Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Hyrule Warriors – arvio

hyrulewarriors_arv_0kansi

Warriors -sarja alkaa olla pikkuhiljaa minulle tuttu. Muutamien Pirate Warriorsien jälkeen muzou -pelityyli on alkanut viehättää kovasti, mikä on vienyt myös Dynasty Warriorsien pariin. Tuhansien vihollisten mättäminen erikoisiskuin suurilla taistelukentillä on yllättävän koukuttavaa ja viihdyttävää. Kun Zelda -peleihin perustuva Hyrule Warriors julkistettiin, ennakkotuomioni oli, että kyseessä on surkea rahastusyritys. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Hyrule Warriors tuo nokkelasti yhteen Zelda- ja Warriors -pelien parhaat puolet. Ideana on vallata vihollisen alueita ja linnakkeita, sekä samalla taistelun tuoksinnassa suorittaa liittolaisten antamia tehtäviä. Pelaajaa vastassa on loputon joukko vihollisia, jotka kuitenkin toimivat lähinnä hidasteina haasteen sijaan. Kun tietyt kriteerit on saavutettu, pääsee haastamaan kentän loppupomon taistelukentän herruudesta. Kun perusrakenne on kuorrutettu kiinnostavalla Zelda -kaanonilla, on pelikokemus vielä entistäkin parempi.

Hahmoja mukana on hieman yli kymmenen kappaletta. Kukin on sopivan erilainen, ja erikoisiskut, jotka ovat muzou -pelien suola, ovat tyydyttäviä ja juuri sopivan övereitä. Asevalintoja muuttamalla vaihtelua tulee vielä lisää. On silti ikävää, että peli selvästi suosii nopeita sivaltajia hitaiden tankkien kustannuksella. Nopeatempoisessa pelissä hidas nuijanheilutus ei vain toimi tarpeeksi hyvin.

Hahmoja pystyy kehittämään kykypuiden päivityksiä ostamalla sekä valmistamalla sepän luona entistä parempia aseita. Hahmonkehitys kannattaa, sillä uudet kombot ja tehokkaammat iskut tekevät taistelusta vielä tehokkaampaa. Varjopuolena ominaisuudessa on se, että edetäkseen kykypuussa pelaajan täytyy kerätä todella paljon esineitä eri tehtävistä. Kun harvinaisimpia tavaroita saa yhden 15 minuutissa, ei motivaatio aina ole huipussaan.

Myös pelin kenttiin on saatu maisemia useista eri Zelda -peleistä. Kartat ovat mukavan isoja ja arkkitehtuurisesti uniikkeja Warrior- sarjan muihin nimikkeisiin verrattuna, mutta kääntöpuolena on jatkuva juoksentelu paikasta toiseen. Varsinkin kultaisia hämähäkkejä etsiessä ympäri taistelutannerta kiirehtiminen ärsyttää kovasti.

Hyrule Warriorsin Legend- eli tarinamoodi noudattelee pitkälti samaa Zelda -pelien juonikaavaa – tosin tällä kertaa edellisten osien hahmot tuodaan yhteen seikkailuun mukaan. Tarinassa pahat joukot hyökkäävät Hyrulen linnaan, ja siinä lomassa prinsessa Zelda häviää. Kaartiin kuuluva Link kuulee olevansa profetioiden sankari, pukee tutun vihreän koltun päällee, ja lähtee pelastamaan prinsessaa. Matkan aikana joukkoon liittyy tuttuja henkilöitä, Triforce nousee puheenaiheeksi, ja lopulta maailmakin pitää pelastaa. Juoni on suhteellisen huttua, mutta saa pelaajan läpäisemään Legend -moodin.

Tarinatila tarjoaa melkein 20 tehtävää täynnä toimintaa. Vaihtuvat pelihahmot sekä maisemat torjuvat tylsistymistä hyvin, ja vähän yli 10 tuntinen saaga menee kuin siivillä. Oikeastaan lopussa peli saa haluamaan lisää.

Onneksi tarinatila ei ole ainoa pelimoodi. Ovelassa Adventure -tilassa pelaaja liikkuu ensimmäisestä Zelda -pelistä tutulla kartalla suorittaen tiettyjä haastetehtäviä. Näiden läpäisemisestä kartta avautuu hiljalleen, ja samalla mukaan tarttuu erilaisia esineitä. Lopullisena tavoitteena on kukistaa paha Pimeä Hallitsija. Seikkailutila on omaperäisyydessään viihdyttävä, ja tarjoaa myös erittäin hyvän keinon kerätä erilaisia tavaroita hahmojen kehitystä varten. Vaikka Adventure -moodi ei yksin kannakkaan peliä, se tarjoaa harvinaisen hyvää lisäarvoa pelaajalle.

Yleisesti pelaamisen suurin ongelma on Hyrule Warriorsin helppous. Vaikeinkaan vaikeustaso ei tarjoa tarpeeksi haastetta, sillä viholliset nojautuvat aina samoihin taktiikoihin, jotka on helppo kiertää. Ehkäpä suurimpia vaikeuksia aiheuttaa pelin kamera, joka ei aina pysy nopeassa toiminnassa mukana. Nämä pienet kitinät eivät kuitenkaan pilaa pelin tuomaa suurta iloa.

Mukana on myös lokaali moninpeli samalta sohvalta. Toinen pelaaja seuraa tapahtumia Gamepadin näytöltä, ja toinen televisioruudulta. Moninpeli on hauska lisä, mutta myös nettipelin toivoisi olevan mahdollinen. Näin myös muitakin Hyrulen sankareita voisi tavata ilman hankalaa matkustamista.

Suuren pelinautinnon kruunaa todella kaunis grafiikka. Etenkin videot ovat omasta mielestäni Wii U:n parhaimmistoa, ja pelitilanteissakin värikäs ympäristö lumoaa täysin. Toki ongelmiakin on, sillä resoluutio tahmaa kovasti kaksinpelissä, ja kaikki viholliset kentällä ovat samannäköisiä. Pahin tunnelmantappaja on huomata hahmojen seisovan liikkumatta tietyillä taistelualueilla. Tämä kuitenkin unohtuu yleensä nopeasti, sillä viimeisenä timanttina Hyrule Warriorsin musiikit rokkaa kirjaimellisesti. Rock -sovitukset tutuista biiseistä toimivat nopeatempoisessa pelissä hyvin, ja soundtrack jää soimaan päähän useiksi tunneiksi.

Yhteenvetona sanottakoon Wii U:n saaneen jälleen yhden loistavan helmen pelikokoelmaansa. Vaikka Hyrule Warriorsissa on pienet vikansa, on kokemus niin nautinnollinen, että peliä jaksaa pelata uudestaan ja uudestaan.

Avainsanat: , , ,

Kommentointi on pois päältä.