Ensimmäisessä osassa käsitelty Mma Ramotswe -sarja on iloista, värikästä ja onnellista luettavaa. Tämän kuun kirjavalinta on kaikkea muuta, täydellinen vastakohta. Paljon lukevat tietävät varmasti sen, miten valtavia tunnekokemuksia luettu teksti voi aiheuttaa, mutta vähemmän lukevalle tämän kyseenomaisen kirjan aiheuttama vuolas vollotus voi olla shokki. Tuttavani kuvasikin kokemusta osuvasti: “Miten joku jaksaa lukea paljon, jos tämä on aina tällaista?”Sen enempää salaamatta lienee syytä esitellä itse kirja, Tuhat loistavaa aurinkoa (2007, suom. 2008, 399 sivua). Kirjailija Khaled Hosseini on vielä lyhyen uransa aikana kirjoittanut edellämainitun bestsellerin lisäksi toisen, vähintäänkin yhtä myydyn teoksen, Leijapojan. Kumpikin kirja sijoittuu sodan runtelemaan Afganistaniin, mistä kirjailija itsekin on lähtöisin.

Oikeastaan kirjaa lukiessaan eniten toivoo, ettei tällaista kirjaa olisi koskaan tarvinnut kirjoittaa. Fiktiivisen tarinan alla on tuhansia todellisia kohtaloita, jotka ovat olleet ja ovat edelleen todellisuutta paikassa, josta me näämme vain heiluvaa uutiskuvaa rauhanturvajoukoista ja surusilmäisistä lapsista. Tämä tarina kiertyy kahden vahvan naisen, Lailan ja Mariamin ympärille, kuvaten samalla sairasta ja aggressiivista taleban-hallintoa ja sen aiheuttamia tuhoja Afganistanissa, joka tuskin koskaan enää palaa entiseen loistoonsa. Silti keskellä sotaa, pelkoa ja todellisuutta, jossa rakkaimpasi kuolevat silmiesi alla, elää toivoa paremmasta.

Yksi syy epätoivoiseen ja hillittömään liikutukseen on jo heti alussa selväksi käyvä elämäntapa ja epäreiluus – arvoton tyttölapsi on arvoton läpi elämänsä, naisiin kohdistuva silmitön väkivalta on ihan okei eikä miehellä ole todellisia velvollisuuksia, vain oikeuksia. Toinen varma syy on se suunnaton ihailu niitä naisia kohtaan, jotka nousevat yhä uudelleen vaikka ei vain oma mies, vaan koko yhteiskunta lyö aina uudelleen. Kerta toisensa jälkeen he luopuvat kaikesta, mikä on ollut heille tärkeää. Kolmas syy on ah-niin-kliseinen, mutta niin voimistava rakkaus. Tämän tarinan rakkaudesta on Pariisin ilta-aurinko, yhteinen spagettilautanen ja uudenvuodensuudelmat kaukana. Tämä tarina kokonaisuudessaan on liian suuri selitettäväksi näin. Se pitää kokea (onneksi vain kirjan kautta) itse.

Lisätietoja Laura Eskelinen

Ensimmäisen vuoden opiskelija Jyväskylän yliopistossa, pääaineenaan puheviestintä. Toimittajiston seniorikaartia sekä ehdottomasti maailman kiireisin laiskottelija.

Katso kaikki kirjoitukset kirjoittajalta: Laura Eskelinen