J-Napin yhteistaideteos

LuontoYksKaksMaanantaina 29.1. J-Napin maanantaihengailun ohjelmassa oli joulukuussa tehtyjen suunnitelmien pohjalta yhteisen taideteoksen tekeminen. Teokselle oli jo varattu paikka J-Napin olohuoneen tyhjyyttään ammottavalta seinältä.

Saankin siis ylpeästi esitellä: ”J-Nappilaiset ja luonto, yks kaks”! Teos esittää luontopolkua, jonka varrelta löytyy melkein 20 eläintä ja jos jonkinlaista kasvillisuutta ja vuodenaikaa – myös roskakori! Taiteilijoiden allekirjoituksia edustavat kädenjäljet polulla. Yhteensä pahvin kimpussa hääräsi 13 taitelijaa!

Miten luontoaiheeseen sitten päädyttiin? Varmaankin osittain sattuman kautta, mutta joku taisi mainita aihetta päätettäessä, että eläinten piirtäminen kyllä luonnistuu, mutta ihmisten ei niinkään. Tämä sopi myös muille! Omien eläinten kautta oli myös helppo kuvata omaa persoonallisuutta.

Mallista vai päästä?Itse taiteluun jokainen suhtautui omalla tavallaan. Siinä missä ensimmäinen maalasi tunteella rohkein vedoin, saattoi toinen keskittyä oman eläimensä toteutukseen rauhallisesti mallikuvaa hyödyntäen. Kun kysyin miltä maalaaminen tuntuu, sain keskittyneiltä maalareilta  kaksi vastausta: ”Hankalaa. Vapauttavaa.” Tämä kertookin siitä, että toisille maalaaminen oli oma juttu, toiset lähtivät rohkeasti kokeilemaan uutta. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja naurua oli paljon.

Ihonvärinen luontopolku herätti hieman epäröintiä, mutta eräs J-Napin työntekijä näki siinä selvän yhteyden siihen millaista työtä J-Napissa tehdään: monesti nuoren kanssa jutellaan hyvinkin syvällisistä asioista, ja silloin ollaan iholla.

Luontoaihe kirvoitti monenlaista keskustelua. Luonto koettiin universaaliksi aiheeksi ja luonnon olevan kaiken elämän perusta. Pohdiskelimme sitä, että jokainen voi tukea luonnonsuojelua tekemällä valintoja päivittäisessä arjessaan. Jokaisella on siis mahdollisuus vaikuttaa. Yksi tällainen arkipäivän valinta on esimerkiksi muovijätteen kierrättäminen, jota J-Napin toimistolla on hiljattain ruvettu opettelemaan. Ihmettelimme myös maapallon populaatiota, joka muuten on juuri nyt 7,6 miljardia.

Tästä me lähdettiin liikkeelleTuli muuten aika hieno työ, eikös!

Harjoittelija Jenna

P.S. Mutta mikä ihme on tuo ”yks kaks” teoksen nimessä? Se viittaa siihen, että luonto-aihe tuli mieleen _ihan yks kaks_!

Tehdään yhdessä

aktiviteetitJ-Napin asiakasraadin rekrytointitilaisuus järjestettiin 8.12. – tässä tekstissä J-Napin tuore harjoittelija, sosiaalityön opiskelija Jenna, kertoo tuon tapaamisen fiiliksistä. Tämä teksti on myös Sinulle, joka pohdit lähtisitkö itsekin J-Napin tapahtumaan tai tulisitko käymään J-Napin maanantaihengailussa. Tekstin kirjoittajan tavoitteena on harjoittelunsa aikana kehittää J-Nappiin uudenlaisia palautteenantotapoja ja lisätä nuorten osallisuutta.

