Opiskelija, vältä tämä sudenkuoppa

WP_000259Opintolainan osuus opiskeluun tarkoitetuista tulonlähteistä on noussut 650 euroon/kk. Samalla opintorahan määrää on vähennetty 250 euroon ja asumislisä on poistettu. Nyt opiskelijat hakevat yleistä asumistukea siinä missä muutkin tallaajat.

Jostain syystä pankit voivat maksaa opiskelijan tilille jopa koko lukuVUODEn lainat kerralla. Kymmenen kuukauden lukuvuodella tämä tarkoittaa 6 500 euroa kertamaksuna omalle tilille. Siinä voi iskeä vauhtisokeus nopeasti ja rahat huveta huomaamatta ensimmäisten kuukausien aikana. Mitä tapahtuu sitten kun lainat on käytetty, mutta vuokra ja eläminen pitäisi edelleen hoitaa? Asumistuen ja opintorahan yhdistelmällä opiskelijalle jää hyvällä tuurilla 100 euroa elämiseen vuokran jälkeen.

Mitä opiskelija voi siis tehdä välttääkseen ylituhlaamisen ja pitää huolen, että myös toukokuussa vuokranmaksu onnistuu?

– Pystytä erillinen (säästö)tili, josta nostat elinrahaa kerran kuussa korkeintaa 650 euroa.

– Maksa heti 10 kk vuokrat kerralla. Sitten voit joka kuukausi elää asumistuella ja opintorahalla.

Samat ohjeet toimivat myös silloin, kun pankki maksaa lainan puolivuosittain.

Parastahan tietenkin olisi, jos pankki maksaisi lainan kerran kuussa hakijan tilille. Tästä moni pankki kuitenkin laskuttaa jopa 50 euroa/kk mikä on kohtuutonta opiskelijan pienissä etuuksissa. Missä onkin pankkien yhteiskunnallinen vastuu ja eettisyys mitä tulee opiskelijoiden tilanteeseen? Miksi edes on sallittua, että opintolaina voidaan maksaa vuodeksi kerrallaan? Kenelle tämä on hyväksi?

Meidän työntekijöiden toive ainakin on, että valtio/kela puuttuisi tähän pankkien toimintaan. Nyt olemme siinä tilanteessa, että monen opiskelijan kohdalla mietitään voivatko he jatkaa opintojaan, koska heillä ei ole rahaa maksaa vuokraa. Opinnot päättämällähän he siirtyvät toimeentulotuelle. Opiskelijahan ei toimeentulotukea Kelalta saa, koska laskelmaan laitetaan joka kuukausi opintolaina -oli sitä enää jäljellä tai ei. Kuntien täydentävä ja ehkäisevä tuki taas ei voi kannatella kaikkia opiskelijoita, jotka tässä tilanteessa ovat (opintolaina tuhlattu ennen kuin lukuvuosi on lopussa) eikä se olisi oikeudenmukaista niitä opiskelijoita kohtaan, jotka jotenkin sinnittelevät rahamäärän kanssa loppuun asti.

Totta on, että opintotuen heti hassanneet opiskelijat ovat itse aiheuttaneet taloudellisen ahdinkonsa. Mutta tällaista tilannetta ei olisi päässyt tapahtumaan, jos lainannosto toimisi järkevästi ja hallitusti. Miksi kaikkien pitäisi pystyä hallinnoimaan 6 500 euron lainaa eläessään köyhyydessä, kun vaihtoehtona olisi saada joka kuukausi 650 euroa lainaa yhdessä muiden opintoetuuksien kanssa. Vai aletaanko tässä kohta maksamaan koko vuoden tulot kerralla myös Kelasta?

Etsi oma palvelusi työllisyys- ja opiskeluasioihin

Tietokoneen näppisOlin palaverissa, jossa minullekin selvisi muutama asia. Ainakin luulen niin. Tai sitten ei. Mitä mieltä sinä olet?

Työllisyyden palvelukeskus (TYP): Kun tarvitset apua monelta eri ammattilaiselta ja olet ollut 6 kk työttömänä (alle 25-v) tai 12 kk työttömänä (25-30-v).

Työllisyyden kuntakokeilu: Kun tarvitset apua ja olet ollut 12 kk työttömänä.

Ohjaamo: Asiakkaaksi pääset samantien (palvelun aukeamisaika selviää myöhemmin), mutta et tarvitse niin paljoa apua kuin he, jotka ovat TYP:ssä ja työllisyyden kuntakokeilussa. Niin, ja olet 16-29-vuotias.

Ohjauslaturi: Nivelvaiheeseen eli heille, jotka päättävät peruskoulun.

Nuorisovastaanotto: Kun ensiksi hoidetaan mt- ja päihdeasioita pienimuotoisesti. Ja olet 13-22-vuotias.

