Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Bayonetta 2 – arvio

Bayonetta2boxart

Olen arvioinut useita kymmeniä ja pelannut satoja pelejä elämäni aikana. Pelimaailman eri genret alkavat olla tuttuja, ja hyvälläkään pelillä ei ole kovin suurta uutuusarvoa. Bayonetta 2 onnistuu olemaan tässä yllättävä poikkeus. Suhteellisen perinteiseksi luettava hack’n’slash -tuotos onnistuu olemaan jotain niin outoa mutta samalla jotain niin hauskaa.

Bayonetta on kuunoita, joka taistelee enkeleitä ja demoneita vastaan esimerkiksi raajoihin sidottuja pistooleja apuna käyttäen. Välillä toisesta ulottuvuudesta ilmestyy jättimäinen korkokenkä tai peto viimeistelemään vihollisen. Meno on niin perijapanilaista mustaa nahka-asua ja arveluttavia kuvakulmia myöten, mutta häiritsemisen sijaan se lähinnä naurattaa.

Juoni vetää suhteellisen hiljaiseksi outoudessaan. Bayonettan kaveri on hädässä, mikä antaa syyn vetää vihollisia turpaan kiirastulessa ja alamaailmassa asti. Mukana on myös mysteerinen poika, ja järkkymä “tasapainossa”. Oikeastaan missään vaiheessa juoni ei mene kunnolla jakeluun, mutta tämä johtui varmasti myös ensimmäisen osan pelaamattomuudesta. Kaikkea ei lyhyen pohjustuksen avulla voinut ymmärtää.

Pelin maailma ja hahmot ovat kuitenkin todella mielenkiintoisia. Enkeleiden ja demoneiden patsasmainen sekä mekaaninen look on omaperäisin tulkinta pitkään aikaan näistä olennoista, ja myös ihmishahmot tuovat oman lisänsä soppaan. Uusia vihollisia odottaa jatkuvasti, sillä jokainen esitellään alussa mahtipontisesti. Pelin universumi on todella antoisa, mutta ikävä kyllä dialogi ei pääse samalle tasolle. Erään hahmon kiroilu menee hyvän maun ulkopuolelle, eikä Bayonettankaan latelemat viisaudet sisällä suurta sisältöarvoa. Lisäksi dialogia on aivan liikaa.

Tarinaa kuitenkin seuraa, sillä pelin videot ovat satumaisen kaunista katsottavaa. Animointi on sulavaa, ja herättää hahmot uudella tavalla eloon. Ulkoasu on kaunis myös pelattaessa, eikä grafiikka rumene suurimmissakaan mittelöissä. Vaikka videomateriaalia on paljon, joissain kohdissa on hieman oikaistu lätkäisemällä ruudulle vain kuva puheen kuuluessa taustalla. Tämä rikkoo ikävästi pelin muuten niin toimivaa immersiota.

Pelin alun perusteella luulin Bayonetta 2:n olevan vain taistelujen ja välivideoiden sekoitus. Iloisena yllätyksenä pelaaja saa juosta ja pomppia kentissä aarteita etsien. Tämä antaa mukavaa vaihtelua pelkälle tappelemiselle, ja antaa tilaisuuden tutkia pelin erikoista maailmaa. Tätä puolta voisi panostaa entisestään, ja tuoda mukaan esimerkiksi pieniä puzzleja. Näin saataisiin peliin tietynlaista God of War -tunnelmaa, joka omasta mielestäni sopisi tähän maailmaan täydellisesti.

Pelimekaniikka toimii Bayonetta 2:ssa miltei täydellisesti. Lyönneille, potkuille sekä aseille on omat näppäimensä, ja iskuja voi linkittää keskenään pitkiksi sarjoiksi. Meno ei mene pelkästään perusmäyhäämiseksi, vaan välillä pelaajan eteen heittäytyy isompia pomoja, joita joutuu kurmottamaan pidemmän aikaa. Tappelu on ennen kaikkea hauskaa, sillä omaperäiset yllätykset, esimerkiksi erityiset “rankaisuliikkeet”, naurattavat pitäen menon samalla vauhdikkaana.

Ainoa pelaamista haittaava asia on Bayonettan väistöliike, jota tosin monet ovat myös hehkuttaneet. Taistelu rakentuu pitkälti nopeisiin väistöihin, jotka saavat ajan hidastumaan ja erityisiskumittarin nousemaan. Itselläni ongelmia syntyi kolmella tavalla. Ensinnäkin, aika hidastuu vain, jos Bayonetta väistää iskun nipin napin. Tämä “nipin napin” -kriteeri tuntuu vaihtelevan taistosta toiseen, minkä takia välillä tappelusta ei tule yhtään mitään. Toisena asiana ärsyttää välillä epäselvät vihollisten hyökkäykset, koska väistöä ei pysty ajottamaan oikein. Viimeinen ongelma oli väistöliike, sillä monesti onnistunut väistö tarkoitti hyppäämistä suoraan toisen vihollisen hyökkäyksen eteen. Vaikka ongelmat ovat pieniä, etenkin pomotaisteluissa ne harmittivat.

Väistöä kritisoidessa täytyy ottaa huomioon, että peli on tarkoituksella vaikea. Omakin turhautuminen johtuu lähinnä osaamattomuudesta. Bayonetta 2 vaatii pelaajalta paljon, eikä tarkoituksena ole nykyaikainen läpijuoksu. Komboja ja väistöä on syytä opetella, ja erilaisia varusteita kannattaa käyttää apunaan. Pelin edetessä on hienoa nähdä harjaantumisen tulos, sillä jossain vaiheessa taistelu alkaa sujua kuin tanssi.

Bayonetta 2 on Wii U:n yksinoikeus. Pelaaminen on mahdollista pelkällä GamePadilla, mikä osoittautui taas korvaamattomaksi avuksi TV:n ollessa varattuna. Bayonettaa voi myös ohjata kosketusnäytön avulla, mutta tämä tapa tuntui liian epätarkalta. Parasta Bayonetta 2:n ostossa kuitenkin on, että ilmeisesti myös alkuperäinen Bayonetta tulee aina mukana kaupan päälle!

Bayonetta 2 on jälleen loistava lisä Wii U:n jo mainioon pelikirjastoon. Ennakkoluuloiset voivat vältellä peliä, mutta kuunoidan ohjaksiin kannattaa rohkeasti tarttua. Vannon, ettei tämän pelin osto kaduta.

Avainsanat: , , ,

Kommentointi on pois päältä.