Mitä jos sossulle voisi varata ajan netissä niin kuin kampaajalle?

Hyppy ilmaanOlin tänään koulutuksessa, jossa puhuttiin sähköisen ajanvarauksen käyttöönottamisesta meillä aikuissosiaalityössä. Järjestelmää on kehitetty hyvis.fi-palvelun yhteyteen ja nyt esimerkiksi lastenvalvojat ovat ottaneet sen käyttöön. Heille voidaan varata elokuusta lähtien aikoja netissä esimerkiksi puhelinneuvontaa tai elatussopimusneuvottelutapaamisaikaa varten. Olisiko nettiajanvaraus hyvä vaihtoehto myös Sinulle, J-Napin nuori?

Itse tykkään varata kampaaja-aikani sähköisen ajanvarauksen kautta (ellen vain kävele sisään liikkeeseen vapaiden aikojen toivossa). Tuolloin voin rauhassa tutkia omaa kalenteriani ja verrata sitä kampaajan tarjoamiin vapaisiin aikoihin. Samalla säästyn myös puhelinsoiton vaivalta – eikä tarvitse miettiä onko kampaamo auki tai pystyykö kampaaja vastaamaan puheluun.

Useimmiten meillä J-Napissa uusi aika varataan edellisellä asiakasajalla. Paljon aikoja varataan myös meiltä päin; lähetetään kirje tai tekstiviesti tai yritetään soittaa numeroon, joka meille viimeisimpänä on annettu. Joskus myös nuori on itse yhteydessä ja pyytää aikaa. Tekstiviesti on tähän ollut helppo, kun sekään ei ole kiinni ajankohdasta vaan sen voi laittaa vaikka lauantaina kolmelta yöllä. Tällä tavalla nuori joutuu kuitenkin jäämään odottamaan aikaehdotusta.

Toisin olisi sähköisellä ajanvarauksella. Ajan voi varata silloin kun se tulee mieleen ja saman tien saa tietää milloin aikia on. Aika kätevää, eikös juu?

Itse jään ainakin innolla odottamaan tätä vaihtoehtoa meille J-Nappiin. Kenties se jo syksyllä tulisi jos kaikki vaan menee hyvin? Siihen asti voimme ihailla lapsioikeudellisia palveluita, jotka ovat tähän junaan jo lähteneet!

Sosiaali ja terveys ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

varpaatTyöskentelen osan ajasta Huhtasuon terveysaseman sosiaaliohjaajana. Siellä minulle tulee asiakkaita, jotka ovat ensiksi asioineet esimerkiksi sairaanhoitajalla tai lääkärillä. Heillä siis yleensä on joku fyysinen vaiva, joka näkyy myös muilla elämänalueilla. Tai toisinpäin.

Työskentely lähellä terveyspuolta on tuonut työhöni sosiaaliohjaajana paljon uutta ja hyvää. Olen oppinut terveyspuolen ”kielen” ja huomannut, että joskus potilaan ja lääkärin välille tarvitaan tulkki. Olen myös oppinut huomioimaan paremmin sen, että sosiaalipuolen ”kieli” eroaa paljon terveyspuolen ”kielestä”. Näin myös sosiaalialan ammattilainen ja terveyspuolen ammattilainen tarvitsee välillä tulkkia, joka tuntee kummankin tavan puhua.

En voi korostaa liikaa sitä kuinka paljon siitä on hyötyä, että asiakkaan kanssa lähtee lääkäriajalle yhdessä. Siinä voin sosiaaliohjaajana toimia muistilappuna asiakkaalle, toimia tulkkina kummallekin osapuolelle ja pitää huolen, että jatkosuunnitelma pitää sisällään myös sosiaalisen puolen asiakkaan elämässä. On myös helppoa keskustella asiakkaan kanssa lääkärillä sovitut asiat yhdessä vielä myöhemmin, kun on itse ollut paikalla.

Olen huomannut, että tällainen yhteistyö nopeuttaa asiakkaan saamaa palvelua ja tekee siitä kokonaisvaltaisempaa. Esimerkiksi lääkitysasiat ovat usein lääkäreille simppeleitä, mutta asiakkaalle paljon ajatuksia herättäviä. Ainoastaan syöty lääke auttaa, joten lääkityksen aloituksen ja jatkuvuuden takaaminen on helpompaa, jos sitä tukee myös sosiaaliohjaaja. Tapana voi olla kahdenkeskiset keskustelut asiakkaan kanssa tai tukipalvelun hankkiminen asiakkaalle heti kun ongelma nousee esille.

