Sano hyviä asioita, anna hyvää palautetta ja ota palautetta vastaan oikein

Oletko joskus saanut palautetta jostakin tekemästäsi asiasta niin, että siitä seurauksena pahoitit mielesi? Huonoja palautteen antajia löytyy varmasti kuten myös huonosti annettua palautetta. Kuitenkin voi myös olla niin, että olet tulkinnut palautteen liian henkilökohtaisesti.

Jos saat työpaikalla, opinnoissa tai harjoittelupaikassa rakentavaa tai kriittistä palautetta, älä ota sitä itseesi! Palautteen antaja hyvin todennäköisesti haluaa tehdä ymmärrettäväksi, että jonkin asian voisit tehdä hieman paremmin tai että voisit miettiä tekemääsi tai toteuttamaasi asiaa vielä uudestaan, sillä jostain syystä jokin asia ei toiminut parhaalla tavalla. Hän ei todennäköisesti tarkoita sanoa, että olet huono ihminen, vaan hänellä on jotain sanottavaa toimintaasi liittyen. Nämä kaksi asiaa olisi hyvä erottaa toisistaan, sillä liian moni ihminen loukkaantuu saadessaan rakentavaa tai kriittistä palautetta. Otetaan asiat asioina, eikä lähdetä kuvittelemaan, että palautteenantaja tarkoittaa arvostella sinua ihmisenä tai persoonana.

Sanomme liian vähän hyviä asioita toisillemme. Rakentavalle ja kriittiselle palautteelle on toki oma paikkansa, ja sen avulla voimme oppia tekemään asioita paremmin, kuten työharjoittelussa tai opinnoissa, mutta usein ihmisten kuulee puhuvan kielteisesti muista ihmisistä tai asioista, vaikkei kyse ole virallisesta palautteen annosta. Negatiivista palautetta annetaan paljon helpommin kuin myönteistä palautetta. Entäpä jos keskittyisimme kiittämään ihmisiä kritisoinnin sijaan? Olen varma, että esimerkiksi erittäin asiantuntevaa ja ystävällistä asiakaspalvelua löytyy niin kaupoista kuin virastoistakin, mutta varsin harvoin tulee sanottua ”kiitos hyvästä palvelusta”. Jos palvelutilanteessa sen sijaan ilmenee puutteita, niistä kyllä sanotaan, joskus loukkaavastikin, ja kirjoitellaan asiasta sosiaalisen median puolella. Hyviä ja kiitoksenarvoisia asioita, kohtaamisia ja ihmisiä on kaikkialla, meidän pitäisi vain oppia huomaamaan ne.

Haastan kaikki ihmiset sanomaan toisillensa hyviä ja kannustavia asioita. Voitko väittää, ettet haluaisi itsekin kuulla kivoja asioista itsestäsi, toiminnastasi tai vaikkapa hymystäsi? Kaikki me tarvitsemme kannustusta ja hyvyyttä elämäämme, lähde siis rohkeasti kannustamaan ja sanomaan muille ihmisille hyviä asioita! Näin näytät esimerkkiä muille ja parhaassa tapauksessa jopa inspiroit muita. Varmasti myös itse tunnet olosi paremmaksi kehuessasi tai huomioidessasi muita, kuin vaikka arvostellessa muita. Välittämistä ja kannustusta täällä maailmassa tarvitaan lisää, eikö niin?

 

Teksti on osa Opiskelijalauantaita – juttusarjaa, jossa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Sosionomiopiskelijat kirjoittavat itseään kiinnostavista aiheista.

Kevät 2015

Meidän nuoret -nykyiset ja entiset - ovat aina tervetulleita osallistumaan tapahtumiimme

Meidän nuoret -nykyiset ja entiset – ovat aina tervetulleita osallistumaan tapahtumiimme.

Olen pitänyt kirjaa omista ”poistuneista” nuoristani tämän vuoden ajan. Vaihtuvuus meillä ei ole suurta vaan panostamme vuosien asiakassuhteisiin: suurimmalla osalla meidän nuorista elämän solmukohdat ovat umpeutuneet monen vuoden aikana – samoin niiden availeminen voi viedä vuosia. Joka kevät ja joulu meiltä kuitenkin ”valmistuu” nuoria, joille riittää tieto meidän ja Hannikaisenkadun sosiaaliaseman olemassaolosta.