Vaikka perjantain tilaisuuden nimi olikin ”asiakasraadin rekrytointitilaisuus”, ei tarkoituksena ollut niinkään perustaa säännöllisesti kokoontuvaa asiakasraatiryhmää, vaan laajemmin tiedustella J-Napissa käyviltä nuorilta millaiset tavat antaa palautetta tuntuvat mieluisilta ja millaisiin tapahtumiin olisi kiva tulla ja miksi. Lisäksi ohjelmassa oli päättää mitä J-Napin maanantaihengailuissa tehdään alkuvuodesta.

Mitä nuoret sitten ajattelivat palautteenannosta? Palautetta kyllä annetaan mielellään, mutta nuoret kokivat vahvasti, että palautteenannon tulisi tapahtua heti tapahtuman yhteydessä, eikä esimerkiksi myöhemmin internetin välityksellä kotona. Palautteenannon tulisi olla myös helppoa ja yksinkertaista, jotta kynnys palautteenantamiseen olisi mahdollisimman pieni. Erityistä kiinnostusta herätti ns. hymynaamakone, josta voisi painaa millaiset fiilikset on jäänyt tapahtuman tai käynnin jälkeen. Ideointi oli runsasta ja huumoriakin oli mukana. Harry Potteristakin tuttuja tyylejä ehdotettiin ja nauru raikasi (toivottavasti naapuritoimistot eivät häiriintyneet)!

Jatka lukemista

Riemujen rikkaus ja surujen summa

tunteetOlen pohtinut harkkani aikana paljon tunteita ja niiden kanssa työskentelyä. Usein meillä tunteet ehtivät vaihdella kovasti yhdenkin päivän aikana. Jokin pieni juttu tai ärsyke saattaa laukaista ahdistuksen tai pelon. Ilon ja helpotuksen tunteet syttyvät yhtä lailla. Helposti sitä alkaa arvottamaan tunteita ja mieluusti valikoisi niistä mukavimmat ja miellyttävimmät. Kukapa ei haluaisi tuntea iloa ja onnea koko ajan. Meille on annettu kuitenkin koko tunteiden kirjo, ja emme hirveästi pysty vaikuttamaan siihen mitä vastaan tulee. Vaikka kuinka pännisi, kun ahdistus ja paniikki valtaa mielen, voisiko sen äärelle pysähtyä ja antaa tunteen tulla.

Seuraavalla kerralla kun sydän hakkaa ja mielessä vilisevät pahimmat kauhuskenaariot, olisiko mahdollista sanoa itselleen lempeästi, antaa tulla. Sen sijaan, että taistelisi ikäviä tunteita vastaan tai välttelisi tilanteita, jotka niitä synnyttävät, kohtaisi vähän kerrallaan ahdistuksen, pelon ja ehkä häpeänkin tunteet. Olisiko mahdollista myös pysähtyä tutkimaan tunnetta, ja pohtia onko minulla edes syytä olla näin ahdistunut tästä asiasta? Voisinko luottaa, että asiat järjestyvät? Voi myös muistuttaa itselleen, että ei kukaan näitä tunteita voi elämässään välttää.

Kun on kohdannut vaikean olon, sietänyt sen voi, onnitella itseään kuinka hyvin minä tästä selvisin. Voi olla armollinen itselleen, mutta myös haastaa itseään elämään kaikkien tunteiden kanssa. Pikkuhiljaa, sopivin annoksin voi tulla sinuiksi kaikenlaisten fiilisten kanssa. Ilman tunteita elämä olisi kuitenkin äärimmäisen köyhää. Elämä on välillä rankkaa, sille me emme voi mitään. Voimme kuitenkin opetella sietämään ja elämään vaikeidenkin juttujen keskellä. On mahdollista elää tasapainoista ja onnellista elämää, vaikka kaikki ei koko ajan tuntuisikaan ihanalta.

