Monet sanovat että minulla on hyvin pitkä pinna. Ne, jotka tuntevat minut oikeasti, tietävät että tämä ei ole täysin totta. Itsehillinnälläkin on rajansa, ja allekirjoittaneella ne ovat pelit. Tyypillinen skenaario on minä pelaamassa, eteen tulee kohta johon juutun ja sitten lähtee. Ohjain lentää kohti ääretöntä, nyrkit takovat lähintä seinää ja suustani pääsee materiaalia, joka saisi rujommankin rekkakuskin haukkomaan henkeä. Mikä tähän kaikkeen vihaan on sitten syynä? Kaikki merkit viittaavat vakavaan vihanhallintaongelmaan, mutta minusta syy on sama kuin niin monilla tämän planeetan vihaisilla ihmisillä: turhautuminen.

Hyvinä esimerkkeinä toimivat Englannin mellakat ja Kreikan mielenosoitukset. Ne ovat lähteneet liikkeelle samasta pienestä vihansytyttäjästä. Ihmiset ovat olleet turhautuneita vallinneisiin oloihin sekä varsinkin siihen, että he eivät pysty muuttamaan asioita. Minä koen kaiken saman pelatessani, tosin pienemmässä mittakaavassa. Kun olen maksanut pelistä, haluan myös päästä sen läpi. Jos peli on haastava, se ei vielä haittaa – onhan elämäkin välillä hankalaa. Mutta kun tarkoituksella jokin kohta on tehty niin ärsyttäväksi ja aikaa vieväksi, että kyseessä luulisi olevan suunnitteluvirhe, alkaa verenpaine kohota. Vielä kun on tiedossa, että mitään ei ole tehtävissä, turhauttaa koko tilanne paljon.

Näinhän se menee maailmallakin. On kyseessä sitten mellakat tai sisällissota, ainoaksi vaihtoehdoksi on koettu epäterve aggression purkaminen eli tuhoaminen tai henkinen ja fyysinen väkivalta. Ei itse asiassa tarvitse lähteä edes pois Suomesta, niin huomaa samaa ilmiötä. Esimerkiksi Jukka Jokapoika hakee apua ongelmiinsa, mutta tuntuu ettei kukaan kuuntele. Mistään ei tunnu löytyvän apua, vaikka väitetään että sitä saisi. Lopulta Jukka turhautuu ja purkaa pahaa oloaan vaikkapa satuttamalla itseään ja muita. Ei tarvitse edes mennä näin “radikaaliin” esimerkkiin, jokaista turhauttaa jos omassa elämässä menee pitkään huonosti. Kun sitten naapuri hehkuttaa elämänsä ihanuutta, vatutus on monilla korkealla.

Turhautuminen kuitenkin kuuluu elämään. On se sitten poliittista, taloudellista tai vaikkapa ihan arkipäiväistä pelaamisesta johtuvaa, sitä ei voi välttää. Pienenä tosin vältin raivoamiset peleissä käyttämällä huijauskoodeja – harmi ettei niitä oikeassa elämässä ole. Sen vuoksi pitäisikin sekä pyrkiä vähentämään turhautumista aiheuttavia tekijöitä, että miettiä omaa vihan purkamistaan. Minun ainakin pitäisi, sillä ohjaimet ovat pirun kalliita kapistuksia.

Lisätietoja Petteri Karjalainen

Katso kaikki kirjoitukset kirjoittajalta: Petteri Karjalainen