Uusia taitoja oppimaan!

 

Ahvenia narraamassa

Ahvenia narraamassa

Arki on usein tavallista puurtamista. Keskeistä on löytää arjen ilo ja kokea sen imu.Elämään mahtuu kuitenkin muutoksia ja yllättäviä asioita, joita emme ole voineet ennakoida etukäteen. Arjessa selviytyminen edellyttää meiltä monenlaisia taitoja, sopeutumista ja uuden oppimista.

Vanha sanonta ”oppia ikä kaikki” pitää paikkansa. Jokainen päivä tuo tullessansa jotakin uutta, josta on mahdollista oppia.  Ristiriidoista ja arjen haasteista selviytyminen kasvattavat elämänkokemusta. Elämänkokemuksen karttuminen auttaa suhteuttamaan asioita ja jättämään pienet murheet omaan arvoonsa. Ihmisenä kasvamista tapahtuu iästä riippumatta. Virheistäkin voi oppia. Itselleen tulisikin sanoa useammin: Minä olen arvokas, minä pärjään ja minä selviän. Usein yrittäminen palkitaan.

Oppiminen tapahtuu useimmiten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Uusia taitoja on mahdollista hankkia opiskellen, työelämässä, siihen valmentautumisessa tai vaikka harrastuksissa. Uudet asiat ja taidot tuovat sisältöä arkeen ja niiden hankkiminen lisää sosiaalista kanssakäymistä. Kokemus omasta aloitteellisuudesta voimaannuttaa  ja vahvistaa itsetuntoa.

Syksy on uuden aloittamisen ja luovuuden aikaa. Moni meistä saa voimaa luonnossa liikkumisesta. Samalla voi hankkia hyötytaitoja marjastaen, sienestäen tai vaikka kalastellen.

Minä vietin sunnuntaiaamun aurinkoisella Päijänteellä. Onkireissun tuloksena valmistui maukas ahvensoppa.

Mitä uusia asioita Sinä opit tänään?

 

Tämä tie on se oikea?

Tämä tie on se oikea?

Tämä tie on se oikea?

Elokuun puolivälissä sain kunnian tulla kutsutuksi kunta-alan maineikkaaseen Lappeenranta-seminaariin. Tehtäväni oli kommentoida Tampereen yliopiston kehityspäällikkö, dosentti Pasi-Heikki Ranniston puheenvuoroa paneelissa; Kuka johtaa kuntayhteisöjen kokonaisuutta vai johdetaanko sitä? Eli kuka oikein johtaa hyvinvointipalveluja Suomessa?

Referoin tässä karkeasti Pasi-Heikki Ranniston näkemyksiä asiasta. Hänen mukaansa palveluita johdetaan monesta suunnasta ja johtamista vaikeuttavat laajasti pirstoutuneet ja sektoroituneet palvelut korkeasti koulutettuine professioineen. Kaikilla palveluilla on omat asiakasprosessinsa, jotka eivät kohtaa toisiaan. Valtio määrää, ohjaa ja normittaa palveluja, kunta tuottaa niitä, poliitikot myöntävät resurssit, hallinto kanavoi ne ja lopulta ammattilaiset tuottavat palvelut. Näin palvelujen tarjoamisesta päättäminen, tarjoaminen ja tuottaminen on eriytetty toisistaan. Kukin näistä osapuolista tarkastelee asiakastarvetta omasta lähtökohdastaan eikä aina huomioi sitä, että asiakas itse omistaa palvelutarpeensa. Ajatellaan, että tätä kautta ylhäältä määrittämällä, normittamalla ja säätelemällä asiakas saadaan toteuttamaan yhteiskunnan tahtoa ja käsitystä hyvästä elämästä. Nykyistä hallintoa ja palveluprosessia voidaan tulkinta niin, että asiakas on ammattilaisen toiminnan kohde, kun hän itse haluaa tulla kohdelluksi täysivaltaisena ja valintoja tekevänä asiakkaana. Jatka lukemista

Nettiriippuvuus 2010-luvulla

Lähde: Taloussanomat; Digitoday 14.8.2013

Nettiriippuvuus 2010-luvulla: mitä se on?

Nettiriippuvuus on kovin häilyvä käsite, joka on muuttunut ajan myötä. Joitain yleismitallisia tunnusmerkkejä voidaan kuitenkin esittää. Lue oletko sosiaalisen median monitaituri vai verkkomaailman nopeaan mielihyvään koukussa oleva piikittäjä.
Internetin entistä voimakkaampi rooli jokapäiväisessä elämässämme on kaikille selvää. Epäselvää on kuitenkin se, millä nimellä jatkuvaa verkossa olemista pitäisi kutsua. 

