Opiskelija, vältä tämä sudenkuoppa

WP_000259Opintolainan osuus opiskeluun tarkoitetuista tulonlähteistä on noussut 650 euroon/kk. Samalla opintorahan määrää on vähennetty 250 euroon ja asumislisä on poistettu. Nyt opiskelijat hakevat yleistä asumistukea siinä missä muutkin tallaajat.

Jostain syystä pankit voivat maksaa opiskelijan tilille jopa koko lukuVUODEn lainat kerralla. Kymmenen kuukauden lukuvuodella tämä tarkoittaa 6 500 euroa kertamaksuna omalle tilille. Siinä voi iskeä vauhtisokeus nopeasti ja rahat huveta huomaamatta ensimmäisten kuukausien aikana. Mitä tapahtuu sitten kun lainat on käytetty, mutta vuokra ja eläminen pitäisi edelleen hoitaa? Asumistuen ja opintorahan yhdistelmällä opiskelijalle jää hyvällä tuurilla 100 euroa elämiseen vuokran jälkeen.

Mitä opiskelija voi siis tehdä välttääkseen ylituhlaamisen ja pitää huolen, että myös toukokuussa vuokranmaksu onnistuu?

– Pystytä erillinen (säästö)tili, josta nostat elinrahaa kerran kuussa korkeintaa 650 euroa.

– Maksa heti 10 kk vuokrat kerralla. Sitten voit joka kuukausi elää asumistuella ja opintorahalla.

Samat ohjeet toimivat myös silloin, kun pankki maksaa lainan puolivuosittain.

Parastahan tietenkin olisi, jos pankki maksaisi lainan kerran kuussa hakijan tilille. Tästä moni pankki kuitenkin laskuttaa jopa 50 euroa/kk mikä on kohtuutonta opiskelijan pienissä etuuksissa. Missä onkin pankkien yhteiskunnallinen vastuu ja eettisyys mitä tulee opiskelijoiden tilanteeseen? Miksi edes on sallittua, että opintolaina voidaan maksaa vuodeksi kerrallaan? Kenelle tämä on hyväksi?

Meidän työntekijöiden toive ainakin on, että valtio/kela puuttuisi tähän pankkien toimintaan. Nyt olemme siinä tilanteessa, että monen opiskelijan kohdalla mietitään voivatko he jatkaa opintojaan, koska heillä ei ole rahaa maksaa vuokraa. Opinnot päättämällähän he siirtyvät toimeentulotuelle. Opiskelijahan ei toimeentulotukea Kelalta saa, koska laskelmaan laitetaan joka kuukausi opintolaina -oli sitä enää jäljellä tai ei. Kuntien täydentävä ja ehkäisevä tuki taas ei voi kannatella kaikkia opiskelijoita, jotka tässä tilanteessa ovat (opintolaina tuhlattu ennen kuin lukuvuosi on lopussa) eikä se olisi oikeudenmukaista niitä opiskelijoita kohtaan, jotka jotenkin sinnittelevät rahamäärän kanssa loppuun asti.

Totta on, että opintotuen heti hassanneet opiskelijat ovat itse aiheuttaneet taloudellisen ahdinkonsa. Mutta tällaista tilannetta ei olisi päässyt tapahtumaan, jos lainannosto toimisi järkevästi ja hallitusti. Miksi kaikkien pitäisi pystyä hallinnoimaan 6 500 euron lainaa eläessään köyhyydessä, kun vaihtoehtona olisi saada joka kuukausi 650 euroa lainaa yhdessä muiden opintoetuuksien kanssa. Vai aletaanko tässä kohta maksamaan koko vuoden tulot kerralla myös Kelasta?

Toimeentulotuki siirtyy Kelalle, J-Nappi auttaa siirtymisessä!

Hei Sinä J-Nappilainen! Kuten ehkä jo tiesitkin niin perustoimeentulotuki (siis se mitä haetaan joka kuukausi vuokraan ja elämiseen) siirtyy 1.1.2017 Kelalle käsiteltäväksi! Ensi vuonna et siis enää täytä hakemuksia Hannikaisenkadun sosiaaliasemalle vaan Kelalle. Toiveissa meillä kaikilla on, että tämä helpottaisi Sinun elämääsi ja vähentäisi eri toimistosta toiselle ramppaamista.

