Opioidikriisi(kö?)

Julkaistu Mediuutiset 17.5.2013 klo 11.49 ja THL:n sivuilla

Kodeiinista tulee seuraava opioidikriisi

Lähes kaikki opioidien väärinkäyttäjät ovat ennen piikitysvaihetta olleet muutaman vuoden koukussa lääkeopioideihin, kuten kodeiinipohjaisiin kipulääkkeisiin.
Tämä on A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualueen ylilääkärin Kaarlo Simojoen kollegoineen tekemä havainto, joka saa tukea kansainvälisistä tutkimuksista. Kodeiinipohjaisia kipulääkkeitä käyttävien suomalaisten määrä on viimeisimmät neljä vuotta ollut koko ajan nousussa. Valmisteita määrättiin viime vuonna yli 313000 potilaalle.

– Se on hirmuinen luku. Meidän pitää lääkäreinä miettiä, missä tilanteessa kannattaa oikeasti määrätä kodeiinia, Simojoki sanoo.
Hän pelkää, että kodeiinista tulee bentsodiatsepiinien tapaan opioidiongelma. Muualla Pohjoismaissa huoli on jo ollut pinnassa, Suomessa ei.
Tanskassa tehty tutkimus arvioi, että kipupotilaista lähes 20 prosenttia kehitti opioidiriippuvuuden. – Kohtuullisen hälyttävää.
A-klinikalla on vieroitettu kodeiinista työssäkäyviä keski-ikäisiä ihmisiä. He eivät ole päihdehakuisia vaan jääneet fyysisesti koukkuun kodeiiniin, joka alun perin on määrätty aiheellisesti.
Simojoki epäilee, että jotkut lääkärit uusivat potilaiden kodeiinireseptejä monta vuotta pysähtymättä kaiken kiireen keskellä miettimään, onko lääke vielä aiheellinen.
Riippuvuus altistaa maksamyrkylle
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran valvontaosaston havainnot ovat samansuuntaisia kuin Simojoen.
– Viiden viime vuoden aikana päihdehäiriöistä kärsivien lääkärien ja hoitajien kodeiiniin liittyvät valvontatapaukset ovat selvästi lisääntyneet, lääkintöneuvos Markus Henriksson sanoo.
Kyse on jossain määrin ibuprofeiini-kodeiinista, mutta erityisesti parasetamoli-kodeiini-yhdistelmävalmisteesta.
– Se on vaarallinen riippuvuuden muoto. Kodeiinin kyytipoika parasetamoli on isoin annoksin maksamyrkky. Oikein määrättynä ja käytettynä se on toki hyvä kipulääke.
Husin kipuklinikan ylilääkäri Eija Kalso arvelee, että muiden opioidien, kuten dekstropropoksifeenin, poistuminen markkinoilta jätti tyhjiön, jota kodeiinipohjaiset kipulääkkeet täyttävät. Toinen syy kodeiinin suosioon on se, että tulehduskipulääkkeiden haitoista on puhuttu todella paljon.
– Niitä jopa ylipelätään.
Kiireisen lääkärin, ja varsinkin keikkalääkärin, on Kalson mukaan helpompi kirjoittaa krooniselle kipupotilaalle kodeiiniresepti kuin kannustaa tätä opettelemaan kivunhallinnan keinoja. Niitä ovat esimerkiksi liikunta, laihduttaminen, riittävä uni ja tupakoinnin lopettaminen.

Herkkyys kodeiinille selviää geenitestissä

Geenitesti voi olla osaratkaisu, kun lääkäri haluaa varoa määräämästä kodeiinipohjaista kipulääkettä väärinkäyttöön taipuvaiselle.
Kalson mielestä Suomessa käytetään liian vähän geenitestiä, joka kertoo potilaan herkkyyden metabloida kodeiinia morfiiniksi.
Riippuvuuden vaaraan vaikuttaa myös yleinen addiktioalttius. Sen genetiikka on Kalson mukaan liian monisyistä helposti testattavaksi.
– Vaaravyöhykkeessä on etenkin se muutama prosentti ihmisiä, joilla kodeiini metabloituu morfiiniksi ultratehokkaasti, Kalso sanoo.
Vastapainoksi on joitakin, jotka eivät saa minkäänlaista apua kipuihinsa kodeiinista, koska se ei metabloidu ollenkaan.
Nämä riskiryhmät paljastuvat melko yksinkertaisella 2D6-isoentsyymin geenitestillä.
A-klinikan Simojoki toivoo, että kodeiinin kanssa ei käy kuten bentsojen: lääkkeitä vuosikausia syöneille annetaan vain kaksi viikkoa aikaa vieroittautua niistä.

– Niin nopea aikataulu on ihan toivoton ja aiheuttaa valtavasti ongelmia.

