Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Captain Toad: Treasure Tracker – arvio

toadiSuper Mario 3D World:ssä lempikenttiäni olivat Kapteeni Toadin puzzlet. Jo pelin arviossa totesin odottavani Kapteenille omaa itsenäistä seikkailua. Kun Nintendo sitten julkisti Captain Toad Treasure trackerin, olin riemuissani. Pelattuani mieleni ei ole muuttunut; kyseessä on uusi Wii U:n lempipelini.

Treasure trackerissa perusasiat ovat pysyneet samoina. Pelaaja ohjastaa urheaa Toadia, joka ei kuitenkaan painavan reppunsa takia pysty hyppäämään. Tavoitteena on ohjastaa Sienimies mitä oudoimpien kenttien läpi väistellen samalla vihollisia. Mukaan pitäisi tarttua esteiden taakse piilotettu tähti.

Tähden luokse pääseminen vaatii yleensä hoksottimien käyttöä. Treasure tracker onkin luonteeltaan pulmapeli, vaikka joissain kentissä vaaditaankin enemmän nopeaa reaktiokykyä. Jotta oikea reitti aarteen luo löytyisi, pelaajan tulee käännellä vapaasti ohjattavaa kameraa. Kuvakulmilla kikkailu on todella luontevaa sekä erityisen innovatiivista. Joissain arvosteluissa on kritisoitu Gamepadin gyroskoopista aiheutuvia kameraongelmia, mutta itselläni ei ollut minkäänlaisia ongelmia sen suhteen. Tattiohjaus sujuu mainiosti kunhan ohjainta pitää rennosti käsissä.

Kenttiä pelissä on 70, ja jokainen niistä on uniikki kokonaisuutensa. Yhden tason läpäiseminen vie 10-30 minuuttia. Moni niistä rakentuu hauskojen pienten jippojen varaan. Esimerkiksi yhdessä kentässä muutetaan vedenpinnan korkeutta ja toisessa raivataan esteitä Bullet Billeillä. Gamepadin kosketusnäyttö on käytössä usein, ja sitä tökkimällä väännetäänkin vipuja sekä liikutetaan tasoja. Kaivoskärryllä ajettaessa ohjaimella ammutaan juureksia vihollisten niskaan. Tämä tosin oli pelin hieman huonompaa antia, sillä tähtäysnäkymä ei reagoinut tarpeeksi nopeasti ohjaukseen.

Kaivoskärryn ohella kenttävalikoimasta on vain yksi valittamisen aihe: pomotaistelujen puute. Rakastuin hauskoihin hirviöihin, ja halusin taistella niitä vastaan lisää. Vaikka Marioiden perinteistä ”kolme osumaa ja ulos” -metodia käytettiin myös Captain Toadissa, esimerkiksi lohikäärmeen kanssa kamppailu oli paljon omaperäisempi. Pomotaistelut toivat myös mukavaa vaihtelua normaaleihin kenttiin, minkä vuoksi niitä olisi kaivannut lisää.

Graafisesti Treasure Tracker on jälleen upeaa Nintendo-laatua. Väriloiston keskellä ei voi olla hymyilemättä, sillä peli on täydellinen pakopaikka arjesta. Pieni Toad on ehkäpä hellyyttävin hahmo pitkään aikaan, ja tämän välivideoita on ilo seurata. Nytkähtelyä tai muita ongelmia en havainnut. Musiikkipuoli on myös kunnossa, ja kentät tarjoavat ihanan satumaisia melodioita. Mitään ikimuistoisia sävelmiä peli tuskin tarjoaa, mutta valittamisen aihetta ei ole.

Treasure Trackerin valikkonäkymä on rakennettu satukirjamuotoon. Tämä on hieman epäselvä yksinkertaisuudessaan. Jokaisessa kentässä on esimerkiksi lisätehtävä, joka voi olla jotain kultaisen sienen löytämisen ja 100 kolikon keräämisen väliltä. Kun tason on pelannut läpi, satukirjan sivulla ilmoitetaan lisätehtävän laatu. On ihmeellistä, ettei tätä voida ilmoittaa etukäteen.

Harmillista on myös pelin lyhyehkö kesto. Vaikka kaiken keräämällä peliaika pitenee, on seikkailut seikkailtu noin viidessä tunnissa. Tämä on aika vähän pelin hintaan nähden. Toisaalta Captain Toad: Treasure Tracker on hauskin, hellyyttävin ja paras peli hetkeen, joten itse näen sen hintansa arvoisena. Mikäli haussa ei ole yltiövakava räiskintäpeli ja Wii U löytyy kotoa, kannattaa Toadin seikkailut kokea itse. Tämä peli ei petä.

Avainsanat: , , ,

Kommentointi on pois päältä.