MMO Pelaajan Ajatuksia

Erilaisia pelejä”Kohta se alkaa! Adrenaliini alkaa pumpata pikku hiljaa. Viimeiset tarkitukset. Kamat on korjattu ja kunnossa. Enchantit ja gemmit oikein laitettuna. Oikeat petit mukana. Tarpeeksi rahaa hahmolla että voi maksaa korjaukset ja buffit. Limsaa on. Naposteltavat valmiina. Tupakalla on käyty. Kaikki tehty. Valmiina ollaan. Nyt vain odotetaan että saadaan kilta-ryhmä kasaan ja ei ku menoksi. ”

Tälläisiä ovat normaali tunnelmat aina raidin alussa (World of Warcraft) viikonloppuisin.

Tätäkö se sitten vain on se pelaaminen? Valmistautumista ja ajan tuhlausta? Ei. Ei suinkaan. Se on paljon muutakin kuin vain sitä yhtä ja samaa joka päivä. Eikä se todellakaan ole kaikille ajan tuhlausta. Monille pelaaminen on tapa rentoutua, olla sosiaalisesti aktiivinen ja paljon muuta.

Tietokoneen näppisPelejä on olemassa todella monenlaisia suunnattuna erilaisille ihmisille. Mediassa yleensä tuodaan esille niiden haitta vaikutuksia mutta unohdetaan positiiviset puolet. Kaikki ovat varmaankin jollain tavoin kuulleet MMORPG (MultiMillionOnlineRolePlayingGame) pelistä nimeltä World of Warcraft ja kuinka se tuhoaa nuorien elämää. On totta että pelit, olivat ne sitten multimiljoonien online pelejä (MMO) tai yhden pelattavia (Single player / solo), ovat addictoivia. Koko ideana peleillähän on lumota ja viedä mukanaan pelin omaan maailmaan. Luoda virtuaalisia maailmoja oikean maailmamme ulkopuolella. Saada aikaan haasteisia tilanteita, tarinoita, romansseja, kiinnostavia hahmoja ja varmistaa se että pelaaja viihtyy ja tulee ostamaan lisää vastaavia pelejä tai kyseisen pelin lisä/jatko-osia.

Mutta mitä pelit sitten oikeastaan merkitsevät pelaajalle? Voin kertoa vain omista kokemuksistani tähän kysymykseen liittyen, mutta uskon että en ole yksin ajatusteni ja tuntemusteni kanssa.

Tietokoneen ruutu ja näppisPelaaminen yleisesti ei tarkoita koukkuun jäämistä tai yötä myöten valvomista. Tosin joskus se on myös sitä. Toisille se taas on vain tapa viettää aikaa. Jos kyseessä on online peli missä on muitakin pelaajia niin silloin se on varmasti myös tapa olla sosiaalinen ”oikean elämän” (RL) ulkopuolella. Itselleni esimerkiksi WoW pelaaminen on tapa viettää aikaa ystävieni kanssa joita en pysty normaalisti näkemään. Kyllä tehdään ryhmä instansseja ja mennään tekemään isompia raideja ja muuta vastaavaa. Joskus taas pyöritään ympyrää kaupungissa ja puhutaan vaan. Ja aina silloin tällöin tehdään jotain todella hullua ihan vaan koska halutaan pitää hauskaa yhdessä. Ei pelaaminen aina ole vain sitä että istutaan ja tuijotetaan televisio ruutua tai tietokoneen näyttöä.

Pelaaminen on myös tapa paeta todellisuutta. Tämä on negatiivista joillekin. Varsinkin jos sinne pelimaailmaan jää koukkuun/jumiin. Joskus voi tuntua että pelimaailmassa olisi helpompaa olla kuin oikeassa elämässä ja pelaamisesta tulee kuin muuri ulkomaailmaa vastaan. Jos se on hetkittäistä ei se ole mitenkään paha asia. Mutta jos peliin uppoutuu aina vain uudestaan koska ei halua miettiä/kohdata todellisuutta. Silloin pelaamisesta tulee ongelma. Olen kokenut tämän kun olin nuorempi/teini ja siitä irroittautuminen vei vuosia. Rankka prosessi mutta kaiken tuskan ja työn arvoinen. Siitä huolimatta pelaan edelleen ja nautin siitä. Mutta enää se ei ole pako keino, vaan tapa viettää aikaa silloin kun se minulle sopii ja kun todellisuus antaa sille aikaa. Sen sijaan että haluaisin päästä eroon todellisuudesta, minä hyppään peliin antaakseni todellisuudelle yhden lisä ulottuvuuden.

PuitaPelaaminen, oli se sitten tietokoneella tai konsolilla, on suurimmalti hyvä asia. Mutta kuten mikä tahansa muukin elämässä… kohtuudella on rajansa. Virtuaali maailmat ovat kiehtovia ja jännittäviä. Ne vievät mukanaan ja hullaannuttavat. Joskus hieman liiankin kanssa. Vaikka valvoisit öitä pelin äärellä älä unohda että sen peliruudun ulkopuollellakin on elämää. Muista katsoa joskus ulos ikkunasta, astua ulos ovesta ja nauttia raikkaasta tuulesta.

(Tekstin on kirjoittanut yksi nuoristamme.)

2 kommenttia aiheesta “MMO Pelaajan Ajatuksia

  1. Hyvä kirjoitus!!!

    Asia on juuri kuten sen tekstissäsi avasit! Uskon vakaasti, että meidän on aika suhtautua vakavasti siihen, että eri pelien kautta nykynuoret rakentavat uudenlaisen sosiaalisen verkoston, jota ei esim. ainoastaan 10-15 v. sitten kukaan osannut kuvitellakaan. Jos lapsemme pelaisivat 6 h päivässä jalkapalloa, pelaisivat jääkiekkoa tai lukisivat kirjaa, emme olisi lainkaan huolissamme heistä. Jos he ovat koneella tuon ajan, alkaa valtava pyöritys eri suuntiin ja avun etsiminen, mutta mihin? Olen sitä mieltä, että jos mikä tahansa toiminto aiheuttaa ongelmia lapsen normiarjessa ja hänen sosiaalisessa verkostossaan, johon myös koulunkäynti kuuluu, niin silloin on aikuisten ja nimenomaan lasten vanhempien puututtava, olipa kyse millaisesta pelaamiseen käytetystä ajasta tahansa. Olemme ehkä liiaksi korostaneet ajankäyttöä, emmekä ole nähneet metsää puilta ja kiinnittäneet huomiota toimintojen aiheuttamiin ongelmiin nuorten arjessa. Itse törmään työssäni siihen nuorten marginaaliryhmään, joiden arki on mennyt todella sekaisin lähinnä aikapelaamisesta, joten aivan vaaratonta se ei missään tapauksessa ole.

    Terv. Kimmo

    • Vaaratonta se ei ole. Mutta liiaksi korostettut pelkokuvat mediassa ovat myös ongelmallisia. Pelaaminen voi olla hyvä asia mutta kuten kaikki muukin elämässä kaikki kohtuudella ja järki käteen asenteella pärjää pitkälle. :)