Sinun elämääsi tämä vaihto alkaa vaikuttaa jo joulukuussa. Se tarkoittaa, että silloin voit täyttää ensimmäisen toimeentulotukihakemuksen Kelalle. Mutta ei hätää! Apua hakemiseen saat Kelalta, mutta myös meiltä J-Napista! Muista siis varata aika omalle sossullesi tai tule asioimaan maanantaisin, jolloin meillä on päivystyspäivät!

Lisätietoa kirjaamme tänne sitä mukaan kun saamme sitä itsekin.

Toimeentulotuki syrjii rintavia

Perusosa eli summa, jolla yksinasuvan toimeentulotuensaajan pitäisi selvitä joka kuukausi, on myös vuonna 2016 485,50 euroa. Siitä ruokamenojen osuus on Turun hallinto-oikeuden mukaan 49 %. Näin ollen muille menoille jää 247,61 euroa. Sillä summalla tulisi maksaa puhelin, netti, apteekin käsikauppaostokset, henkilökohtaiseen ja kodin puhtauteen liittyvät menot, lehdet, harrastus- ja virkistysmenot. Siis jos ruokakustannukset pysyvät 237,90 eurossa/kk. Mikä on kyllä aikamoinen ihme nykyisillä ruoanhinnoilla.

Perustoimeentulotuen summat ovat samat miehille ja naisille. Siinä ei oteta huomioon kuukautisia tai muita mahdollisia pikkuhousun toppaustarpeita. Minulla on ollut asiakas, joka kertoi pahimpina aikoina varastavan vessapaperia julkisista tiloista, koska hänellä ei ole varaa ostaa kuukautissuojia. Vuotoviikothan ovat jotain mitkä tulevat kun biologia niin sanelee (eikä kuukautisten poisto lääkityksellä liene asianmukaista vain sen takia, että potilas on toimeentulotukeasaava). Näin ollen voidaan sanoa, että henkilöt, joilla ei ole ko. vuotoja, saavat joka kuukausi enemmän rahaa muihin perusmenoihinsa.

Tässä kuvassa on neljä makkaraa

Tässä kuvassa on neljä makkaraa

Toimeentulotuessa ei oteta huomioon myöskään isojen rintojen aiheuttamia erityisrintaliivien tarvetta. Mitä isommat daisarit sitä tukevammat rintaliivit tarvitaan ja sitä kalliimpaa niiden ostaminen on. Lähtöhinta erikoisrintaliiveillä pyörii 40 euron paikkeilla. Asiantuntijoiden mukaan rintaliivit pitäisi uusia joka kolmas kuukausi. 160 euroa on iso summa joka vuosi, jonka pikkutissiset ja tissittömät saavat käyttää johonkin muuhun kuin terveydenkannalta pakollisiin rintamusvankiloihin.

Parta kasvaa (jos kasvaa) sukupuolesta riippumatta (ihan totta). Miesoletetuilla on kuitenkin yhteiskunnallisesti hyväksytty mahdollisuus kasvattaa partaa, jos rahatilanne ei anna myöten partakoneeseen tai höylärumpaan (tiesitkö muuten, että naisille markkinoidut höylät maksavat enemmän ja ovat huonompi laatuisi kuin miehille markkinoidut?). Naisoletettuna samaan uskaltautuminen vaatii rautaista itsetuntoa, mitä kokemukseni mukaan on aina vain vaikeampaa ylläpitää mitä pidempään on toimeentulotuen asiakkaana.

En lisää tähän listaan muita eroja naisille ja miehille markkinoiduissa tuotteissa ja palveluissa sillä kaikesta muusta voi luopua, mutta biologiaa vastaan on vaikeampaa taistella.

Tulisiko sinun mielestäsi em. seikat ottaa huomioon toimeentulotukea myönnettäessä? Puuttuuko listasta jotain mikä sinne kuuluisi?

