“Mitä laitetaan?”, huusi lihamestarin tytär. Tarjolla löytyy käärmeitä kolmelta eri vuosikymmeneltä, olemus vaihtelee kiinteästä nesteeseen sekä vieläpä alastomaan.

Jos ymmärsit edellisestä tekstistä muuta kuin jo vanhentuneen lainauksen, olet luultavasti pelannut Metal Gear- sarjaa ainakin muutaman osan verran. Käärmeet nimittäin viittaavat sarjan moniin koodinimiin, joissa esiintyvä sana “Snake” on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tämä moninainen käärmeiden galleria avautuu hyvin Metal Gear Solid HD Collectionissa.

Metal Gear Solidit ovat vakoojaseikkailuja, joiden ydinidea on aina samanlainen. Pahikset saavat käsiinsä ydinaseen, “Metal Gearin”, ja maailma on ydinsodan partaalla. Vihollisten maaperälle soluttautuu yhdenmiehen armeija Snake, jonka täytyy pysäyttää ylivoimainen vihollinen apunaan usein vain pieni määrä varusteita sekä radioyhteys tukikohtaan. Sankarin suurin valtti onkin varjot ja yllätyksen etu, vartijat pyritään hoitamaan päiviltä hiiren hiljaa yksi kerrallaan. Hälytyksen mennessä päälle suunta on takavasemmalle piiloon, räiskimään jäänyt pääsee usein hengestään.

Peleissä elokuvan ja pelin rajat hämärtyvät. Sarjan toinen tunnusmerkki on monenkymmenen minuutin mittaiset välivideot pelaamisen lomassa.Pelien tuottaja/ohjaaja Hideo Kojiman rakkaus elokuviin näkyykiin elokuvamaisissa leikkauksissa ja mitä villeimmissä juonenkäänteissä.

Megalomaanista menoa onkin luvassa, kun HD Collection tuo yhteen kolme sarjan peliä. Mukana ovat Metal Gear Solid 2: Sons of Libery, Metal Gear Solid 3: Snake Eater sekä PSP:n Metal Gear Solid: Peace Walker. Kokoelman nimikin kertoo, että kaunistelua nykykonsoleille on tapahtunut, mutta jälki on vielä osittain sen verran rujoa että herkempää hd-hienohelmaa hirvittää. Ulkoasu on kuitenkin alkuperäistä parempi, ja hyvä pelien ikä huomioon ottaen. Peace Walkeriin muutoksia on tullut eniten; ohjaus on padiystävällisempää sekä moninpeliä on uudistettu.

Kameramies kujalla

Metal Gear Solid 2:sen tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun loppupuolelle. Solid Snake saa vihiä uudesta Metal Gearista, ja säpäleiksihän se olisi pistettävä. Tehtävä on kuitenkin vain pieni osa peliä, suurin osa ajasta vietetään terroristien kaappaamalla vedenpuhdistamolla tarkoituksena pelastaa panttivankien joukossa oleva USA:n presidentti.

Vedenpuhdistamolla liikkuminen on suhteellisen vapaata, vihollisilta ja vangeilta saadut avainkortit avaavat uusia ovia eteenpäin. Mukavaa onkin, että suljetulla rakennelmalla tapahtuva peli ei muutu putkijuoksuksi. Monimutkainen, mutta hyvin kirjoitettu juoni takaa sen, että kiinnostus säilyy koko pelin ajan, varsinkin kun jännittävästä panttivankitilanteesta selviää pikku hiljaa lisää piirteitä. Pelin loppupuolella meno menee jo niin hurjaksi, että paljastukset saivat aikaan kylmiä väreitäkin.

Vaikka peli kuhisee vihollisia niin riviterroristeista uhkaaviin pomoihin, pahin vihollinen on pelin kamera. Yläviistosta kuvatut tapahtumat eivät näytä aina koko ympäristöä, ja näin ollen vartijat saattavat kävellä pelaajaa vastaan aivan yllättäen. En edes laskenut, montako kertaa kuolema korjasi minut kameran takia. Toinen pelin ongelma on aivan liian pitkät radiokeskustelut sekä välivideot. Dilemma on kova: 20 minuutin videon voi skipata, mutta katsomalla voi saada arvokkaita vinkkejä pelaamiseen. Lisäksi videot ovat kiinnostavia tarinan kannalta, mutta varsinkin lopussa niihin yritetään väkisin saada opetuksen tynkää mukaan.

Käärmeiden kuningas

Sarjan kolmannessa osassa hypätään ajassa taaksepäin 60-luvulle ja kylmän sodan aikaan. Neuvostoliittolainen aseinsinööri pitäisi auttaa maan syvien viidakoiden keskeltä USA:n maaperälle, ja ainoa tehtävään kykenevä mies on koodinimeltään Naked Snake. Snaken oppiäiti Boss kuitenkin loikkaa Neuvostoliiton puolelle kesken tehtävän ja oppipoika haavoittuu. Viikon päästä herra saa uuden tehtävän: pelasta insinööri, tuhoa hänen suunnittelemansa ydinase sekä tapa Boss. Alkaa operaatio Snake Eater.

Sarjan edellisistä peleistä poiketen ympäristönä toimii pääasiassa viidakko. Snake Eater toikin pelisarjaan uusia elementtejä juuri metsässä elämistä silmällä pitäen. Jotta Snake onnistuisi hiipimään vihollisen selustaan, naamiointi täytyy valita ympäristön mukaan. Pukujen vaihtelu tuo taktista ominaisuutta lisää, kun asu valitaan kulkureitin mukaan. Ruohikkoon puetaan vihreää, vuorille vaalean ruskeaa. Sisätiloissa taas kukaan ei epäile yksinäistä talonmiestä.