Suurin osa sosiaalisen median käyttäjistä määriteltäisiin 1990-luvun net addiction -testin mukaan patologisiksi käyttäjiksi, joiden sosiaalinen elämä on surkastunut. Toisaalta aktiivisempia somen hallitsijoita ihaillaan niin paljon, että riippuvuutta ei enää tunnisteta. 

– Nettiriippuvuus ei ole niin kuin perinteisemmät riippuvuudet. Nykymaailmassa voit elää ilman alkoholia tai rahapelejä, mutta et ilman nettiä. Jos sinulla on niin paha riippuvuus, että joudut olemaan kokonaan ilman nettiä, olet käytännössä invalidi, sanoo Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieke ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi

Netti vie mukanaan 

Kaikki normaalielämän pyörittämiseen tarvittavat palvelut pankkipalveluista virastoasioihin siirtyvät internetiin. Jos haluaa pysyä kärryillä uutisaiheissa, kaveriporukan menoissa ja vaikkapa työsähköposteissa, tarvitsee joko älypuhelimen tai tietokoneen. Netti on sosiaalisen elämän jatke.
Monesti verkon todellisuus on niin paljon palkitsevampaa kuin reaalitodellisuus. Siellä on paljon mielenkiintoisia asioita ja yhteisöjä, joissa asioita voi jakaa. 

– Kun löydät sieltä innoittavia asioita voit tempautua niin syvälle, että muut asiat kuten omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolenpitäminen voi unohtua, Kasvi sanoo. 

Suurimmalla osalla käyttäjistä homma pysyy hanskassa. Aina on kuitenkin myös niitä, jotka tarvitsevat apua saadakseen normaalin elämän hoitumaan.
Ennen ajateltiin, että ihminen on yksin tietokoneensa kanssa, mutta nyt hahmotetaan, että sen takana on miljoonia ihmisiä. 

Lapsi pois netistä – vai kaveriporukasta? 

Vanhemmat ovat usein huolissaan lastensa tietokoneenkäytöstä ja siitä, onko lapsi riippuvainen netissä olemisesta. Tietokoneella puuhastelua pidetään yksin olemisena, mutta Kasvi muistuttaa lapsen olevan silloin muiden seurassa. 

– Kun otat lapsen pois tietokoneen äärestä tai kiellät kännykän käytön, otat hänet pois kaveripiiristä. Se on sama kuin antaisit kotiarestia, huomauttaa Kasvi. 

Myönteisenä asiana Kasvi nostaa esiin sen, että netissä lapsi ja nuori voi saada hyväksyntää ja vahvistusta itsetunnolleen.
Nuori voi myös kokeilla, miten vaikeisiin asioihin reagoidaan virtuaalimaailmoissa. Esimerkiksi seksuaali-identiteetillä voi leikitellä erilaisissa peleissä luotavilla hahmoilla.
Kasvin mukaan vanhempien on syytä käyttää perusjärkeä lasten internetin käytössä. 

– Jos tuntuu, että se alkaa syödä liikaa aikaa muulta elämältä, niin on hyvä pitää huolta rajoista, olipa kyse sitten sosiaalisen median käytöstä tai jääkiekosta, hän sanoo.

– Todennäköisesti nyt sosiaalisen median parissa kasvava sukupolvi toivoo, että heidän lapset viettäisivät edes vähän aikaa somessa, Kasvi kääntää asian. 

Ei tunteja, vaan haittoja 

Suomessa on ajateltu useiden vuosien ajan, että tietokoneen liikakäyttöä voisi mitata tietyllä tuntimäärällä. A-klinikkasäätiön viestintäpäällikön Aino Majavan mukaan tuntiraja ei kuitenkaan ole olennainen asia. 

– Tietämys on lisääntynyt, ja nykyään ymmärretään, ettei kysymys ole niin yksinkertainen, Majava sanoo. 

Hänen mukaansa nettiriippuvuudessa haitat ovat paljon oleellisempia kuin tuntimäärät. Jos oma käytös ahdistaa tai aiheuttaa syyllisyyden tunteita, on syytä pohtia, onko kyse riippuvuudesta. Pohdintaan on syytä myös silloin, jos netin käyttö vaikeuttaa arjen hallintaa, ihmissuhteita tai työtä.
Monesti riippuvaisesta käytöstä tulee sanomista myös läheisiltä. Pahimmissa tapauksissa riippuvuus kaataa parisuhteita.  

– Ihminen voi eristäytyä pelien tai viihteen pariin ja asettaa netissä olevat ihmissuhteet muiden edelle. Vaikka olisikin kotona, ei ole siellä läsnä toisille ihmisille, Majava sanoo. 

Entisestä paheesta on tullut ihailtavaa  

Majavan mukaan ajatus ihmisten netin käytöstä on muuttunut voimakkaasti viimeisten 5–8 vuoden aikana.