Etuuksien sekamelska

etuudetTörmään viikoittain tilanteisiin, joissa asiakkaani ovat pulassa erilaisten etuuksien suhteen. Ei ole tietoa mitä etuutta kulloinkin pitäisi hakea, mihin etuuksiin olisi oikeus ja miten mikäkin etuus vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen.

Erityistä hämmennystä aiheuttaa, kun toimeentulotuessa tehdään takaisinperintäpäätös ja esimerkiksi kelasta myönnetyt etuudet menevätkin takaisinperintäpäätöksellä sosiaalitoimeen. Tai kun tilille rapsahtaa takautuvia maksuja, esimerkiksi kelan asumistukia, otetaan ne tulona huomioon toimeentulotuessa, jolloin asiakkaalla ei välttämättä ole hetkeen oikeutta toimeentulotukeen.

Tällaisissa tilanteissa pyrimme auttamaan asiakasta selvittämällä mihin etuuksiin hänellä on oikeus ja mitä seuraa, jos esimerkiksi jokin etuus jää saamatta jonkin muun etuuden tullessa tilille. Aina se ei ole helppoa meille työntekijöillekään. Ja virheitäkin sattuu. Tärkeää on, että asiat selvitellään yhdessä ja löydetään oikeudenmukainen ratkaisu asioihin.

Oman taloudellisen tilanteen selvittämisessä ja ns. kärryillä pysymisessä olisi tärkeää lukea aina huolellisesti kotiin tulevat päätökset, koskivat ne sitten toimeentulotukea, kelan päätöksiä tai työvoimapoliittisia päätöksiä. Me virkailijat osaamme valitettavasti kirjoittaa välillä vaikeaselkoisesti, jolloin riskit väärinymmärykselle kasvavat. Jos jokin jää epäselväksi, ota rohkeasti yhteyttä omaan työntekijääsi esimerkiksi sosiaalityöntekijään – tai ohjaajaan ja pyydä apua asian selvittämisessä.

Yksi konkreettinen keino tukiviidakon hallitsemisessa on kirjoittaa itselle ylös paperille säännölliset kuukausittaiset menot ja säännölliset tulot. Näin näet, mitkä ovat pakollisia menoja joka kuukausi ja mitkä tulot ovat säännöllisiä. Toimeentulotuen perusosa yksinasuvalle on 485,50 e. Tämä summa lasketaan siis menoksi, vaikka sinulle se on itseasiassa tuloa. Eli jos esimerkiksi vuokrasi on 500 e ja asumistuki 400 euroa saat toimeentulotukea 500e + 485,50e- 400e =585,50e. Tästä maksat sitten vuokran omavastuuosuuden asumistuen jälkeen eli 100 euroa, jolloin käytettäväksesi jää 485,50 e (eli toimeentulotuen perusosa).

Pakkaa hämmentää, jos toimeentulotuen perusosaa alennetaan 20 % esimerkiksi työvoimapoliittisista syistä (ei ole ottanut vastaan tarjottua työtä, ei ole työttömänä työnhakijana jne.). Tällöin perusosa on 20% pienempi ja käteen jäävä osuus siten 20% vähemmän. Harvoissa tapauksissa perusosaa voidaan alentaa jopa 40%, mikäli asiakas ei hoida vaadittuja toimenpiteitä, esim. ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi kehoituksista huolimatta. Juuri tästä syystä on hyvin tärkeää, että epäselvissä tilanteissa otat yhteyttä omaan työntekijääsi ja keskustelet hänen kanssaan tilanteesta. Työntekijät kyllä käyttävät harkintaa ja joustavat, jos sinulla on päteviä syitä, miksi et ole hoitanut vaadittavia asioita.

Jyväskylän kaupungin sivuilla on toimeentulotukilaskuri, johon voit syöttää menoja ja tuloja nähdäksesi, onko sinulla oikeus toimeentulotukeen. http://www3.jkl.fi/sote/toimeentulotukilaskuri/

Tsemppiä etuusviidakossa!