Sosiaalipalveluiden vaatimusten selvittäminen terveydenhuollon ammattilaiselle on myös yleensä ehdottoman tarpeellista asiakkaan näkökulmasta. Esimerkiksi Kelan maksamaa sairapäivärahaa varten hakija tarvitsee sairaslomatodistuksen – vaikka hän olisi työtön. Tai että saadakseen toimeentulotukea terveydenhuollolliseen vaivaansa asiakas saattaa tarvita lääkärin lausunnon asiasta. Tai että toimeentulotuki ei korvaa yksityisiä hoitokäyntejä vaan terveydenhuollon pitäisi hankkia ne, jos lääkäri näkee ne välttämättömäksi sairauden hoidossa.

Jos tällaisissa keskusteluissa sosiaaliohjaaja ei ole paikalla ja asiakas ei ole ylitietoinen oikeuksistaan ja byrokratian kiemuroista, tuloksena on asiakkaan pompottelua eri palveluiden välillä ja erilaisten paperilappusten tuhlausta.

Minun tilanteeni on ollut siitä helppoa, että olen ollut osa Huhtasuon hoitojoukkuetta jo viimeiset pari vuotta. Siellä yhteistyö toimiikin hyvin vastaanottoajoilla ja konsultaatiotilanteissa. He tietävät mitä työhöni kuuluu ja mitä hyötyä minusta voi olla. Kynnys lähteä ajalle ja saada työntekijät kiinni ovat myös minulle paljon helpompia heidän kanssaan kuin muiden terveysasemien. Tämä on tietenkin minun korvieni välissä oleva asia.

Kokemani perusteella voinkin vahvasti suositella entistä tiiviimpää yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten välillä. Tämä on ensisijaisesti tietenkin organisatorinen järjestelykysymys: mitkä resurssit esimerkiksi sossuille annetaan jalkautua terveydenhuoltoon. Pelkkä lupa esimieheltä ei riitä: tarvitaan myös panostusta työvoimaan, yhteisiin palavereihin ja toisiinsa sopiviin työnteon puitteisiin.

Läsnäoloo Perkele!

Hienostelua Raatihuoneella

J-Nappi vieraili tällä viikolla Tampereella. Siellä pidettiin Aikuissosiaalityönpäivät aiheella ”Toisin ajattelu, toisin toimiminen”. Aihe on ollut myös meille ajankohtainen kuluneen vuoden. Olikin mukavaa saada tukea omaan kehittämiseen ja toimintaan. Suunta on oikea!

Meille J-Napissa vaikuttavammaksi kokemukseksi nousi paikallisen Legioonateatterin esitys valehtelusta. Siinä keski-ikäinen nainen kertoi omaa suhdettaan valehteluun: siitä kun hän ensimmäisen kerran valehteli ja tajusi sen hyödyllisyyden. Siitä kuinka hän käytti valehtelua saavuttaakseen henkilökohtaista hyötyä, mutta samalla satutti itseään ja läheisiään. Siitä kuinka hänen elämänsä muuttui, kun hän lakkasi valehtelemasta itselleen.  Jatka lukemista

Onko byrokratian pakko olla tylsää?

Hyvät nuoret ihmiset, arvoisat asiakkaat – meillä on edessämme byrokratian taivuttamistalkoot. Nyt otetaan mittaa palveluihin pesiytyneestä eri luukuilla juoksuttamisesta, odottelusta, ankeasta virkakielestä ja päättymättömistä lappusulkeisista. Tästä on nyt tultava loppu – asiat voidaan yhteistyössä hoitaa hyvällä mielellä. Nuorten  palvelukeskus haluaa olla paikka, jossa kaikki on toisin tai sujuu edes vähän paremmin.

Lehdissä ja monenlaisten asiantuntijoiden puheissa on riittänyt huolta nuorten ihmisten syrjäytymisestä, opiskelemaan pääsemisen vaikeudesta, opiskelujen keskeyttämisestä, työttömyydestä ja yhteiskunnan kovista vaatimuksista. Samaan aikaan asiakkaat, työntekijät ja tutkijat ovat kaikki samaa mieltä sosiaalibyrokratian vaikeaselkoisuudesta ja palveluiden kankeudesta.  Koko systeemi on eriytynyt todellisuudesta omaan salattuun elämäänsä, jossa on ihan omat säännöt. 

Joku nuori saattaa jäädä suosiolla kotiin jo sillä perusteella, että on ihan turha edes yrittää kun ei mistään kuitenkaan mitään tule. Mutta niin se ei mene. Vaikka maailma kieltämättä on monimutkainen paikka ja on oikeasti vaikea tietää miksi haluaa tulla isona ja miten sinne pääsee. Mutta hitaastikin hyvää tulee – kakun voi syödä pala kerrallaan ja yhdessä voimme miettiä mistä palasta kannattaa aloittaa.

Olisiko hyviä ehdotuksia mistä nämä byrokratian taivutustalkoot kannattaisi aloittaa? Tule mukaan suunnittelemaan nuorille tarkoitettuja sosiaalipalveluja! Osallistua voi netissä. 

http://www.jkl.fi/ajankohtaista/1/0/56607