikein. Yleensä reaktiotestit ovat nopeaa napin hakkausta (lue = sormen hajoitusta) vailla tarkoitusta, kun taas Asura’s Wrathissa QTE:t jäljittelevät välivideoiden tapahtumia tarkasti.

Muu toiminta ei ole kuitenkaan yhtä hohdokasta. Raideräiskintä on tylsää “vihapurkausten” ampumista avaruusaluslaivastoihin, missä ei ole sen enempää haastetta kuin kiinnostavuuttakaan. Varsinainen pettymys tulee kuitenkin tavallisissa tappeluissa, joissa Asura haastaa niin rivisotilaita, Gohma-eläimiä kuin myös haastavampia pomovastustajia. Koko homma perustuu pitkälti yhden iskusarjan toistamiseen ja puolijumalan muilla taidoilla ei yleensä ole mitään vaikutusta vihollisiin. Erityisen ärsyttävää tämä on potaisteluissa, joiden kohdalla tuntuu, että osumien antaminen on lähinnä arpapeliä. Peli hukkaakin paljon potentiaalistaan, sillä Asuran kavaltajien kanssa käydyt kamppailut ovat hirveää sähellystä.

Kuolemaa ei kuitenkaan puolijumalan tarvitse pelätä. Normaalilla vaikeustasolla kostoretki katkesi vain muutaman kerran, ja silloinkin pelaaminen jatkui miltei samasta kohtaa. Myös reaktiotesteissä voi vapaasti epäonnistua, ja päästä silti jakson läpi. Tuomio tuleekin vasta joka jakson jälkeen arvosanaa jaettaessa, sillä peli huomioi käytetyn ajan, taistelumenestyksen ja reaktiotesteissä onnistumisen. Paras S-leimakin on silti suhteellisen helppo saada, jos ei pelaa peliä aivan sokkona läpi.

Filmikela, joka jäi kesken

Asura’s Wrathistä huomaa, että keskittyminen on ollut tv-sarjamaisuuden luonnissa. Visuaalinen puoli sekä äänimaailma ovat nimittäin upeita. Musiikkia on osattu käyttää tunnelman luojana upeasti ja ääninäyttely on laadukasta. Buddhalaisuus yhdistettynä scifiin toimii ja niin maisemat kuin henkilötkin ovat kuin taideteoksia. Myös pelatessa grafiikka on kaunista katseltavaa, tosin välivideoiden kohdalla ruudunpäivitys tökki isompien taistelukohtausten kohdalla. Muuten elokuvamaisesti tehdyt välivideot ovat ehdottomasti pelin suola.

Vaikka pelimäisyys on laadultaan keskinkertaista, tunnelman luonti on koko ajan vahvaa. Pelkkien teknisten asioiden lisäksi tarina on oikeasti kiinnostava ja sisältää monia ikimuistoisia hetkiä. Esimerkiksi Asuran ja hänen mestarinsa Augusin välinen taistelu Kuun pinnalla vetää sanattomaksi. Taustalla soi Antonín Dvořákin sinfonia nro 9 ja ruudulla Augus lävistää maapallon miekallaan. Japanilaisten mielikuvitusta ei voi kuin vain ihmetellä. Harmi että tahti hiipuu jaksojen edetessä ja loppu on yksinkertaisesti tylsä. Oikeastaan pahin moka on jättää tarina kesken, ratkaisun tapahtumiin saa ostamalla netissä myytävän jaksopaketin.

Asura’s Wrathia on vaikea suositella pelinä, mutta elämyksenä se on vertaansa vailla. Kestoltaan kostoretki on noin seitsemän tuntia, joka riittää tarinalle oikein hyvin. Uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole, mutta hyviä arvosanoja nappaamalla voi kerätä erilaisia taide-extroja. Peli voisi toimia paremmin netistä ostettavina jaksopaketteina, sillä täysihintaisena se ei tarjoa rahoille juuri vastinetta. Asura’s Wrath on kuitenkin niin erilainen pelikokemus, että Nousevan auringon maalle on pakko nostaa hattua. Domo arigato pojat, ainakin anime alkoi taas kiinnostaa.

Asura’s Wrath
Arvosteltu: PS3
Saatavilla: Xbox 360

Arvostelussa mainittu Asuran ja Augusin taistelu

Lisätietoja Petteri Karjalainen

Katso kaikki kirjoitukset kirjoittajalta: Petteri Karjalainen