Miten olisi multaa varpaissa ja kesäheinää hampaiden välissä?

Kesäherkkuja

Mitä näistä herkuista voi kasvattaa palstalla?

Nyt on kuulkaa mahdollisuus päästä kokeilemaan viherpeukalonsa potentiaalia hyvässä seurassa! Se on nimittäin taas se aika vuodesta, kun aikuissosiaalityö järjestää palstaviljelyä Survo-Korpelassa eli Kuokkalassa. Paikallehan voi tupsahtaa ihan ilman minkäänlaista kokemusta – opettelu on aina mukavampaa yhdessä.

Maanmöyhimistä suunnitellaan seuraavan kerran Hannikaisenkadun sosiaaliasemalla tiistaina 2.5.2017 klo. 9.30-10.30. Pelit ja vehkeet ostetaan porukalla tiistaina 16.5.2017 klo. 11.00 alkaen (lähtö sosiaaliasemalta). Jos et kuitenkaan pääse näille kerroille mukaan, niin voit silti osallistua itse viljelyyn -juuri niinä kertoina kun itseäsi huvittaa!

Kätesi likaiseksi saat joka tiistai klo. 13.00-15.00 viikolta 21 lähtien. Ensimmäinen tapaaminen pellolla on siis tiistaina 23.5.2017 klo. 12.00-16.00. Palstalla voi toki vierailla myös muina ajankohtina, mutta tuolloin tiistaisin paikalla on myös sossuja.

Ryhmä päättyy tietenkin sadonkorjuujuhlaan. Sen aikataulusta lisää tietoa ryhmässä.

Jos mieltäsi alkoi kutkuttamaan niin lisätietoja saat omalta sossulta tai Jenniltä (p. 014 266 3378) ja Jaanalta (p. 050 465 8018).

Tällä viikolla sossu teki

viikkokalenteri

 

Jatkan jo aloittamaani blogipostaussarjaa aiheesta: Mitä ne oikein tekee siellä sossussa? Viimeksi kerroin yhden päivän kulustani, nyt ajattelin julkaista viikkosuunnitelmani tällä viikolla. Itse suunnittelen viikot asiakastyön ja palavereiden ympärille eli kalenterissa on nuo kaksi asiaa, ja kaikki muu tehdään niiden välissä tai aikana.

Kaikki muu pitää sisällään dokumentoinnit, puhelut sekä yllättävät asiakaskäynnit (ne, joista ei saa minkäänlaista varoitusta). Samoin palavereiden suunnittelut ja kirjaamiset tehdään silloin kun asiakas jättää tulematta tai aamun ekoina tai päivän vikoina minuutteina. Tällä viikolla olikin ekstrajännitystä, kun yksi työkavereista oli kipeä ja hänenkin nuorillaan oli kovasti tarvetta asioiden selvittelylle.

Ryhmistä muuten pakko kehua sen verran, että tiistaihengailussa nuoria oli seitsemän ja keskiviikon tapahtumaryhmässä neljä! Koko viikkona kasvokkaisia asiakastapaamisia oli sovittuna 15 (+ryhmät), joista kymmenen onnistui, kolme peruuntui (nuoren pyynnöstä) ja kahden osallistuja ei ilmoitellut itsestään mitään. Kohtasin siis 21 nuorta kasvotusten, puhelimessa toisen mokoman. Hyvä niin, koska juuri ihmisten kanssa haluankin työtäni tehdä!

Maanantaina sossu teki

Maanantai:

Kansio, kännykkä ja nimikylttiPäivä alkaa kotikäynnillä klo. 8.30. etsivän työntekijän kanssa. Ajalla toteamme yksissä tuumin, että hyvin menee, mutta menkööt! Asiat hoituvat, energiaa riittää kotiaskareisiin ja kutkuttaisipa lähteä jopa tekemään jotain kodinulkopuolella. Toimeentulotuen Kelasiirto mietityttää, mutta onneksi siihenkin on tarjolla apua sitten kun se on ajankohtaista.

9.25 auto on työpaikan pihassa. Kone lämpenee samalla kun puhelin soi: seuraava kotikäynti klo. 10.00 on peruttu asiakkaan toiveesta. Etsivän työntekijän kanssa mietimme ”sotasuunnitelmaa” jatkolle, jonka jälkeen alan kirjoittaa selvityksiä asiakkailleni toimeentulotuesta Kela siirtoa varten. Kela kun on toivonut monenlaista tietoa asiakkaista suoraan kunnalta. Näitä selvityksiä postittelen samalla kun tilastoin THL:n pyytämiä marraskuun tulotietoja ja suljen ja avaan asiakastyön kansioita tietojärjestelmässämme sosiaalihuoltolain mukaisiksi.

Puhelinkin soi. Vuokranantaja soittaa maksamattoman vuokran perään. Nuori soittaa aikaa. Yhteistyökumppani soittaa nuoren asialla. Teen harkinnanvaraisen toimeentulotukipäätöksen linja-autokortista.