Hilla-opiskelija

Lasertulitusta ja seikkailua Megazonessa

wp_20160907_13_20_24_proPelaaja Agnus valmiina puolustamaan joukkueen tukikohtaa ampumalla laser-aseellaan vastustajien liiveistä valot pimeäksi. Agnuksen on hieman hankalaa poistua tukikohdasta, koska hän oli valinnut taisteluun jalkoihinsa korkokengät. Silti sinnikkäästi Agnus puolustaa joukkueensa tukikohtaa tuholta. Agnus liikkuu harkiten ja varoen taistelutantereella, mutta saa silti ammuttua lasereita vihollisia kohti, vaikka ottaa itsekin osumaa useaan otteeseen.

Rohkeana Agnus lähti tuhoamaan myös vastustajien tukikohtaa ja jopa onnistui siinä. Peli oli vauhdikas ja lopulta selvisi voittajat ja hännille jääneet. Agnus oli hyvä häviäjä, koska ei ottanut ja hajottanut koko paikkaa häviön johdosta. Hän syytti huonosta pelimenestyksestään väärää kenkävalintaansa.

Arvatenkin Agnus olin minä.

Lasersodan jälkeen me J-Nappilaiset menimme Prison Island -vankilatyrmäseikkailuun. Ohjeet saatuamme alkoi tosi toimet. Prison Islandissa oli useita jännittäviä huoneita eri tehtävillä varustettuina.

Henkilökohtainen lempparini oli huone, missä piti tehdä koreja koripalloilla vankityrmän kaltereiden takaa. Muutamat tehtävät olivat haastavia, toiset helpompia.

Minä luovutin jo puolessa välissä, koska lasersota oli jo vienyt melkein kaikki mehut minusta. Korkokenkäni eivät olleet tottuneet moiseen taisteluun. Loput ryhmästäni jatkoivat onneksi pelin voittoon asti. Koko päivä oli huikea seikkailu.

Lasersota oli niin jännittävää ja huikeaa, että menen sinne vielä uudestaankin kaveriporukalla joku päivä. Näin se J-nappi voi saada innostumaan asioista, joista ei edes tiennyt tykkäävänsä.

Koko J-Napin porukka on mahtava. Niin työntekijät kuin nuoretkin. Porukkaan on helppo sopeutua. Olin ensimmäistä kertaa mukana tapahtumassa/aktiviteetissa ja minut otettiin jengiin mukaan hyvin. En tuntenut oloani epämukavaksi – päin vastoin tunsin heti yhteenkuuluvuutta.

-Sulkakynä

Yhdessä oppimista

Tiistaina ajauduttiin porukalla pohtimaan syvällisesti koristehöyheniä, kaiken muun pelailun ja yhdessäolon ohella. Esitettiin erilaisia mielipiteitä siitä, olivatko kyseiset höyhenet muovia vai eivät ja miten höyhenien materiaaliin ylipäätään pitäisi suhtautua. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja naurulla höystetty, ja toimi verryttelynä seuraaviin keskustelunaiheisiin, kuten pelaamiseen.

Itse koen tietäväni hyvin harvasta asiasta erityisen paljon tai asiantuntevasti. Peleistä ja pelaamisesta en tiedä juuri mitään. Lempipelissäni vedetään puupalikkatornista palikoita yksitellen pois ja yritetään olla kaatamatta tornia omalla vuorolla. Tästä voisi siis päätellä, että asiantuntijuutta pelaamisesta ei juuri ole kerrytetty. Kuuntelin siis ilolla keskustelua pelaamisesta ja opin lisää. Opin, vaikka en tiennyt millaisesta pelistä milloinkin puhuttiin.

Tämän tekstin punainen lanka yrittää siis olla siinä, että erilaisissa tilanteissa tulevat erilaiset tiedot esille. Kaikenlaisella tiedolla ja asiantuntemuksella on paikkansa ja merkityksensä. Sosiaalityössä asiakkaat ja työntekijät auttavat toinen toisiaan tiedon laajentamisessa, oli kyse sitten laajemmista ilmiöistä tai pienemmistä yksityiskohdista. Kuten Anna-Kristiina on tässä blogissa jo parissa muussa kirjoituksessa hyvin otsikoinut: sinulla on ääni.

 

J-napin opiskelija Ronja