Noin 60:sta asiakkaastani kesäkuuhun 2015 luotani oli lentänyt kahdeksan nuorta. Heistä kaksi lähti niin, etten itse ollut asiasta samaa mieltä. Onneksi palvelumme on kuitenkin vapaaehtoista eikä ketään tänne pakoteta. Takaisin saa toki aina tulla!

Entäs he muut? Yksi jäi äitiyslomalle, toinen eläkkeelle, kaksi jatkoi opintojaan, yksi jatkoi työpaikallaan ja yksi sai työpaikan (vakituisen!). Jorma Uotisen sanoin: ei paha!  Asiakkuusajat tällä porukalla liikkui puolesta vuodesta pariin vuoteen. Suurimman byrokratian takana oli eläkepäätös -siinä tarvittiin jo työntekijänkin hartiavoimia. Ja tietenkin tärkein tekijä oli nuori itse.

Veden varaan

Kuva2Yksi parhaimmista asioista mitä tiedän, on katsella veden liikehdintää. Rauhallista järven pintaa tyynellä, myrskyävää merta ukkosella, villinä kuohuavaa koskea, hiljalleen virtaavaa tunturipuroa. Laiturilla, rannalla, veneessä, sillalla.

Huomaatko punaisen langan? Rakastan vettä. Kunhan en ole itse vedessä. Tai sen alla. Älä ymmärrä väärin, nautin kyllä uimisesta kuumana kesäpäivänä tai juostessani saunasta hyiseen avantoon pipo päässä. Mutta…

…Vesi on arvaamatonta. Sen virtaukset, aallot, sen syvyyksissä piilottelevat salaisuudet. Vesi on luonnonvoima, en voi hallita sitä. Se voi viedä mukanaan, hyökyä ylitse, vetää pohjaan. Jatka lukemista

Kiitollisuus on avain onneen

Kuva4Välillä on todella tärkeää pysähtyä miettimään, mistä kaikesta sitä saakaan olla kiitollinen omassa elämässään. Tämä pohdiskelu tekee hyvää omalle mielelle ja edistää positiivista elämänasennetta. Uskon kiitollisuuden olevan myös kaikista tärkein onnellisuuden tekijä. Onnellisuus ei nimittäin mielestäni ole sitä, että saat aina kaiken, mitä haluat – vaan se on sitä, että rakastat kaikkea sitä, mitä sinulla on ja osaat olla siitä kiitollinen. Onnellisuus rakentuu kaikista niistä pienistäkin asioista, joita elämässäsi ja sinussa itsessäsi on. Sekä pienet että suuret asiat pitää vain itse löytää, ja myös muistuttaa niistä itselleen tasaisin väliajoin. Näitä voivat olla esimerkiksi terveys, vapaus, perhe, ystävät, musikaalisuus, liikunnallisuus – tai ihan pienenpienet asiat kuten vaikka hyvä iho ja vahvat hiukset.

Tapoja, joilla kiitollisuutta ja sitä kautta omaa onnellisuuttaan voi lisätä on monia. Voit esimerkiksi pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, johon joka ilta ennen nukkumaanmenoa kirjoitat kolme asiaa, mistä olet ollut elämälle sinä päivänä kiitollinen, ja vastaavasti kolme asiaa, mistä olet ollut omassa itsessäsi kiitollinen. Pidän kiitollisuuspäiväkirjasta siksi, että se muistuttaa siitä, että myös sinä itse ansaitset kiitoksen. Toinen, ehkä helpompi, tapa on kirjoittaa lapulle ylös aina, kun jotain hyvää tai mukavaa tapahtuu. Säilytä laput hyvässä tallessa – ja vuoden lopussa voit yllättyä, mitä kaikkea ihanaa ja hyvää elämässäsi onkaan. Tapa voi tietenkin olla minkälainen vain, kunhan kuitenkin muistat aina muistuttaa itseäsi kaikista elämäsi ihanista ja positiivisista asioista.

 

”Kiitollisuus avaa oven täydelle elämälle.
Se muuttaa kielteisen myönteiseksi,
järjestää kaaoksen ja selkeyttää sekasorron.
Se muuttaa aterian juhlaksi, talon kodiksi ja vieraan ystäväksi.
 
Kiitollisuus auttaa ymmärtämään mennyttä,
antaa rauhan nykyhetkessä
ja luo vision tulevaisuudesta.”

