Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Super Smash Bros. for Wii U – arvio

Super_Smash_Bros_for_Wii_U_Box_Art

Lokakuun lopussa julkaistu Super Smash Bros. for 3DS tutustutti minut Nintendon klassiseen pelisarjaan, ja pelasti monta pitkää bussimatkaa tylsyyden partaalta. Ennen kaikkea 3DS -versio jätti kovan halun päästä pelaamaan myöhemmin julkaistavaa Wii U:n Smashia. Marraskuun lopussa ilmestynyt Wii U versio lunastaakin kaikki odotukset, ja tarjoaa yhden vuoden 2014 pelielämyksistä.

Eri konsolien versiot ovat perusidealtaan täysin samat. Nintendon hahmot hakkaavat toisiaan taisteluareenoilla yrittäen lennättää toisen pois pelialueelta. Taistelijakatras on 3DS:llä sekä Wii U:lla sama, joten käytettävissä on noin 50 suosikkisankaria ja -roistoa. Tässä arviossa keskityn Wii U -versioon, mutta jos 3DS:n Smash kiinnostaa, pelin arvioon pääsee tästä linkistä: http://www.painovirhe.fi/?p=4933.

Graafisesti Super Smash Bros. for Wii U on kauneimpia konsolin pelejä. Jokainen hahmo on mallinnettu tarkasti ja liikkuminen on sulavaa. Erikoisiskut ovat yksityiskohtia täynnä eikä Nintendolle tyypillistä väriloistoa voi kuin ihailla. Upeita ovat myös kenttien maisemat, joita voisi luulla maalauksiksi.

Eri konsolien versiot sisältävät osin toisistaan poikkeavia taistelutantereita. Suurimman eron huomaa isommissa areenoissa, jotka on tarkoitettu useiden pelaajien välisiin mittelöihin. Wii U:n suuremmat tehot mahdollistavat jopa kahdeksan pelaajan yhtäaikaiset kamppailut, mikä tekee taisteluista todella hektisiä ja vauhdikkaita. Itse en kuitenkaan niin suurista myllyistä välittänyt, sillä oma hahmo hukkuu massaan ja taistelu puuroutuu tuuripeliksi.

Pelaaminen on mahdollista useilla ohjainyhdistelmillä Gamepadista Wiimoteen ja jopa 3DS:än asti. Käsikonsolin käyttö vaatii kuitenkin myös oman Smash -pelin, mutta muuten pelaaminen myös sillä extraohjaimena toimi hyvin. Toivoin Gamepadin tarjoavan helpotusta 3DS -versiota vaivanneeseen liikkumisen epätarkkuuteen, mutta ikävä kyllä vieläkään ohjattavuus ei ole niin napakkaa kuin itse haluaisi.

Pääosin kontrollit toimivat kuitenkin hyvin, ja peruskuviot oppii nopeasti. Pelaaminen on helpompaa isolla ruudulla ja isolla ohjaimella kuin käsikonsolia käytettäessä. Toisin kuin 3DS -versiossa, Wii U:n Smash sisältää järkyttävän huonon suunnitteluidean kontrollien vaihtoon. Aluksi pelaajan täytyy luoda oma profiili, johon omat preferenssit liikkumisen suhteen muokataan. Tämä on vielä ok, mutta missään ei neuvota miten tätä profiilia pääsee käyttämään! Pitäisi nimittäin tietää, että hahmoa valitessa täytyy painaa pikkiriikkistä symbolia ruudun alalaidassa, josta profiilin voi valita. Paljon myös yksin Smashia pelaavana jatkuva kontrollien kanssa kikkailu sai verenpaineen nousemaan korkealle.

Pelimuodot ovat lähes samoja kummallakin konsolilla. Wii U:n erikoisuutena on lautapeliksi naamioitu Smash Tour, jossa pelaajat keräävät pelilaudalla taistelijoita ja parannuksia, ja taistelevat kierrosten päätyttyä lopputaistelussa. Näin selitettynä Smash Tour kuulostaa jopa ihan hyvältä, mutta todellisuudessa pelimuoto on niin epäselvä ja ärsyttävä, että muutaman kerran jälkeen siihen kyllästyy täysin. Smash Tour nimittäin kestää liian kauan, sisältää liian vähän taistelua ja perustuu niin paljon tuuriin, ettei siitä saa irti juurikaan iloa.

Nettipeli toimii Super Smash Bros. for Wii U:ssa hyvin, vaikka pientä lagia välillä ilmeneekin. Internetissä nettipeliä on haukuttu liian bugiseksi, mutta itsellä ongelmia ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ollut. Verkossa pelata voi huvin tai kunnian vuoksi, joten sekä kasuaalipelaajille että ammattilaisille löytyy omat vaihtoehtonsa. Muutaman kerran selvästi paremmilta pataan saaneena päätin pysyä kaveri- ja hupimatseissa.

Nintendon suuri uutuus on ollut Amiibo -figuurit, jotka ovat paljon enemmän kuin pelkkä kirjahyllyn koriste. Tällä hetkellä kaupoissa pyörivä hahmosarja toimii Smashin lisäksi myös muissakin peleissä. Idea on “avata” hahmon sisältämä data Wii U:n NFC -lukijalla, jonka jälkeen esimerkiksi Smashissa taistelijaa voi käyttää pelikaverina. Parasta ainakin tämän pelin näkökulmasta nimittäin on se, että Amiibo oppii taistelujen seurauksena pelaajan taktiikoita ja kasvaa kokemustasoja. Oman huippuunsa hiotun figuurinsa voi sitten pistää taistelemaan kavereita, kavereiden hahmoja tai vaikka toista omaa Amiiboa vastaan. Mahdollisuuksia on useita, ja Amiibojen kanssa säätäminen toi Smash Bros. for Wii U:hun mukavan lisäelementin.

Vaikka arviossa käyn läpi Wii U -version puutteita, on peli noussut konsolin suosikkinimikkeeksi. 3DS -Smash oli jo hyvä, mutta kotisohvalla parin kaverin kanssa taistelu on aivan uskomattoman hauskaa. Vaikka moninpeli onkin Smashien suola, huomasin viettäneeni yksinpelissä useita tunteja ja lisäksi Amiibo -ominaisuus lisää pelitunteja edelleen. En olisi ikinä uskonut ihastuvani Nintendon tappelupeliin näin kovasti. Super Smash Bros. for Wii U on omalla listallani yksi vuoden 2014 parhaista peleistä.

Avainsanat: , , ,

Kommentointi on pois päältä.