Painovirhe

Nuorten ja nuorten aikuisten verkkojulkaisu.

Qstock 2012 – Hyvän mielen festari

Yöt alkavat olla pimeitä jo Oulunkin korkeudella, mutta päiväsaikaan auringonpaistetta ei voisi olla enempää. Oulun Kuusisaaressa järjestettävä Qstock juhli 10-vuotispäiviään mitä kauneimmassa säässä.

Juhlavuodelleen festari kasasi hienon artistikattauksen, jonka pohjana oli kotimaan nimekkäimmät kestosuosikit Chisusta Apocalypticaan ja Klamydiaan. Kaksipäiväisen Qstockin huikeasta 60 esiintyjän listasta vain muutama ponnistaa ulkomailta, niistäkin suurin osa länsinaapuristamme Ruotsista. Esiintyjistä ja aurinkoisesta säästä nautti viikonlopun aikana yli 28 000 ihmistä, eli tapahtuma myi loppuun ennätysmäisin lukemin.

Ensikertalaiselle Qstock oli täynnä ihmeellisyyksiä: alueella oli enemmän lavoja kuin Ruis- tai Provinssirockissa, anniskelualueet olivat valtavia, osa bändeistä soitti sirkusteltassa, ja osin urheilukentällä järjestettävällä festivaalilla oli vain yksi vesipiste, sekin alueella olevien fasiliteettien sijaan järjestetty säiliöauton kylkeen. Ja ai niin, en nähnyt koko festarin aikana yhtään häiriökäyttäytyjää tai tappelua, päinvastoin ihmiset olivat erikoisen positiivisia.

Perjantai

Kuten valtaosa festareista, myös Qstock aloitti molemmat päivänsä pehmeästi siirtyen rokkiin vasta myöhään iltapäivällä. Perjantain sisäänheittonimiä olivat keväällä uudet albumit julkaisseet Jare & VIlleGalle ja Petri Nygård.

Nygårdin keikka oli elämäntäyteinen, rivo ja viihdyttävä. Valtava haarojaan levittelevä nainen, hittibiisit ja taustatanssijat olivat yleisölle tuttuja jo aiemmilta vuosilta ja siksi varsin yllätyksettömiä, mutta nimenomaan tutusta ja varmasta bilefiiliksestä Nygård tunnetaan. Päälavan ensimmäiset yhteislaulut kuultiin jo lavan ensimmäisen esiintyjän aikana.

Riittävän suuren kakkoslavan puute on Qstockin ainoa varsinainen kasvun este – enempää alueelle ei ihmisiä mahdu. Viimeistään Klamydian ja Kotiteollisuuden keikkojen aikana Rantalavan pienuus alkoi käydä ylivoimaiseksi. Ahdas lavanedusta ja sinne johtava pullonkaula olivat aivan tukossa, kuten myös kohtuuttoman suuri anniskelualue, joka teki muutoinkin ahtaasta niemenkärjestä entistäkin tiukemman. Edes miksaustornin takaseinään asennettu screen ei tuonut lohtua kauas lavasta jääneeseen yleisöön.

Ahkerasti kesän aikana keikkaillut, pian tauolle jäävä Apocalyptica oli päälavan viimeistä edeltävä bändi. Sekä sellonelikko, että heti Apocalyptican perään Rantalavalla soittanut Michael Monroe vetivät kumpikin raivoisan energiset keikat. Monroen kova setti huipentui yleisön yhteislauluonnitteluihin: 10-vuotisonnittelut Qstockille ja toiset Michael Monroelle, joka täytti hiljattain 50 vuotta. Keikan jälkein suomalaislegenda jalkautui fanien joukkoon, jakoi nimmareita, otti yhteiskuvia ja jututti ystävällisesti jokaista, joka häntä oli lavan edessä odottamassa.

Lauantai

Idols-voittaja Diandra Floresin keikka alkoi harmillisen aikaisin – upeaääninen nuori nainen avasi toisen festivaalipäivän jo ennen puolta päivää. Flores on kiinnostava artisti ja vastajulkaistulta albumilta löytyy paljon kappaleita, joita vastaanottamaan olisi löytynyt pari tuntia myöhemmin valtavan paljon suurempi yleisömäärä.

Alueen lavoista Oulu-lava ja Rytmiranta jatkoivat perjantain tapaan. Oulu-lavalla esiintyneet paikalliset bändit eivät hädin tuskin saaneet kourallista enempää katsojia, mutta Rytmirannan rap, reggae ja dubstep houkuttelivat juhlijoita tanssimaan. Lauantaina Qstockissa esiintyi jopa maailman mittakaavassa suuri dubstep -nimi, Tes La Rok.

Korkealta kirkkaansiniseltä taivaalta paistanut aurinko oli armoton ja se ohjasi ihmisiä etsimään varjoa muun muassa Sirkusteltan sisältä. Varjo löytyi, mutta kuumuus kasvoi ja paiste ei lakannut – kuopiolaislähtöisen Reckless Loven hymy loisti kirkkaasti tuttujen radiohittien kaikuessa teltan katosta.

Täpötäyden teltan yhteislaulua oli hämmentävää seurata, sillä bändi on minulle tuttu jo parin vuoden takaa, ajalta jolloin kukaan tuskin oli edes kuullut puhuttavan Olli Hermanista. Kasvu on ollut syystäkin huomattavaa: kolmannen albumin kimpussa työskentelevä yhtye on onnistunut tekemään jo kaksi levyllistä äärimmäisen tarttuvaa, positiivista rokkia. Ja kun ulkonäkö ja live-esiintyminen ovat mitä ovat… Reckless Love on Suomen seuraava suuri nimi maailmalla!

Lauantain raskaammasta tarjonnasta pitivät huolta Stam1na ja ruotsalainen Sparzanza. Jälkimmäisen keikkakalenterista löytyy myös muutama muukin Suomen pysäkki, sillä bändi on 2000-luvulla eniten Suomessa keikkaillut ulkomainen yhtye. Melodista raskasta rokkia soittava bändi tiesikin miten suomalainen ja oululainen keikkayleisö selätetään, keikka oli läkähdyttävän raju.

Kotimaisten Apulannan, Viikatteen ja Chisun, sekä Arch Enemyn (Swe) johdattamana festarin pääesiintyjän vuoro koitti. Lavalle hieman aikataulusta jäljessä kivunnut kasarisuosikki Roxette on ikääntynyt silminnähden, mutta tunnelma on tuskin laskenut kultaisista vuosista. Laulaja Marie Fredriksson liikkui lavalla rauhallisesti, mutta Per Gessle ja muu bändi esiintyi tyylikkään vauhdikkaasti.

Eturivin katsojien joukosta löytyi suomalaisyleisön lisäksi myös ruotsalaista ja venäläistä alkuperää olevia faneja, jotka olivat matkustaneet Qstockiin varta vasten Roxeten perässä. Matkustaa kannatti varmasti, sillä keikalla kuultiin bändin muistettavimmat klassikot, mm. Sleeping In My Car, Spending My Time ja It Must Have Been Love. Keikka ja festivaali huipentuivat upeaan, jo mukavasti pimentyneelle taivaalle ammuttuun ilotulitukseen.

Teksti: Henri Mutanen

Kuvat: Henri Mutanen ja Venla Kekäläinen

Alla vielä kuvia festariviikonlopulta:

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Kommentointi on pois päältä.