Yksi on joukosta poissa

Olen ollut J-Napissa sossuna enemmän tai vähemmän aktiivisesti keväästä 2013 alkaen. Tulin aluksi tekemään vain kuukauden sijaisuuden, joka muuttui kolmeksi kuukaudeksi ja sitten vuosiksi. Vuoden 2014 alusta olen ollut täällä oikeastaan koko ajan. Joka kerran, kun olen ollut lähdössä sijaisuuden päätteeksi, työkaverit ovat nauraneet partaansa ja todenneet kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ”et sä mihinkään lähde!” Meillä on Napissa sellainen sisäpiirin vitsi (joka usein kyllä on niin äänekäs, että sen kuulevat ulkopiiriläisetkin), että olemme kuin vanha pariskunta: näemme toisiamme aika paljon, ja välillä volyymi nousee aikamoiseksi väittelyiden tuoksinassa. Töihin tullessa tuntuu siltä, kuin olisi ollut täällä töissä jo ainakin 10 vuotta. J-Napin porukka on hitsautunut niin yhteen, että tuntuu vaikealta ajatella itseään missään muussa porukassa. Täällä on ollut jokaiselle oma paikka tehdä työtä, toinen toistaan tiimissä tukien. Siksi tuntuukin haikealta sanoa, että olen jäämässä tästä porukasta pois. Hanna-Mari palaa opintovapaaltaan 1.6. ja minä jään pois näistä hommista 19.5.

On tuntunut hieman vaikealta sanoa nuorillemme, että olen lähdössä. Epäilen, että he kestävät nämä uutiset paremmin kuin minä. Odotettavissa toukokuun lopussa saattaa olla muutama itkuntyrskähdys, vaikka onneksi Hanna-Mari ei ole silloin toimistolla pahentamassa tilannetta (hän on ehtinyt jo kerran itkeä lähtöäni aiemman työsuhteen lopussa). Itselleni henkilökohtaisesti J-Napissa työskentely on tuntunut valtavalta etuoikeudelta: en voisi kuvitella parempaa yksikköä. Tai parempi se voisi olla oikeastaan vain, jos saisimme lisää  työntekijöitä ja resursseja toimintaansa. Anna-Kristiina onkin ilmoittanut kovaan ääneen useassa tilanteessa että ”J-Nappia parempaa työpaikkaa et kyllä tule löytämään!” ja hän on varmasti ihan oikeassa. Harvoin käy niin, että mielenkiintoisen työn ja työtä tukevan tiimin lisäksi voi saada vielä mahdollisuuden kehittää toimintaa jatkuvasti. J-Napin nuoret ovat meille kaikille syy tulla päivästä toiseen toimistolle, lähteä kotikäynneille sekä verkostopalavereihin.

J-Napin voisi tiivistää siten, että täällä sua kutsutaan nimellä. Hyvä esimerkki tästä on eräs tilanne nuoren kanssa, kun kysyin häneltä, varataanko hänelle sossun aika, tarkoittaen siis itseäni. Hän sanoi, että varataan vaan, ja kirjoitti muistilapulle valmiiksi ”sossun aika”. Katsoin kalenterista hänelle ajan ja  hän totesi, että eihän tämä mikään sossun aika ole, vaan aika Nellille, ja viivasi sossun yli. Meidän nuoremme ovat koko J-Napin nuoria, ja sen vuoksi täältä lähteminen on hieman helpompaa. Ne nuoret, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat hyvissä käsissä täällä J-Napissa. 

Oma jatkosijoituspaikkani sijaitsee etelässä, tosin en vielä tiedä, missä. Melko varmasti voin kuitenkin sanoa, että J-Napista voi lähteä, mutta J-Nappi ei lähe susta. Aion viedä J-Napin arvot ja työtavan mukanani uusiin haasteisiin.

Iso kiitos nuorillemme, työkavereille sekä yhteistyökumppaneille!

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Nelli

Nellin kuva

Kommentoitnti on suljettu.