Vierailemme työkavereiden kanssa vuoroin toistemme huoneessa. Hei, muistitko tämän. Kävikös se nuori viime viikolla. Miten tämä asia tehtiinkään. Kone on taas jäkissä. Mitä tapahtui viikonloppuna? Olikos ne työpaikan pikkujoulut monelta?

11.00. Lounas. Puhutaan taas työasioista. Kiinnostavasta dokumentista, joka tuli viikonloppuna tv:stä. Ruoan mausta. Vielä vähän työasioista. Kellokortti leimaa automaattisesti puoli tuntia pois lounastaukoa, taitaa tulla taas 5 minuuttia työtä omasta pussista. No, ei täällä lasketa.

Puhelin soi. Uusi toimeentulotukipäätös, tämäkin linja-autokortista. Kuntouttava työtoiminta jatkuu, mukavaa on ollut ja laskut on saatu maksettua. Ajalle ei ole nyt tarvetta eikä sitä kyllä olisi juuri tarjotakaan. Onneksi on päivystyspäivät maanantaisin, jos tuleekin jotain vielä ennen vuodenvaihdetta.

Ainiin, Porkkana-hankkeen luottokorttiostoksista piti tehdä lomakkeet esimiehen täytettäväksi ja lähettää talousyksikköön. Kopiokone laulaa ja kynä sauhuaa. Montakos osallistujaa tässä tapahtumassa olikaan? Hei, yksi lahjakortti puuttuu! Ei kun se olikin vain laskuvirhe…

Sähköpostin perkaus ei onneksi vie tänään kauaa. Delete, delete, delete. Vastaus, vastaus, eteenpäin ohjaus. Ai kello 13.00 asiakas on peruuttanut tulonsa, kun ei ole paikkakunnalla. Varataanpa saman tien uutta aikaa. Niin ja tehdään nämä pakolliset paperihommat hänenkin osaltaan. Niin, myös näille tyypeille piti varata aikaa! Kävisköhän toimisto vai pitäiskö sittenkin kokeilla kotikäyntiä? Miltähän muiden kalenterit näyttää…

DSC_0001 (2)Työkaverin ovi käy ja hän kävelee nuoren kanssa luokseni n. klo. 12.30. Ehtisitkö ottamaan nuoren vastaan? Tottakai, käy istumaan. Huonosti on mennyt, yksinäistä ja mieliala maassa. Keskustellaan erilaisista ryhmistä. On Oivaa ja Ilonaa, on Akkuryhmää, on Reiliä, on Torstaihengailua ja Porkkana-tapahtumia. Käviskös joku niistä? Jos sais matkakustannusapuakin.

Nyt onkin hyvä hetki dokumentoida ennen kuin klo. 14.00 asiakas tulee. Hänelle onkin varattu pidempi aika, kun elämäntilanne on kriisissä. Tämän päivän asiakastapaamisten lisäksi pöydän kulmalla on pari muutakin muistiinpanoa viime viikon jäljiltä. Tilastoihin pitäisi muistaa kuinka kauan on mennyt matkoihin ja itse tapaamiseen. Kirjoittaessa muistuu myös mieleen muutama puhelinsoitto, joita pitää tehdä asiakkaan tilannetta selvittämiseksi. TE-toimistosta pitää löytää oikea työntekijä ja varata aikaa kuntouttavan työtoiminnan aloittamista. Niin ja se lääkäriaika! Odotusmusiikin aikana on hyvä kirjoittaa…

Puhelin soi. Eräs kuntalainen haluaa apua täysi-ikäiselle lapselleen, joka päihteilee ja on menettämässä asuntonsa vanhempien tarjoamista vuokralainoista huolimatta. Tuttu tyyppi, mutta minulla ei ole nuoren lupaa keskustella hänen tilanteestaan kenenkään kanssa. En siis voi edes kertoa onko nuori meillä asiakkaana vaikka vanhempi sen kyllä tietää jo nuoren kerrottua sen hänelle. Tsemppaan vanhempaa hakemaan itselleen esimerkiksi keskusteluapua. Myös hän voi varata aikaa palveluntarpeen arviota varten sosiaaliasemalta. Hän kieltäytyy. Kirjaan puhelun nuoren tietoihin.

Hieman ennen kahta istahdan taukotilaan hetkeksi hengähtämään. Katselen Porkkana-hankkeen tapahtumista otettuja valokuvia ja mietin seuraavaa vuotta. Kalenteria pitäisi alkaa käydä lävitse porukalla, että saadaan kaikki hienot nuorilta nousseet ideat toteutumaan kevään aikana. Työkaveri tulee omalta asiakasajaltaan kanssani istuskelemaan. Juttelemme päivän asiakasajoista, nuorten tilanteista ja meidän mahdollisuuksista auttaa heitä. Voisiko kokeilla jotain menetelmää?

