Sosiaali ja terveys ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

varpaatTyöskentelen osan ajasta Huhtasuon terveysaseman sosiaaliohjaajana. Siellä minulle tulee asiakkaita, jotka ovat ensiksi asioineet esimerkiksi sairaanhoitajalla tai lääkärillä. Heillä siis yleensä on joku fyysinen vaiva, joka näkyy myös muilla elämänalueilla. Tai toisinpäin.

Työskentely lähellä terveyspuolta on tuonut työhöni sosiaaliohjaajana paljon uutta ja hyvää. Olen oppinut terveyspuolen ”kielen” ja huomannut, että joskus potilaan ja lääkärin välille tarvitaan tulkki. Olen myös oppinut huomioimaan paremmin sen, että sosiaalipuolen ”kieli” eroaa paljon terveyspuolen ”kielestä”. Näin myös sosiaalialan ammattilainen ja terveyspuolen ammattilainen tarvitsee välillä tulkkia, joka tuntee kummankin tavan puhua.

En voi korostaa liikaa sitä kuinka paljon siitä on hyötyä, että asiakkaan kanssa lähtee lääkäriajalle yhdessä. Siinä voin sosiaaliohjaajana toimia muistilappuna asiakkaalle, toimia tulkkina kummallekin osapuolelle ja pitää huolen, että jatkosuunnitelma pitää sisällään myös sosiaalisen puolen asiakkaan elämässä. On myös helppoa keskustella asiakkaan kanssa lääkärillä sovitut asiat yhdessä vielä myöhemmin, kun on itse ollut paikalla.

Olen huomannut, että tällainen yhteistyö nopeuttaa asiakkaan saamaa palvelua ja tekee siitä kokonaisvaltaisempaa. Esimerkiksi lääkitysasiat ovat usein lääkäreille simppeleitä, mutta asiakkaalle paljon ajatuksia herättäviä. Ainoastaan syöty lääke auttaa, joten lääkityksen aloituksen ja jatkuvuuden takaaminen on helpompaa, jos sitä tukee myös sosiaaliohjaaja. Tapana voi olla kahdenkeskiset keskustelut asiakkaan kanssa tai tukipalvelun hankkiminen asiakkaalle heti kun ongelma nousee esille.

Sosiaalipalveluiden vaatimusten selvittäminen terveydenhuollon ammattilaiselle on myös yleensä ehdottoman tarpeellista asiakkaan näkökulmasta. Esimerkiksi Kelan maksamaa sairapäivärahaa varten hakija tarvitsee sairaslomatodistuksen – vaikka hän olisi työtön. Tai että saadakseen toimeentulotukea terveydenhuollolliseen vaivaansa asiakas saattaa tarvita lääkärin lausunnon asiasta. Tai että toimeentulotuki ei korvaa yksityisiä hoitokäyntejä vaan terveydenhuollon pitäisi hankkia ne, jos lääkäri näkee ne välttämättömäksi sairauden hoidossa.

Jos tällaisissa keskusteluissa sosiaaliohjaaja ei ole paikalla ja asiakas ei ole ylitietoinen oikeuksistaan ja byrokratian kiemuroista, tuloksena on asiakkaan pompottelua eri palveluiden välillä ja erilaisten paperilappusten tuhlausta.

Minun tilanteeni on ollut siitä helppoa, että olen ollut osa Huhtasuon hoitojoukkuetta jo viimeiset pari vuotta. Siellä yhteistyö toimiikin hyvin vastaanottoajoilla ja konsultaatiotilanteissa. He tietävät mitä työhöni kuuluu ja mitä hyötyä minusta voi olla. Kynnys lähteä ajalle ja saada työntekijät kiinni ovat myös minulle paljon helpompia heidän kanssaan kuin muiden terveysasemien. Tämä on tietenkin minun korvieni välissä oleva asia.

Kokemani perusteella voinkin vahvasti suositella entistä tiiviimpää yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten välillä. Tämä on ensisijaisesti tietenkin organisatorinen järjestelykysymys: mitkä resurssit esimerkiksi sossuille annetaan jalkautua terveydenhuoltoon. Pelkkä lupa esimieheltä ei riitä: tarvitaan myös panostusta työvoimaan, yhteisiin palavereihin ja toisiinsa sopiviin työnteon puitteisiin.