Viime viikkoina on ollut mielenkiintoista seurata Puolustusvoimien uudistusta, ja sen aiheuttamia ihmisten reaktioita. Tunteet ovat olleet pinnassa, kun toiset menettävät työnsä, ja toiset pelkäävät Suomen turvallisuuden puolesta. Yllättävintä on kuitenkin ollut se, kuinka pahaa oloa on purettu myös syyttömiä kohtaan. Monilla keskustelupalstoilla muun muassa Jyväskylä, kaupunkimme poliitikot sekä Tikkakosken alueen varuskunta ovat saaneet kylmää kyytiä.

Eipä tämä ilmiö ole mitenkään uusi, samaahan tapahtuu joka päivä. Tuttavani työskentelee eräässä yrityksessä, jonka johtoryhmän kokouksia hän kuvaili tällä tavalla: “Asioiden hoitamisen sijaan jokainen syyttelee muita osapuolia, varsinkin henkilöitä, jotka eivät ole edes paikalla. Tärkeintä on varmistaa, että itse on turvassa, kukaan ei ota vastuuta tekemisistään”. Tietysti kyseinen kertomus on karrikoitu, mutta totuuden siementä en epäile hetkeäkään.

Ihmiset etsivät aina syntipukkia, syyllistä omaan kärsimykseen. Ikävän yleistä on kuitenkin löytää vika niistä, jotka eivät voi syyn tai toisen takia vastata takaisin. Kritiikkiä voi antaa, varsinkin jos sen aihe on perusteltua. Mutta raukkamaisinta on haukkua esimerkiksi oman koneen suojista täysin syytöntä.

Syytökset aiheuttavat häpeää ja huonoa oloa. Aiheesta annettunakin mokaaminen tuntuu aina pahalta. Tämän takia vastuun ottaminen teoistakin on varmaan niin vaikeaa. Kertoo kuitenkin paljon henkilöstä, jos tämä myöntää virheensä, ottaa vastuun teoistaan ja kantaa seuraamukset kunnialla. Näin syyttömät välttyvät vihanpidolta. Kukaan ei tykkää velmuista, jotka vielä virheenkin jälkeen eivät osaa tunnustaa tekojaan.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ilmoitti ottavansa vastuun puolueen kannatuksen laskusta, ja vetäytyvänsä keskustan johdosta. Vaadittiinko jälleen nainen tekemään “miehen työ”?

Lisätietoja Petteri Karjalainen

Katso kaikki kirjoitukset kirjoittajalta: Petteri Karjalainen