Seuraa vuodatusta aiheesta mainstream, jonka armas wikipediamme kääntää valtavirraksi ja urbaani sanakirja liittää massamusiikin kuunteluun.

Vuosi sitten tein ratkaisevan muutoksen hiuksilleni. Leikkautin toisen puolen päästäni lyhyeksi (ja uskokaa pois, se ei ollut silloin joka toisella vastaantulijalla) ja olin uskomattoman innoissani. Kesän jälkeen menin kouluun, ja mitä ihmettä – sivusiilejä siellä ja täällä kuin lypsypolulla olisi. Kuuntelin musiikkia, josta pidin, löysin vanhoista levyistä uusia suosikkeja ja sainkin huomata kopioivani noin joka toisen kaverini Spotify-listoja.

No, syksyllä keksin haluta Kånken-repun. Jouluun mennessä ne yleistyivät niin, että “hei, tollakin on tämmöinen” -ihastelu muuttui oman laukun peittelyksi julkisilla paikoilla.  En seuraa trendejä, nappaan vain asioita ympäriltäni ja yhdistelen niitä. Jostain syystä kaikki muutkin tuntuvat nappaavan ne samat jutut ja muuttavan ne liian yleisiksi.

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että turha yrittää.  Pidän edelleen sitkeästi korvantaustatukkani lyhyenä, jos vaikka muu maailma kyllästyisi siihen ja saisin olla kuuntelematta kommentteja siitä, miten “mainstream” olen. Itse nauran koko termille – se tarkoittaa mitä vain, milloin vain.

Tässä numerossa on tarkoitus puhua ruoasta, ja niin puhutaankin. On myös tekstiä uudelta pelitoimittajaltamme, sinfoniaorkesteria kuunnellessa torkkuneelta nuorelta ja muutama menovinkki viimeisille kouluviikoille. Iloitkaa!

Petri Nygård on yhä suomalaisen räpin ja bilemusiikin ykkönen. Uunituoreella Mun mielestä -albumillaan Nygård jatkaa omalla tutulla linjallaan seksin, viinan ja roskaruoan parissa. Lue lisää »

Lue lisää »

Tässä kuussa suosittelemme menemään ennemmin kuin meinaamaan.

Lue lisää »

Gallup: Minne veisit kaverisi syömään?

Veisin syömään Amarilloon, koska siellä on hyvää ruokaa ja kiva tunnelma.
Veera Vesterinen, 16

Pizzeria on ihan hyvä vaihtoehto, koska kaikki tykkäävät pitsasta, eikä se ole kallistakaan. Ravintoloista on sellainen mielikuva, että niissä on kallista.
Aatu Kytölehto, 16

Coffee Houseen tai johonkin muuhun kahvilaan. Ne ovat mukavia rentoutumispaikkoja, ja niissä juttu lentää, eikä ole niin vakavaa.
Kati Jaatinen, 17

Ehkä talvella ravintolaan, vaikka johonkin kiinalaiseen, ja kesällä puistoon piknikille.
Josefiina Harju, 17

teksti ja kuvat: Vilma Talasjärvi

Painovirhe oli viikko sitten Muuramen harrastemessuilla järjestämässä kahden minuutin kirjoituskilpailua. Kilpailijat kirjoittivat harrastusteemaisia tekstejä, ja toimitus valitsi voittajat. Onnea Olli Suhonen ja Jukka Ahonen sekä Elli Lehtonen!

“Harrastuksena on punttisali/kehonrakennus. Tavoitteena lajissa on saada massiiviset lihakset ja hyvä kunto. Se saavutetaan terveellisillä elämäntavoilla ja ruokavaliolla. Olemme kokeilleet monia eri treeniohjelmia joista parhaaksi on muodostunut ”Hulkin” 3-jakoinen tappotreeni. Kunnon harrastajana on hyvä huolehtia lihashuollosta sekä ravinnon määrästä. KULTAINEN SÄÄNTÖ: Treeni, Safka ja Lepo. Terveisin Jukka ja Olli.”