Huumeriippuvuuden hoitoon tarvitaan enemmän yksilöllisyyttä

Lattialla istuva mies”Huumeriippuvuuden hoidossa pääpainon pitäisi siirtyä lääkityksestä kuntoutukseen”, toteaa Kaarlo Simojoki, A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualueen ylilääkäri.
Simojoki väitteli maaliskuussa 2013 opiaattiriippuvuuden korvaushoitokäytännöistä ja hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus päihdehoidosta.

Lääkehoidon lisäksi saatava kuntoutusta

”Meillä tuijotetaan liikaa siihen, että potilas saadaan lääkehoidon piiriin ja kuvitellaan, että potilas on sillä hoidettu.” Simojoen mukaan tällä linjalla jatkaminen luo joukon kroonikoita, jotka voivat jatkaa myös rikollista toimintaa.
Ihanteellista olisi jos lääkehoitoon pääsemiseen olisi matala kynnys ja sen jälkeen alettaisiin jonottaa kuntouttavaa hoitoa. Pelkkä lääkehoito ei ole ratkaisu. Myös WHO painottaa, että korvaushoidossa on kyse lääkeavusteisesta psykososiaalisesta kuntoutuksesta.

Pelkkä lääkehoito ei muuta psyykkisiä toimintamalleja

Tärkeä kysymys Simojoen mielestä on, miten potilas oppisi todella muuttamaan omaa käyttäytymistään. ”Pelkällä lääkehoito ei riitä, jollei siihen kuulu osana kuntouttavaa elementtiä. Lääkkeen antaminen ei muuta vinoutuneita psyykkisiä toimintamalleja.”
”Olin huolissani kun näin THL:n tilastot. Suomessa on kuitenkin yli kolme kertaa vain lääkehoidossa olevia verrattuna niihin, joilla on jotain muutakin hoitoa.”
”Muutos on ollut meillä nopea ja johtuu rahansäästöistä, ja tässä mennään ihan väärään suuntaan. Monet muut maat yrittävät mennä kuntouttavaan suuntaan pois kroonistamisesta.”

Pelkän lääkehoidon riittävyys pitää arvioida tapauskohtaisesti

Joidenkin kohdalla pelkkä lääkehoito voi Simojoen mukaan olla riittävää, mutta se pitää yksilöllisesti arvioida. Ei voi olla niin, että annetaan suurimmalle osalle potilaista vain haittoja vähentävää hoitoa ja toivotaan parasta.

Korvaushoidon tiukat ehdot eivät kannusta yrittämään vieroittautumista

Korvaushoidon toteuttamiselle on nykyisellään tiukat ehdot. Jos huumeesta vieroittautuminen ei heti onnistu, vaan käyttäjä retkahtaa, hänellä on vain kaksi viikkoa aikaa palata takaisin hoitoon. Lisäksi hoitosuhteen katkaisemista omasta aloitteesta seuraa puolen vuoden karenssi.
Nämä tiukat ehdot ovat ongelmallisia. ”Jos huumeidenkäyttäjä tietää, että hoidon katkaisemisesta seuraa puolen vuoden karenssi, niin kuka uskaltaa edes yrittää?” kysyy Simojoki.
Tutkimukset ja käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että tarvitaan pitkäaikaista, tasapainoista hoitosuhdetta ja luottamusta hoitojärjestelmään, että käyttäjä uskaltaa yrittää vieroittautumista.

Joustavuus ja yksilöllisyys tuottavat parhaat tulokset

Esimerkiksi Australiassa hoitojärjestelmä on Simojoen mielestä paljon joustavampi. Käyttäjä voi aloittaa ja lopettaa korvaushoidon nopeasti. Jos hän vieroittautuu vapaaehtoisesti ja on vaikka kaksi kuukautta ilman lääkkeitä, niin suurilla hoitomäärillä tulee selviä säästöjä.
”Meilläkin pitäisi olla sellainen asenne sellainen, että jos potilas haluaa yrittää kokonaan vieroittautua, niin siitä vaan!” Joustavuus ja yksilöllisyys tuottaisivat hänen mukaansa parhaat tulokset.

Hoidosta ulos heittäminen nostaa kuolleisuusriskiä

Korvaushoidon pakotettu lopettaminen nostaa käyttäjän kuolleisuusriskiä huomattavasti. Käyttäjällä ei ole enää samaa toleranssia ja hän saattaa aloittaa holtittoman päihteidenkäytön.
Maailmalla katsotaan, että ei-vapaaehtoiset lopetukset ovat erittäin suuri riski. Meillä taas potilaita heitetään helposti ulos hoidosta.

Uusilla käytännöillä parannetaan asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyyttä

Väitöskirjassaan Simojoki tarkasteli käytännönläheisesti, miten hoito- ja valvontakäytäntöjen muuttaminen vähentää sekä korvaushoitolääkkeiden väärinkäyttöä että parantaa hoitohenkilökunnan ja asiakkaiden tyytyväisyyttä.