-Katri J-Napin sossu

 

Sosiaali ja terveys ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

varpaatTyöskentelen osan ajasta Huhtasuon terveysaseman sosiaaliohjaajana. Siellä minulle tulee asiakkaita, jotka ovat ensiksi asioineet esimerkiksi sairaanhoitajalla tai lääkärillä. Heillä siis yleensä on joku fyysinen vaiva, joka näkyy myös muilla elämänalueilla. Tai toisinpäin.

Työskentely lähellä terveyspuolta on tuonut työhöni sosiaaliohjaajana paljon uutta ja hyvää. Olen oppinut terveyspuolen ”kielen” ja huomannut, että joskus potilaan ja lääkärin välille tarvitaan tulkki. Olen myös oppinut huomioimaan paremmin sen, että sosiaalipuolen ”kieli” eroaa paljon terveyspuolen ”kielestä”. Näin myös sosiaalialan ammattilainen ja terveyspuolen ammattilainen tarvitsee välillä tulkkia, joka tuntee kummankin tavan puhua.

En voi korostaa liikaa sitä kuinka paljon siitä on hyötyä, että asiakkaan kanssa lähtee lääkäriajalle yhdessä. Siinä voin sosiaaliohjaajana toimia muistilappuna asiakkaalle, toimia tulkkina kummallekin osapuolelle ja pitää huolen, että jatkosuunnitelma pitää sisällään myös sosiaalisen puolen asiakkaan elämässä. On myös helppoa keskustella asiakkaan kanssa lääkärillä sovitut asiat yhdessä vielä myöhemmin, kun on itse ollut paikalla.

Olen huomannut, että tällainen yhteistyö nopeuttaa asiakkaan saamaa palvelua ja tekee siitä kokonaisvaltaisempaa. Esimerkiksi lääkitysasiat ovat usein lääkäreille simppeleitä, mutta asiakkaalle paljon ajatuksia herättäviä. Ainoastaan syöty lääke auttaa, joten lääkityksen aloituksen ja jatkuvuuden takaaminen on helpompaa, jos sitä tukee myös sosiaaliohjaaja. Tapana voi olla kahdenkeskiset keskustelut asiakkaan kanssa tai tukipalvelun hankkiminen asiakkaalle heti kun ongelma nousee esille.

Sosiaalipalveluiden vaatimusten selvittäminen terveydenhuollon ammattilaiselle on myös yleensä ehdottoman tarpeellista asiakkaan näkökulmasta. Esimerkiksi Kelan maksamaa sairapäivärahaa varten hakija tarvitsee sairaslomatodistuksen – vaikka hän olisi työtön. Tai että saadakseen toimeentulotukea terveydenhuollolliseen vaivaansa asiakas saattaa tarvita lääkärin lausunnon asiasta. Tai että toimeentulotuki ei korvaa yksityisiä hoitokäyntejä vaan terveydenhuollon pitäisi hankkia ne, jos lääkäri näkee ne välttämättömäksi sairauden hoidossa.

Jos tällaisissa keskusteluissa sosiaaliohjaaja ei ole paikalla ja asiakas ei ole ylitietoinen oikeuksistaan ja byrokratian kiemuroista, tuloksena on asiakkaan pompottelua eri palveluiden välillä ja erilaisten paperilappusten tuhlausta.

Minun tilanteeni on ollut siitä helppoa, että olen ollut osa Huhtasuon hoitojoukkuetta jo viimeiset pari vuotta. Siellä yhteistyö toimiikin hyvin vastaanottoajoilla ja konsultaatiotilanteissa. He tietävät mitä työhöni kuuluu ja mitä hyötyä minusta voi olla. Kynnys lähteä ajalle ja saada työntekijät kiinni ovat myös minulle paljon helpompia heidän kanssaan kuin muiden terveysasemien. Tämä on tietenkin minun korvieni välissä oleva asia.

Kokemani perusteella voinkin vahvasti suositella entistä tiiviimpää yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten välillä. Tämä on ensisijaisesti tietenkin organisatorinen järjestelykysymys: mitkä resurssit esimerkiksi sossuille annetaan jalkautua terveydenhuoltoon. Pelkkä lupa esimieheltä ei riitä: tarvitaan myös panostusta työvoimaan, yhteisiin palavereihin ja toisiinsa sopiviin työnteon puitteisiin.