Riemujen rikkaus ja surujen summa

tunteetOlen pohtinut harkkani aikana paljon tunteita ja niiden kanssa työskentelyä. Usein meillä tunteet ehtivät vaihdella kovasti yhdenkin päivän aikana. Jokin pieni juttu tai ärsyke saattaa laukaista ahdistuksen tai pelon. Ilon ja helpotuksen tunteet syttyvät yhtä lailla. Helposti sitä alkaa arvottamaan tunteita ja mieluusti valikoisi niistä mukavimmat ja miellyttävimmät. Kukapa ei haluaisi tuntea iloa ja onnea koko ajan. Meille on annettu kuitenkin koko tunteiden kirjo, ja emme hirveästi pysty vaikuttamaan siihen mitä vastaan tulee. Vaikka kuinka pännisi, kun ahdistus ja paniikki valtaa mielen, voisiko sen äärelle pysähtyä ja antaa tunteen tulla.

Seuraavalla kerralla kun sydän hakkaa ja mielessä vilisevät pahimmat kauhuskenaariot, olisiko mahdollista sanoa itselleen lempeästi, antaa tulla. Sen sijaan, että taistelisi ikäviä tunteita vastaan tai välttelisi tilanteita, jotka niitä synnyttävät, kohtaisi vähän kerrallaan ahdistuksen, pelon ja ehkä häpeänkin tunteet. Olisiko mahdollista myös pysähtyä tutkimaan tunnetta, ja pohtia onko minulla edes syytä olla näin ahdistunut tästä asiasta? Voisinko luottaa, että asiat järjestyvät? Voi myös muistuttaa itselleen, että ei kukaan näitä tunteita voi elämässään välttää.

Kun on kohdannut vaikean olon, sietänyt sen voi, onnitella itseään kuinka hyvin minä tästä selvisin. Voi olla armollinen itselleen, mutta myös haastaa itseään elämään kaikkien tunteiden kanssa. Pikkuhiljaa, sopivin annoksin voi tulla sinuiksi kaikenlaisten fiilisten kanssa. Ilman tunteita elämä olisi kuitenkin äärimmäisen köyhää. Elämä on välillä rankkaa, sille me emme voi mitään. Voimme kuitenkin opetella sietämään ja elämään vaikeidenkin juttujen keskellä. On mahdollista elää tasapainoista ja onnellista elämää, vaikka kaikki ei koko ajan tuntuisikaan ihanalta.

Hilla-opiskelija

Piparitaikinan vaarat!

Älä syö piparitaikinaa!

VAROITUS: Tästä syystä sinun ei tulisi koskaan syödä raakaa piparitaikinaa

Joulukuussa leivotaan ahkerasti pipareita, ja taikinaa tavataan syödä enemmän tai vähemmän myös raakana. Monien lasten (ja aikuistenkin) mielestä, piparitaikina on parempaa kuin itse valmis tuote. Nykytutkimuksien mukaan raakaa taikinaa ei kuitenkaan kannata syödä lainkaan.

Etenkin valmistaikina voi sisältää ikäviä bakteereja.

The New England Journal of Medicine – lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan raa’assa taikinassa voi piillä iso pöpöriski.

Jos taikinaa kuitenkin haluaa välttämättä syödä, eikä siitä tulisikaan bakteeritartuntaa, saattaa se silti aiheuttaa vatsakipuja, suurina määrinä syötynä.

Bakteerit kuolevat kuumentaessa, mutta kestävät pakastamista.
Asiantuntijat suosittelevat että jauhojen käsittelyn jälkeen kannattaa aina pestä kädet.

 

Lähde: The New England Journal of Medicine

Lasertulitusta ja seikkailua Megazonessa

wp_20160907_13_20_24_proPelaaja Agnus valmiina puolustamaan joukkueen tukikohtaa ampumalla laser-aseellaan vastustajien liiveistä valot pimeäksi. Agnuksen on hieman hankalaa poistua tukikohdasta, koska hän oli valinnut taisteluun jalkoihinsa korkokengät. Silti sinnikkäästi Agnus puolustaa joukkueensa tukikohtaa tuholta. Agnus liikkuu harkiten ja varoen taistelutantereella, mutta saa silti ammuttua lasereita vihollisia kohti, vaikka ottaa itsekin osumaa useaan otteeseen.

Rohkeana Agnus lähti tuhoamaan myös vastustajien tukikohtaa ja jopa onnistui siinä. Peli oli vauhdikas ja lopulta selvisi voittajat ja hännille jääneet. Agnus oli hyvä häviäjä, koska ei ottanut ja hajottanut koko paikkaa häviön johdosta. Hän syytti huonosta pelimenestyksestään väärää kenkävalintaansa.

Arvatenkin Agnus olin minä.

Lasersodan jälkeen me J-Nappilaiset menimme Prison Island -vankilatyrmäseikkailuun. Ohjeet saatuamme alkoi tosi toimet. Prison Islandissa oli useita jännittäviä huoneita eri tehtävillä varustettuina.

Henkilökohtainen lempparini oli huone, missä piti tehdä koreja koripalloilla vankityrmän kaltereiden takaa. Muutamat tehtävät olivat haastavia, toiset helpompia.

Minä luovutin jo puolessa välissä, koska lasersota oli jo vienyt melkein kaikki mehut minusta. Korkokenkäni eivät olleet tottuneet moiseen taisteluun. Loput ryhmästäni jatkoivat onneksi pelin voittoon asti. Koko päivä oli huikea seikkailu.

Lasersota oli niin jännittävää ja huikeaa, että menen sinne vielä uudestaankin kaveriporukalla joku päivä. Näin se J-nappi voi saada innostumaan asioista, joista ei edes tiennyt tykkäävänsä.

Koko J-Napin porukka on mahtava. Niin työntekijät kuin nuoretkin. Porukkaan on helppo sopeutua. Olin ensimmäistä kertaa mukana tapahtumassa/aktiviteetissa ja minut otettiin jengiin mukaan hyvin. En tuntenut oloani epämukavaksi – päin vastoin tunsin heti yhteenkuuluvuutta.

-Sulkakynä