“Muutettuani nuorisokotiin kuukausi sitten elämässäni ei ollut mitään väriä. Parin viikon kuluessa ohjaajat saivat taivuteltua minut kokeilemaan skeittilautaa. Mietinnän ja neuvottelun jälkeen nuorisokoti kustansi minulle uuden harrastuksen, skeittilaudan, kypärän ja suojukset. Siitä asti olen skeitannut ja löytänyt elämääni sitä jotain, mikä on kauan ollut hukassa.”

Kevään 2011 esikoissinkulla Radio Rock Storen kolmoseksi ja keikka Leijonien kultajuhliin. Year Gonen kymmenennellä keikalla Helsingin kauppatorilla oli 100 000 katsojaa ja 1,2 miljoonan hengen TV-yleisö. Ei hullummin bändiltä, jonka debyyttialbumi näkee päivänvalon vasta nyt, vuotta myöhemmin.

Suoraa, energistä rokkia soittava Year Gone uppoutui Suomenlinnan Seawolf Studiolle loppuvuodesta 2011. Yhteistyössä Petri Majurin ja Hannu Leidénin kanssa uunituoreelle Secrets for Sale -albumille on saatu muhkean täyteläiset soundit ja biisit etenevät uhmakkaasti. Lue lisää »

Playstation 1:sen aika oli kaikenkarvaisten kamppailupelien kulta-aikaa. Esillä olivat esimerkiksi suositut Street Fighter ja Tekken pelisarjat. Siitä lähtien molemmat pelisarjat ovat saaneet jatkoa vauhdikkaammin, kuin mitkään muut tietämäni pelisarjat. Street Fighter poiki seitsemän, ja Tekken jopa yhdeksän jatko-osaa. Nyt pelien tuottajafirmat Capcom (Street Fighter) ja Namco (Tekken) saivat oikean kuningasajatuksen: ”Hei! Entä jos yhdistettäisiin nämä kaksi pelisarjaa?” Seurauksena tehtaan uunista pullahti ulos kumpaakin pelisarjaa kunnioittava yhdistelmä: Street Fighter X Tekken! Lue lisää »

Jyväskylän kaupunki osaa käyttää rahaa, monen mielestä väärin. Siinä missä peruspalveluista, kuten koulutuksesta ja terveydenhuollosta, on jouduttu tinkimään, velka- ja veroeuroja suorastaan syöstään Lutakon tunneliin ja muihin ylimääräisiin menoeriin. Suunta on huono. Lue lisää »

Viime kesänä eräs enemmän tai vähemmän salaisista haaveistani toteutui, kun sain mahdollisuuden nousta teatterilavalle peräti kahden eri näytelmän puitteissa. Kohtalaisesta esiintymiskammostani johtuen tunsin ylittäväni itseni joka kerta kun astuin yleisön eteen, mikä ei ymmärrettävästi ollut lainkaan epämiellyttävä tunne. Itse asiassa onnistunutta esitystä seurannut iloinen mieli kesti useimmiten koko loppupäivän. Uskon tämän olleen ainakin osasyynä siihen, että kun Pauliina Kinnunen erään näytöksen jälkeen tiedusteli, olisinko kiinnostunut näyttelemään hänen työstämässään harrastelijaelokuvassa, suostuin hetkeäkään epäröimättä. En uskonut kyseessä olevan mikään suurprojekti, joten en myöskään ollut kovin huolissani siitä tosiseikasta, ettei minulla ollut juuri lainkaan kokemusta teatterista, näyttelemisestä, saatika elokuvanteosta. Kaikkein eniten luultavasti mietitytti siirtyminen kesän mittaan tutuksi käyneestä teatterikokoonpanosta täysin uuteen porukkaan, josta en tuntenut ketään entuudestaan ja jonka lopullisista jäsenistä ei ollut edes varmuutta. Kuvausten alkuun oli kuitenkin tuossa vaiheessa lähes kaksi kuukautta, joten mieli pysyi luottavaisena.

Lue lisää »