Sovittelu – vastuullista rohkeutta

Eijan kuvaOlen Eija Savolin ja työskentelen Keski-Suomen sovittelutoimistossa sihteerinä. Olen Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, mutta juurtunut keskisuomalaiseksi jo hyvin nuorena alakoululaisena. Jyväskylän kaupungin palveluksessa olen työskennellyt jo lähes 34 vuotta. Sovittelutoimintaan tutustuin v. -93, kun siirryn tekniseltä puolelta sosiaalipuolelle, silloiseen Nuorten palvelukeskukseen. Nykyinen työni sovittelutoimiston sihteerinä alkoi v. 2006, kun laki sovittelusta astui voimaan.

Sovittelussa pidän hyvänä asiana sitä, että ihmiset voi itse sopia asiastaan ja neuvottelemalla löytää kumpaakin osapuolta tyydyttävä sopu. Mielestäni sovitteluneuvotteluun tuleminen on jo vastuullinen teko. Toisen ihmisen kohtaaminen saman pöydän ääressä vaatii rohkeutta.

Ihailen vapaaehtoisia sovittelijoitamme.  Sovittelijoina ns. tavalliset ihmiset, kuka mistäkin ammattiryhmästä ja eri kokemuksin. Heitä kuitenkin yhdistää toisista ihmisistä välittäminen sekä halu kuunnella ja auttaa osapuolia keskustelemaan. Sen kautta sovittelijat voivat mahdollistaa osapuolia löytämään heille parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Työ sovittelutoimistossa on monipuolista ja haastavaa, kahta samanlaista päivää ei kohdalle osu. Työn vastapainoksi vietän kesät erään meidän entisen sovittelijamme perikunnan omistamassa, mutta asumattomassa maalaistalossa Toivakassa. Talo on keskellä metsää, ilman järvimaisemaa.  Pidän pihamaata kunnossa, taloa asutun oloisena sekä metsän eläimiä loitolla. Yksin metsässä ei kuitenkaan aina tarvitse olla, sillä usein matkassani on ystäviäni, lapsiani ja lapsenlapsiani, joita minulla on jo kaksi. Tämä järjestely sopinee kaikille osapuolille ja hyöty on molemminpuolinen, vähän niin kuin sovittelussakin.

Kommentoitnti on suljettu.