Yksinäisyys koskettaa

”On sunnuntai, sä tulet luokseni
het aamulla, ehkä jo odotin sua
jaat kanssani lehden ja jäähtyneen kahvin
sä olet mun, ystäväni
nimesi on yksinäisyys”
(Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani, ”Ystävänpäivä”)

Yksinäisyys ja yksin oleminen liitetään usein muustakin elämästä syrjäytyneinä oleviin. Yhteiskunta odottaa yksilöiltä yhteisöihin kuulumista, jotka usein ovat koulu-, työ- tai harrastusyhteisöt. Näistä ulkopuolella olevat ovat sitten niitä, jotka eivät kuulu mihinkään ja joilla ei nähdä olevan juurikaan elämää. Mielenterveyden Keskusliiton sivuilla todetaan, että ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Entä, jos ei ole toista ihmistä lähellä?

Yksin voi kokea olevansa myös, vaikka ihmisiä olisikin ympärillä. Kyse on siten tunteista, koenko kuuluvani yhteisöön vai olenko yhteisössä yksin? Yhteisöllisyyden kokemuksessa tärkeintä on yhteenkuuluvuuden tunne, joka syntyy samoista arvoista, ajatuksista ja mielenkiinnon kohteista.[1] Pelkästään johonkin yhteisöön kuuluminen ei takaa tunnetta yhteisöllisyydestä.

Yksinäisyydestä eroon pääseminen ei ole helppo juttu. Monesti yksinäiseksi itsensä kokenut on ollut yksin jo pitkään. Sanotaan myös, että yksinäisyys periytyy. Yksinäisten vanhempien lapset ovat usein yksinäisiä, eikä kierrettä ole helppo katkaista.[2]

Onneksi yksinäisyyttä paikkaamaan ovat yhä enemmän tulleet virtuaaliset yhteisöt. Helena Tirrosen (2013, 23) mukaan monille nuorille sosiaalisessa mediassa luodut ystävyyssuhteet ovat jopa tärkeämpiä kuin sen ulkopuolella luodut. Kriittisesti virtuaalisiin yhteisöihin suhtautuvat näkevät kuitenkin virtuaalisuuden pinnallisena ja sosiaalisia taitoja heikentävinä. Kuitenkin yhdessä keskustelu verkossa samankaltaisten kanssa voi parhaimmillaan tukea elämässä jaksamista, lisätä tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja kannustaa myös uusien suhteiden muodostamiseen.

Mitä mieltä sinä olet? Voiko virtuaalisesti muodostuneet suhteet korvata perinteisiä suhteita? Voiko verkossa luodut suhteet poistaa yksinäisyyden kokemuksia?

FOT36E9


[1] Laukkanen, Marjo & Vaattovaara, Virpi 2012: Kuulumisen tiloja verkossa. Teoksessa Karin Filander & Marjatta Vanhalakka-Ruoho (toim.) Yhteisöllisyys liikkeessä. 2. uudistettu painos. Aikuiskasvatuksen 48. vuosikirja. Bookwell Oy. Jyväskylä, 187-214.

[2] MTV Lifestyle –Tunteet 20.8.15: Miksi omat kaverit eivät tunnu läheisiltä? ”Huomattava osa ihmisistä on yksin yhdessä.” http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/yksinainen-toivoo-etta-joku-olisi-olemassa-hanta-varten-nain-autat/5270600

 

Ollaan ihmisiä toisillemme

250913_Simon_VKR9 PieniMiksi monet ihmiset voivat nykyään niin huonosti? Onko ajassamme tai yhteiskunnassamme jotakin, mikä aiheuttaa pahoinvointia? Näitä kysymyksiä mietin samalla kun katselin yhdessä lapseni kanssa Pikku Kakkosen Franklin ja ystävät -ohjelmaa. Sarjassa Franklin (kilpikonna) ja tämän ystävät (etana, jänis, majava, karhu, kettu ja hanhi) joutuvat monenlaisiin seikkailuihin ja kommelluksiin. Näistä vaikeuksista he aina selviytyvät yhteisvoimin, ystävysten auttaessa toinen toistaan.

Näinhän se on. Kukaan meistä ei selviä yksin. Vastoinkäymisetkin tuntuvat paljon pienemmiltä jos vaikeina hetkinä on joku, johon turvata. Jatka lukemista

Matkalla

Tarkoitukseni oli kirjoittaa lämpöisistä ja pehmoisista asioista, joulun tunnelmasta,Talvimaisema odotuksesta ja hyvästä mielestä. Loisteesta lasten ja vähän isompienkin silmissä, haaveista ja unelmista. Viimeaikojen pysäyttävät ja koskettavat tapahtumat ovat kuitenkin saaneet ajatukseni uusille urille. Useat tapahtumat ovat tulleet hyvin lähelle meidän työntekijöidenkin arkea ja erityisesti asiakkaiden. Menetykset, suru ja ikävä ovat varjostaneet monien matkaa. Jatka lukemista