Korvaushoitotablettien murskaaminen estää niiden katukaupan

Kun korvaushoitotabletit murskataan, ne ovat vaikutukseltaan yhtä tehokkaita kuin ehjät tabletit. Tablettien murskaus estää kuitenkin niiden joutumisen katukauppaan.

Virtsan merkkiaine helpottaa päihteidenkäytön seurantaa

Päihteidenkäytön seuranta yksinkertaistuu, kun potilas nautti merkkiainetta, joka värjää virtsan kun kehossa on päihdyttäviä aineita. Käytäntö vapauttaa hoitajien työaikaa virtsatestien valvonnasta hoitotyöhön.
Uusi käytäntö nostaa sekä työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta. Hoitajaa kohden tuottavuus nousi kuudesta kymmeneen potilaaseen päivässä. Olennaista on, että ei jouduta luopumaan valvonnasta, vaikka potilas ei osallistu päihdeseulaan.

Sisäinen kontrolli ulkoista tärkeämpi

Simojoki korostaa, että päihdehoidon alussa ulkoinen kontrolli on tärkeä. Jos jossain vaiheessa tätä ei osata höllentää, estetään sisäisen kontrollin syntymistä.
Potilaalle ei tiukkapipoisen valvonnan vuoksi ole edes syntynyt sisäistä kontrollia, vaikka se olisi olennaista elämänhallinnan kannalta. ”Suomalainen huumepolitiikka ei ole maailman myötämielisin. Meillä on liikaa kontrolliuskoa.”

Hoitopaikat halukkaita ottamaan uudet menetelmät käyttöön

Monille hoitopaikoille Simojoen väitöstutkimus antoi varmuuden, että siinä tutkittuja menetelmiä voi käyttää. Merkkiainemenetelmä on muualla Euroopassa jo käytössä. Suomi on ainoa paikka, joka käyttää sitä rutiininomaisesti.
Nyt on tullut paljon tiedusteluja eri hoitopaikoista, voisivatko hekin ottaa uudet menetelmät käyttöön.

Tutkimus innosti kyseenalaistamaan vanhoja käytäntöjä

”Tutkimuksen myötä rupesi eri tavalla kyseenalaistamaan kaikkea. Liian paljon asioita tehdään vain vanhasta tottumuksesta. Väitöskirja innosti pohtimaan mikä on hoidollisesti mielekästä ja mikä ei.”

Tämä kirjoitus julkaistiin Ei kategoriaa ja tagattiin , kirjoittaja Kimmo. Linkitä pysyvään linkkiin.