Kello tikittää yli kahden eikä nuorta näy. Jatkamme keskustelua taukohuoneessa. Myös muita työkavereita tulee paikalle odottamaan omia asiakkaitaan. Joillakin käy tuuri, minulla ja työparilla ei. Hän lopulta tavoittelee nuorta puhelimitse, ei vastausta. Ei muuta kuin kalenterit esiin ja uutta aikaa varaamaan. Iltapäiväajat lähentelevät uhkaavasti joulua, ei auta itku markkinoilla.

Kolmeen mennessä päivän neljästä varatusta asiakasajasta on toteutunut yksi + yksi yllätyskeikka. Varattuja aikoja on normaalia vähemmän, kun kaksi olivat kotikäyntejä ja yksi poikkeavasti kahden tunnin aika. Paperityöväsymys alkaa painaa harteita. Ei millään viitsisi enää tehdä selvityksiä tai tilastointeja. Onneksi aina on paperisen ja sähköisen kalenterin synkronointi, joka triviaaliuudessaan on kuitenkin tärkeä tehtävä työkavereiden kannalta. Samalla voi ihastella ensi vuoden kalenteria, jossa ei vielä juurikaan ole merkintöjä. Mitä kaikkea niinä päivinä voisikaan tehdä! Uusi ryhmä? Paljon tapahtumia? Jalkautumista? Ei, parempi säästää aikoja myös yksilötyötä varten.

Viimeiset minuutit täyttyvät sälätyöstä. Viimeiset sähköpostit. Nettisivuille tiedot toimiston aukioloaikamuutoksista loppuvuoden osalta. Tärkeiden papereiden kasaaminen lukkojen taakse. Tietokoneen sulkeminen ja postin kiikuttaminen postihuoneeseen.

Ulko-oven sulkeuduttua perässä on hyvä laittaa musiikki soimaan ja kääntää ajatukset työmoodista pois.

J-Napissa päivystetään maanantaisin!

Windowsin valmis kuvanäyte

Sossut palaveeraa

Odotellessamme uutta sossua saapuvaksi, aloimme pitämään päivystyspäiviä marras- ja joulukuussa. Huomasimmekin niiden hyvät puolet kaikkien nuorten kannalta: joskus on mukavaa vain tupsahtaa paikalle hoitamaan asioitaan. Niinpä päätimme jatkaa päivystyspäiviä myös vuonna 2016.

Tästä vuodesta lähtien J-Nappi päivystää siis joka maanantai 9.00-15.00 välisenä aikana. Se tarkoittaa, että yksi sossuistamme ei varaa muita aikoja vaan ottaa vastaan nuoria ilman ajanvarausta. Tervetuloa hoitamaan asioita myös tätä kautta!

Päivystyspäivät on tarkoitettu nuorille, joilla on jo oma työntekijä täältä J-Napista! Jos haluat asiakkaaksi meille, juttelethan asiasta oman sossusi kanssa tai soita Anna-Kristiinalle/Kimmolle. Keskustellaan sitten yhdessä missä asioissa me voitaisiin olla avuksi.

Kevät 2015

Meidän nuoret -nykyiset ja entiset - ovat aina tervetulleita osallistumaan tapahtumiimme

Meidän nuoret -nykyiset ja entiset – ovat aina tervetulleita osallistumaan tapahtumiimme.

Olen pitänyt kirjaa omista ”poistuneista” nuoristani tämän vuoden ajan. Vaihtuvuus meillä ei ole suurta vaan panostamme vuosien asiakassuhteisiin: suurimmalla osalla meidän nuorista elämän solmukohdat ovat umpeutuneet monen vuoden aikana – samoin niiden availeminen voi viedä vuosia. Joka kevät ja joulu meiltä kuitenkin ”valmistuu” nuoria, joille riittää tieto meidän ja Hannikaisenkadun sosiaaliaseman olemassaolosta.

Noin 60:sta asiakkaastani kesäkuuhun 2015 luotani oli lentänyt kahdeksan nuorta. Heistä kaksi lähti niin, etten itse ollut asiasta samaa mieltä. Onneksi palvelumme on kuitenkin vapaaehtoista eikä ketään tänne pakoteta. Takaisin saa toki aina tulla!

Entäs he muut? Yksi jäi äitiyslomalle, toinen eläkkeelle, kaksi jatkoi opintojaan, yksi jatkoi työpaikallaan ja yksi sai työpaikan (vakituisen!). Jorma Uotisen sanoin: ei paha!  Asiakkuusajat tällä porukalla liikkui puolesta vuodesta pariin vuoteen. Suurimman byrokratian takana oli eläkepäätös -siinä tarvittiin jo työntekijänkin hartiavoimia. Ja tietenkin tärkein tekijä oli nuori itse.