Näkymättömissä on hyvä pysyä, sillä vihollisten kurittaessa apu ei ole lähellä. Luodit kaivetaan veitsellä pois itse ja muut vammat hoidetaan radion toisessa päässä olevan lääkintänaisen ohjeiden mukaisesti. Vaeltaessa ympäri metsiä iskee usein myös nälkä. Ruoka täytyy tietysti itse metsästää viidakon antimista, mahaa täyttävät muun muassa rotat, mehiläisten hunaja sekä raa’at käärmeet.

Snake Eater on pelinä miltei täydellinen, ainakin minun mielestäni. Loistava juoni, jossa erilaiset ja kiinnostavat henkilöhahmot loivat tunteen oikeasta selviytymistaistelusta, sai minut aivan valtaansa. Välivideot ovat tällä kertaa juuri oikean pituiset, pomotaistelut vertaansa vailla ja pelattavuus huipussaan. Kamera on tällä kertaa pelaajan vapaasti käänneltävissä, joten kuolema koittaa vain omien virheiden myötä. Välillä tuli jännitettyä, muutaman kerran saattoi herahtaa jopa kyynel. Snake Eater on taideteos ja jo yksin syy ostaa HD Collection.

Pomona pomon paikalla

Ehkäpä hyvin voimakas reaktioni Snake Eateria kohtaan laimensi Peace Walkeriin suhtautumistani. HD Collectionin kolmannessa pelissä Metal Gear Solidien kaavaa kuitenkin myös rikotaan monella tapaa. Pääjuoni koostuu erillisistä missioista, joiden pituus vaihtelee minuutista pariinkymmeneen. Lisäksi voi suorittaa myös erillisiä sivumissioita.

Peace Walkerissa Naked Snake on tätä nykyä Big Boss. Vuosi on 1974 ja Costa Ricasta kantautuu kummia. Mystinen aseistautunut joukko on ottanut jalansijaa sisämaassa, ja sen salaperäiset suunnitelmat sekä teknologia tuottavat ongelmia maan kansalaisille. Apuun rientää Big Boss armeijoineen.

Suuri ero muihin Metal Gear Solideihin on se, että pelaajan täytyy oikeasti johtaa armeijaansa. Tukikohtana toimii vanha öljynporauslautta, ja siellä henkilökunta toimii pelaajan pillin mukaan. Luvassa on mikromanagerointia, kun henkilöstöä täytyy käskyttää eri tehtäviin, esimerkiksi tutkimustöihin tai sairastuvalle. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja armeijan kasvaessa myös resurssit muun muassa aseissa lisääntyvät.

Pelaaminen on vähän erilaista kuin kahdessa muussa osassa. Pelaaja pystyy vihdoin kulkemaan kyykyssä ja liikkumaan aseella tähdätessään. Vastapainona Big Boss on menettänyt kyvyn ryömiä. Avuksi voi tällä kertaa ottaa myös kaverin, sillä Peace Walkerissa on co-op-ominaisuus mukana. Verkon kautta kavereiden kanssa peluu tuo vaihtelua, yksi Snake on jo tappava, kaksi käärmettä on vartijoiden painajainen.

Kokoelmien kultakimpale

Metal Gear Solid HD Collection on pakkohankinta jokaiselle itseään pelaajaksi kutsuvalle. Kokoelma tekee Metal Gear – neitsyestä fanin, kunhan antaa peleille hetken aikaa. Sons of Libertyn ensimmäisten tuntien jälkeen olin valmis haukkumaan pelin täysin roskaksi, mutta lopulta tykästyin vain enemmän ja enemmän peliin ja koko sarjaan.

Vanhoille faneille HD Collection tuo päivitetyn grafiikan sekä saavutukset. Niiden metsästäminen onkin hauskaa myös “oikean” pelaamisen lomassa, saavutukset luovat samalla haastetta ja lisäävät pelien uudelleenpeluuarvoa.

Mittaa peleillä on kuitenkin jo yksinään paljon. Yhteensä kokoelmalla on kestoa ainakin 50 tuntia. Lisäksi toinen ja kolmas osa ovat pelien Substance ja Subsistence – versiot, joten pelattavaa löytyy myös lisätehtävien sekä kahden ensimmäisen Metal Gear-pelin, Metal Gearin ja Metal Gear 2: Solid Snake:n myötä. Kokoelma ei ole siis vain kolmen, vaan viiden pelin kokoinen.

Ainoa asia mitä kokoelma kaipaisi, on sarjan ensimmäinen osa Metal Gear Solid. Pelaamisen aloittaminen toisesta osasta pistää kokemattoman pelaajan ikävästi tilanteeseen, jossa viittauksia satelee paljon, mutta mitään ei hetkeen tajua. Ilman ensimmäistäkin osaa kokoelma on kuitenkin ostamisen arvoinen. HD Collection tuo nimittäin raikkaan tuulahduksen menneisyyttä nykyaikaan, jolloin ensimmäisen persoonan aivottomat räiskinnät hallitsevat pelibisnestä. Toivon, että Hideo Kojima jatkaa oman tiensä kulkemista ylpeänä. Metal Gear Solid HD Collection teki minusta sarjan fanin, haittaakse?

Metal Gear Solid HD Collection
Arvosteltu: PS3
Saatavilla: Xbox 360

Pelin traileri

Lisätietoja Petteri Karjalainen

Katso kaikki kirjoitukset kirjoittajalta: Petteri Karjalainen