About Kimmo

Oma esittelyni eli kuka on Kimmo Jouhki? Julkaistu 14.11.2018 by Kimmo PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSTYÖ Oma esittelyni eli kuka on Kimmo Jouhki? 61 – vuotias psykiatrinen sairaanhoitaja, mielenterveyshoitaja, perushoitaja, sairaala-apulainen sekä reservin lääkintäylikersantti. Tällä hetkellä osa-aikaeläkeläinen. 23 v. opiskelijapojan ja 33 v. sairaanhoitajatytön isä sekä tyttärenpojan pappa. Paljasjalkainen jyväskyläläinen patriootti. Harrastan voimailua, sekä kaksipyöräilyä moottorilla (Vespa 250 cc ie nykyisin). Hoitotyöni historiaa: Kahdella vuosituhannella ja viidellä vuosikymmenellä työskentelyä, josta liki 30 v. päihde- mielenterveysotteella työskentelyä takana. Työkokemukset hoitoalalta: 70-luvulla psykiatrinen hoitotyö suljetulla miesosastolla Sisä-Suomen sairaalassa. 80-luvulla psykogeriatrinen hoitotyö Tukholmassa sekä Tukholman Mariaklinikan suljetulla psykososiaalisella huumevieroitusosastolla. Turussa TYKS:n psykiatrian klinikalla akuuttien psykoosien vast.otto-osastolla, sosiaalisella kuntoutusos:lla sekä A-klinikkasäätiön vast.ottotyössä A-klinikalla. 90-luvulla yleissairaalapsykiatrinen hoitotyö K-SKS sekä lastenpsykiatrinen hoitotyö Haukkalan sairaalassa, lisäksi aikuisten päihdekuntoutustyöskentely Jyväskylän kuntoutuskeskuksessa, Häkkisessä. Jyväskylässä Mathilda-kodin projektityöntekijänä, jossa tutkin liikunnan merkitystä dementiaa sairastavien hoidossa. 2000-luvulla nuorisokotityötä Myllyjärven nuorisokodin arviointiyksikössä ja v. 2008 lähtien Nuorten Erityispalveluissa (Nepa) päihde- ja mielenterveystyössä. 2010-luvulla Jyväskylän psykososiaalisten palveluiden jengissä, sosiaali- ja perhepalveluissa ja nyt 1.1.2013 alkaen J-Napissa eli Nuorten aikuisten palvelukeskuksessa päihde-ja mielenterveystyössä. Työskentelen ratkaisukeskeisesti sekä tukea antavasti. Tässä joitain periaatteita ratkaisukeskeisyydestä: 1. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja osaavia. 2. Jokainen vastaa omasta elämästään ja vaikuttaa muiden elämään. 3. Ihmisiä rohkaistaan kuuntelemaan toisia ja ottamaan toisten toiveita huomioon. 4. Ihmisiä tulee kannustaa elämään ja päättämään ihanteidensa ja tavoitteidensa mukaan. 5. Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. 6. Ihmiset osaavat vaikuttaa oman elämäänsä ja tehdä yhteistyötä. 7. Ihmiset tekevät parhaansa itsensä ja läheistensä hyväksi. 8. Keskeisiä ongelmanratkonnassa ovat ihmisten tietoiset ja tiedostamattomat sekä luovat ponnistelut asiansa hyväksi. 9. Ihmiset tietävät yleensä mikä on heille hyväksi ja milloin. 10. Ei ole toivottomia tapauksia, on vain toivottomia ihmisiä. Mitä? Nuorten aikuisten palvelukeskuksen (myöhemmin J-Nappi) päihde- ja mielenterveystyössä tehdään hoidon tarpeen arviointia, sosiaali- ja hoitotyötä nuorten itsensä, tarvittaessa heidän perheidensä ja muiden yhteistyöverkostojen kanssa. Tarvittaessa suunnitellaan ja ohjataan nuoren jatkohoitoja niin ikään eri yhteistyötahojen kanssa. Työssä seurataan nuorten päihde- ja mielenterveyteen liittyviä asioita sekä kehitetään tarvittaessa jo voimassa olevia hoitotyön strategioita. Miten? J-Napista saa tietoa, tukea, ohjausta ja neuvontaa mm. nuoren päihteiden käyttöön liittyvissä kysymyksissä sekä nuorta askarruttavissa mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä ja erilaisissa peliongelmissa. Nuorta ja tarvittaessa nuoren sosiaalista verkostoa tavataan yksilö-, perhe- ja verkostotapaamisissa. Miksi? Nuoren päihteiden käyttö on aina vakava vaara nuoren fyysis-psyykkis-sosiaaliselle kehitykselle. Päihde- ja mielenterveystyön tarkoituksena on auttaa nuorta selkiyttämään omaa elämäntilannettaan. Tarkoitus on tukea ja vahvistaa nuoren omia voimavaroja. Päihderiippuvuudesta kärsivistä nuorista ja aikuisista lähes joka toisella on oirekuvan mukaan oheissairauksina myös mielenterveydellisiä sairauksia. Päihteiden väärinkäyttö ja vaikeat mielenterveyden häiriöt yhdessä ovat aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen selkeitä riskejä. Päihteiden käyttäjillä usein esiintyviä mielenterveyden häiriöitä ovat persoonallisuushäiriöt, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, psykoottiset häiriöt sekä ADHD. Hyvä hoito on koordinoitua, strukturoitua ja riittävän pitkäkestoista, mutta samalla joustavaa ja nuorta kuuntelevaa. Hoidon tavoitteet asetetaan oireiden vaikeuden sekä tärkeimpien tarpeiden mukaan. Kenelle? J-Napin päihde- ja mielenterveystyön asiakkaat ovat jyväskyläläisiä, 18 – 29 vuotiaita nuoria, jotka ovat itse tai joku muu huolissaan nuoren päihteiden käytöstä tai mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä, arjenhallintataidoista, opiskeluista, työnteosta. Älä epäröi yhteydenottosi kanssa, vaan ole rohkea ottaessasi ensiaskeleesi kohti uutta päivää! Pyrin kulkemaan mukanasi ja auttamaan sinua jaksamaan myös tulevaisuudessa! Et tarvitse lähetettä! Et tarvitse puhelinaikoja! Olemme somessa! http://www3.jkl.fi/blogit/nuortenpalvelukeskus/ http://www.facebook.com/jnappi.jkl http://www.twitter.com/J_Nappi http://www.jyvaskyla.fi/sote/sosiaalinentuki/nuortenaikuistenpalvelukeskus ”Ammattitaitojen on tuotava lisäarvoa tilanteeseen” Kimmo Jouhki Psykiatrinen .sairaanhoitaja Nuorten aikuisten palvelukeskus Jyväskylän kaupunki Hannikaisenkatu 11 - 13 FI-40100 Jyväskylä P. (014) 26 63547 gsm 050 592 5061 Email: kimmo.jouhki@jkl.fi

Kommentoitnti on suljettu.