(Melody Beatte)

 

Teksti on osa Opiskelijalauantaita – juttusarjaa, jossa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Sosionomiopiskelijat kirjoittavat itseään kiinnostavista aiheista.

Anteeksiantaminen

Suurimmalla osalla meistä on kokemuksia jollain tapaa loukatuksi tulemisesta. Olipa tunteitamme loukattu tietoisesti tai tiedostamatta, tilanteet painuvat mieleen ja kytevät siellä aiheuttaen mielipahaa, kolhun itsetuntoon ja kyseenalaistamista omasta itsestämme ja kyvyistämme. Loukatuksi tuleminen kerryttää helposti mielen päälle katkeruutta ja vihaa, joka saattaa jäädä alitajuntaan ja vaikuttaa olemiseen ja tekemiseen tiedostamattakin. Loukattuna osapuolena jäämme odottamaan oikeudenmukaisuutta ja anteeksipyytämistä, mikä olisikin kaikin puolin ihanteellista ja reilua tekijältä. Oma ylpeys ja periaatteellisuus estävät meitä vaatimasta sitä suoraan, sillä olettamuksena on, että tekijä kyllä ymmärtää toimineensa väärin ja hänen tulee itse ymmärtää toimineensa väärin ja katua tekemisiään.

Väittäisin kuitenkin, että suuressa osassa esimerkiksi vaikkapa koulukiusaamistapauksista tekijällä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka paljon mielipahaa ja suuren kolauksen itsetuntoon on aiheuttanut kohteilleen vuosiksi eteenpäin. Hän on saattanut kuvitella tekevänsä pientä harmitonta jekkua, eikä kenties muista tilanteita aikuisvuosillaan enää ollenkaan. Vastaavasti taas kiusattu osapuoli on saattanut joutua tekemään suuren työn itsensä etsimisen ja hyväksymisen kanssa. Tilanteet ovat voineet vaikuttaa hänen rohkeuteensa uskaltaa olla aito oma itsensä näihin päiviin saakka. Parisuhteissakin tapahtuu usein mököttämistä ja jurottamista, jonka syystä toisella osapuolella ei ole harmainta hajuakaan. Kumpaa jurotus ja katkeroituminen siis syö enemmän?

Tapahtuman synnyttämä katkeruus ja kiukku kalvavat loppujen lopuksi eniten itseämme ja vaikuttavat omaan normaalin ja miellyttäväksi koetun elämän jatkamiseen. Vaikka tekijä potisikin katumusta ja huonoa omaatuntoa toiminnastaan, et välttämättä saa sitä koskaan kuulla. Voit päättää antaa anteeksi tekijälle, vaikka hän ei sitä itse ymmärrä pyytääkään. Olo ei varmastikaan tunnu välittömästi yhtään paremmalta, mutta tällä tavoin edistämme omaa hyvinvointiamme ja annamme itsellemme luvan päästää irti tapahtuneesta. Samalla mahdollistamme oman henkisen kasvun ja eteenpäin pääsemisen. Mitä pikemmin tartumme asian käsittelyyn, mieluummin heti konfliktitilanteen jälkeen ja toisen osapuolen kanssa, sitä vähemmän se on ehtinyt saada meissä ja ihmissuhteissamme tuhoa aikaiseksi ja sitä helpompaa asian selvittäminen on.

Ihmisellä on tarve saada kertoa kaikille kokemastaan vääryydestä ja saada sitä kautta oikeutta ja hyväksyntää itselleen. Levittämällä tapahtunutta ja kertomalla aina vain uudelleen ikäviä kokemuksiamme nostamme kuitenkin jokaisella kerralla pintaan kiukkumme ja katkeruutemme asiasta. Tällöin se saa meistä otteen aina uudestaan. Mitä suuremman vääryyden olet kokenut, sen merkittävämpää omalle hyvinvoinnillesi on päättää antaa anteeksi ja lopettaa asian vatvominen.

Oikeudenmukaisuus ei aina tapahdu, vaikka meillä kuinka olisi siihen oikeus. Pidä siis oikeutenasi elää katkeruudesta ja kiukusta vapaata elämää ja anna itsellesi lupa päästä irti kokemastasi vääryydestä. Anna anteeksi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokeileminen kannattaa.

 

Teksti on osa Opiskelijalauantaita – juttusarjaa, jossa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Sosionomiopiskelijat kirjoittavat itseään kiinnostavista aiheista.