– Netissä tapahtuva sosiaalisuus ei ole ainoastaan hyväksyttävää, vaan kannatettavaa ja toivottavaa. Internetiin on siirtynyt paljon sellaista tietoa ja toiminnallisuutta, josta jää kokonaan paitsi, jos ei ole mukana. Monissa ammateissa pidetään etuna hyviä sosiaalisen median taitoja, hän sanoo.
Netin käyttö pitää helposti yllä myös työriippuvuutta. Sähköposteja tarkistellaan älypuhelimesta vessassa ja nukkumaan mennessä. 

– Kun katsot ravintolassa ympärillesi, niin puolet jengistä näpyttelee kännykkäänsä, Majava sanoo. 

Hänen mukaansa netin käyttämiseen liittyviä haittoja on vaikea nähdä, koska siihen liitetään niin paljon positiivisia mielikuvia. Netin alkuvaiheen asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen. 

– Tärkeintä olisi, että ihmiset miettisivät palveleeko netin käyttö omaa toimintaa, hän sanoo. 

Majavan mielestä työnantajat ovat olleet yllättävänkin suopeita työntekijöiden netin käyttöä kohtaan. Joka paikassa ei todellakaan ole hyötyä pitää Facebookia auki koko ajan.
Internet tarjoaa loputtomasti tietoa, ja se voi olla lopulta myös haitaksi ihmiselle. 

– Ihminen on lähtökohtaisesti riippuvainen muista ihmisistä. Nyt tätä sosiaalisuutta on saatavilla loputon määrä. Voit selailla Facebookia vaikka koko päivän ja löytää aina uusia kuvia ja päivityksiä sekä kommentoida ja osallistua loputtomasti uusiin keskusteluihin.

 

Masennuslääkkeitä käytetään väärin!

Masennuslääkkeet eivät tehoa ilman psykoterapiaa by Eero Castrén

Helsingin yliopiston professori Eero Castrén toteaa, että masennuslääkkeiden käyttötapoja tulisi korjata. Viimeisimpien tutkimusten mukaan masennuslääkkeet eivät itsessään paranna. Ne pelkästään palauttavat tietyille aivoalueille mahdollisuuden korjata virheellisiksi muodostuneita hermosoluyhteyksiä. Paraneminen edellyttää, että kytkennät ohjataan oikeanlaisiksi harjoittelun, kuntoutuksen tai terapian avulla.

Masennuslääkkeitä käytetään väärin! Väite on rankka, koska onhan maailmassa jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat saaneet mielialareseptin, ja lääketeollisuudessa pyörii miljardibisnes.

Eläinmalleilla tehdyt tuoreet tutkimukset osoittavat, etteivät masennuslääkkeet itsessään paranna. Ne palauttavat ainoastaan aikuisten aivojen muovautuvuutta. Masennuslääkkeet avaavat aivoissa väyläkehitysvaiheeseen, jossa uusien aivokytkentöjen luominen ja muokkaus vielä onnistuu oman toiminnan ja havaintojen avulla. Tällainen tilanne on edellisen kerran pikkulapsella, kun hänen aivonsa ja käsityksensä maailmasta kehittyvät ympäristön virikkeiden mukaan. Kun aivojen muovautuvuus avataan uudelleen, voidaan päästä käsiksi tilanteisiin, joissa aivoissa syntyneet väärät kytkennät aiheuttavat ongelmia. Tällaisia voisivat olla esim. erilaiset fobiat. Professori Eero Castrénin tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa eläinmalleilla tehdyt tutkimukset osoittavat esim. että terapia auttaa pelkotiloihin jonkin aikaa, mutta pelkkä masennuslääke ei lainkaan. Molempia yhdistelemällä päästään sen sijaan pitkäaikaiseen vaikutukseen. Tuloksia ei siis synny pelkällä lääkkeiden ottamisella, vaan aivoille tulee lisäksi näyttää, millaisia toivottujen yhteyksien pitäisi olla.

Terapian ja lääkityksen yhteistarve voisi selittää myös sitä, miksi masennuslääkkeet joskus eivät tunnu lainkaan vaikuttavan masennukseen. Jos esim. ympäristö ja elämäntilanne pysyvät samoina, pelkkä lääkkeellä aikaansaatu aivojen valmius muutokseen ei vielä paranna oloa.

Edellä olevat havainnot viittaavat siihen, että masennuslääkehoito on tehokas vain yhdessä kuntoutuksen, kuten esim. psykoterapian kanssa, jota usein suositellaan hoitosuosituksissa, mutta joka usein jää käytännön tasolla toteutumatta.

Lähteet: Eero Castrén, Rene Hen: Neuronal plasticity and antidepressant actions;
Trends in Neurosciences 1 (2013) 1-9