Hannikaisenkadun sosiaaliasema: Kun tarviit jeesiä. Kaikille yli 18-vuotiaille. Varsinkin jos oot alle 25-vuotias ammattikouluttamaton ja tuloton nuori niin sua oikeen pyydetään tulemaan.

J-Nappi: Kun ensiksi hoidetaan mt- ja päihdeasioita sekä halua saada palvelua. Ja olet 18-29-vuotias.

Etsivä nuorisotyö: Kun tarviit jeesiä (työllisyys)palveluun hakeutumisessa ja olet 15-29-vuotias.

Unohdinko jotain? Kerro ihmeessä! Parempaa tietoa antaa varmasti tämä osoite: Koppari.fi

Suunnitteletko muuttoa toiseen kaupunkiin?

WP_000103• Opiskelujen perässä

  • Mitä haluat opiskella?
  • Missä koulussa sitä opetetaan haluamassasi kaupungissa?
  • Missä koulu sijaitsee?
  •  Onko kaupungissa opiskelija-asuntoja?
  • Missä toimisto sijaitsee?
  • Miten asuntoja haetaan?
  • Missä asunnot sijaitsevat?
  • Mitkä olisivat kävelymatkan päässä koulusta?
  • Mitkä olisivat hyvän linja-autoreitin varrella kouluun nähden?

• Työpaikan perässä

  • Missä työpaikka sijaitsee?
  • Mitä asuinalueita on sen lähellä?
  • Mitkä asuinalueet ovat suorassa yhteydessä työpaikkaasi julkisilla välineillä kuljettaessa?
  • Mitä vuokranantajia paikkakunnalla on?
  • Miten asuntoja haetaan?

• Uuden elämän perässä Jatka lukemista

Ennakkoluuloja

Opiskelen tällä hetkellä neljättä vuotta sosionomiksi ja tämän neljän vuoden aikana olen saanut oppia monia uusia asioita sekä itsestäni että kanssaihmisistäni. Suuren osan asioista olen oppinut mielelläni ja näiden asioiden kohdalla minun on ollut helppo myöntää, että olen ajatellut asioista liian mustavalkoisesti ja että asioissa on usein myös monia harmaan sävyjä. Muutamien asioiden oppiminen on ollut kuitenkin vaikeampaa, koska olen joutunut myöntämään, että minussa on sellaisia luonteenpiirteitä ja ennakkoluuloja, joita en ole ennen tiedostanut ja niiden kohtaaminen on ollut epämiellyttävää.

Noin kolme ja puoli vuotta päätin, että haluan opiskella sosionomiksi. Silloinen päämääräni oli saada lastentarhaopettajan pätevyys ilman yliopistoa. Olin varma, että haluan työskennellä koko loppuelämäni päiväkodissa pienten lasten kanssa. Olin myös varma siitä, etten ikinä halua työskennellä vanhusten kanssa, koska ajattelin, että vanhustyötä tehdään pelkästään vanhainkodeissa ja vuodeosastoilla ja en todellakaan halunnut viettää koko loppuelämääni vaihtaen vaippoja ja suihkuttaen vanhoja ihmisiä. Tätini oli tuohon aikaan töissä eräällä vuodeosastolla ja luulin siis tietäväni kaiken vanhustyöstä sekä oman näkemäni että tätini kokemusten perusteella.

Myöhemmin samana vuonna sain tiedon, että minut oli hyväksytty haluamaani koulutusohjelmaan ja olin innoissani siitä, että saan toteuttaa unelmani ja päästä työskentelemään tulevaisuudessa pienten lasten kanssa. Opiskelujen edetessä huomasin kuitenkin, että ehkä päiväkotityöskentely ei sittenkään ole minua varten. Pidin kyllä edelleen lapsista, mutta en sittenkään viihtynyt niin hyvin harjoittelussani päiväkodissa kuten olin ajatellut. Samaan aikaan meillä alkoi koulussa kurssi, johon liittyi projekti vanhusten päiväkeskuksessa. Mitä useammin kävin päiväkeskusessa, sitä nopeammin huomasin ennakkoluulojeni ja kiinnostukseni heräilevän vanhustyötä kohtaan. Seuraava harjoittelu olikin sitten vanhustyön harjoittelu ja tein senkin eräässä jyväskyläläisessä päiväkeskuksessa. Ennen kuin harjoittelu oli loppunut, olin hakenut kesätöitä samaisesta päiväkeskuksesta seuraavalle kesälle. Suunnitelmissani on hakea vanhuspuolen töitä myös valmistuttuani.

Onko sinulla ennakkoluuloja? Mihin omat ennakkoluulosi perustuvat? Oletko valmis kyseenalaistamaan omat ennakkoluulosi ja kohtaamaan mahdolliset muutokset ajatustusmailleissasi? Olisi mukavaa lukea muiden kokemuksia ja mielipiteitä heidän ennakkoluuloistaan ja siitä, ovatko he päässeet niistä eroon!

Satu Holopainen, sosionomiopiskelija, JAMK