Kaupungintalon kulmilta: Sote-uudistus on mahdollisuuksien valtatie Kaupungintalon kulmilta: Sote-uudistus on mahdollisuuksien valtatie

Nyt on aika korjata se, mikä ei tällä hetkellä toimi. Ja mikä ei tällä hetkellä oikein toimi? Otetaanpa esimerkki vastaanottoajan saamisesta perusterveydenhuollon lääkärille. Nykyisellään se on ainakin ajoittain hankalaa. Mutta jos kaikki menee niin kuin ”Strömsöössä”, niin vuonna 2017 tilanne on toinen.

Mikä sitten muuttuu? Jos kaikki menee, kuten nyt suunnitellaan, lääkäriajan saaminen on helpompaa ennen kaikkea siksi, että tulevaisuudessa palveluita tuottamassa on nykyistä laajempi joukko eri toimijoita. Myös tekniikka tulee helpottamaan asiointiamme. Eli kun sinä tai minä vuonna 2017 tarvitsemme lääkärille aikaa, soitamme tai buukkaamme ajan netissä läheiseen toimipisteeseen (kenties vielä kaverin suosittelemalle lääkärille) omaan aikatauluumme sopivana ajankohtana. Eikö kuulostakin hyvältä?

Nyt meillä on edessämme mahdollisuuksien valtatie. On tehtävä viisaita päätöksiä, jotta palvelut saadaan maassamme toimimaan. Se, onko tilanne vuonna 2017 uuden lain voimaantultua parempi, riippuu siitä, miten osaamme tarttua annettuun mahdollisuuteen ja aidosti parantaa palvelutuotantoamme. Kehitys on mahdollista muutamilla ehdoilla.

Ensinnäkin palvelujen järjestäjän on oltava riittävän suuri ja rahoituksen tulee olla riittävä, jotta palvelut pystytään järjestämään tasapuolisesti koko sote-alueella. Hallituksen linjaamat uudet sote-alueet täyttävät nämä ehdot.

Pelkän julkisen sektorin voimin ei palveluita kuitenkaan voida alueilla tuottaa vaan mukaan on päästettävä laaja joukko uusia toimijoita. Omassa visiossani palveluita on tuottamassa julkisia toimijoita, yksityisiä palveluntuottajia ja kolmannen sektorin toimijoita. Potilas saa valita, keneltä hän lääkäriaikansa varaa.

Herää varmasti huoli, että maksaako yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta varattu vastaanottoaika asiakkaalle eri summan kuin julkiselta ja onko hoito yhtä laadukasta järjestäjästä riippumatta?

Palveluiden laatu on yksi kulmakivi, jonka vuoksi uudistusta on lähdetty tekemään. Käytännössä hyvään laatuun päästään siten, että palveluiden järjestäjä (sote-alue) määrittelee laatukriteerit, joilla eri puolella aluetta toimivien palveluntuottajien on palveluita tuotettava. Kaikilla toimijoilla pitää olla yksi yhteinen tavoite: Palvelut edistävät kuntalaisten hyvinvointia ja pitkällä aikavälillä vähentävät palveluiden tarvetta. Sote-alue varmistaa, että edellä mainitut ehdot täyttyvät ja hyväksyy sen jälkeen palveluntuottajan julkiseen rekisteriin. Rekisterin kautta kuntalainen voi katsoa, miltä eri toimijoilta vastaanottoaikoja voi varata.

Minun visiossani lääkäriaikaa tarvitseva kuntalainen päättää pitkällä aikavälillä palvelutuotannosta.
Kuntalainen selaa hyväksyttyjen palveluntuottajien rekisteriä ja tekee päätöksen siitä, keneltä hän ajan varaa. Palveluntuottajalle rahaa tulee sen mukaan, minkä verran hänellä on asiakkaita. Saadakseen uusia asiakkaita, nykyisiä on palveltava hyvin. Niin julkisten, yksityisten ja kolmannen sektorin tuottajien on kilpailtava asiakkaista uudella tavalla. Kilpailua käydään laadukkailla palveluilla. Kun valinnanvaraa on nykyistä enemmän, palveluita käyttävä valitsee varmasti sen paikan, jossa hänen perheenjäsentään tai ystävää on palveltu hyvin.

Asiakkaan maksama maksuosuus määrätään jatkossakin monilta osin lailla. Sote-alueen verorahoilla kustantamien palveluiden hinnat pysyvät kurissa alueella käytävän kilpailun avulla. Yhteiskunnan on maksettava kaikille palveluntuottajille sama summa samanlaisesta palvelusta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi yksityiselle palveluntuottajalle voida samasta palvelusta maksaa enempää, kuin mitä palvelun järjestäminen julkisen sektorin omana toimintana maksaisi. Asiakkaan mukana siirtyvän rahan kautta yksityinen palveluntuottaja tienaa saman verran, kuin jos asiakas asioisi julkisella sektorilla. Yhteiskunnan käyttämän rahan määrä on näin vakio.

Jos yhteiskunnan maksama tuki on kaikille järjestäjille sama, mutta laki ei määrää asiakkaalta perittävää omavastuuosuutta, on mahdollista, että yksityinen palveluntuottaja hinnoittelee itsensä asiakkaan näkökulmasta kalliimmaksi kuin julkinen sektori. Tällöin herää kysymys siitä, ovatko ihmiset valmiita maksamaan palveluista korkeampaa hintaa. Jos he eivät ole, he saavat laadukkaat palvelut myös julkiselta sektorilta. Kilpailuasetelma syntyy. 

Annan pienen esimerkin laskennasta. Julkisella sektorilla vastaanottokäynnin todellinen kustannus on esimerkiksi 70 euroa. Tästä kuntalaiselta laskutetaan omavastuuosuus 15 euroa. Yhteiskunta maksaa käynnistä erotuksen eli 55 euroa.

Sote-alueella päätetään, että sama tuki (55 euroa) maksetaan vastaavanlaisesta käynnistä myös yksityiselle tai kolmannen sektorin edustajille. Yksityisen tai kolmannen sektorin veloittama omavastuuosuus riippuu heidän omasta hinnoittelustaan ja toiminnan tehokkuudesta, julkinen tuki on joka tapauksessa 55 euroa käynti. Mikäli tuottajan hinta on enemmän kuin 55 euroa, ylimenevä osuus jää asiakkaan maksettavaksi. Jos hinta on 70 euroa, omavastuuosuus on sama 15 euroa kuin julkisessa terveyskeskuksessa. Jos hinta on enemmän kuin 70 euroa, asiakkaan omavastuuosuus on suurempi ja vastaavasti jos hinta on vähemmän kuin 70 euroa, asiakkaan omavastuuosuus on pienempi.

Jos tuottajien hinnat ovat merkittävästi kalliimpia, voidaan olettaa, että asiakkaat käyttävät edelleen julkisen sektorin tuottamia palveluita. Tällöin raha kerääntyy julkisille palveluntuottajille. Mutta jos hinta on sama tai lähes sama, valintaan vaikuttaa varmasti eniten palvelujen saatavuus ja niiden laatu.

Julkisella sektorilla säilytettävä oma palvelutuotanto onkin keino pitää markkinat virkeinä. Jos markkinoilla hinnat lähtevät nousemaan, asiakkaan mukana liikkuva raha ohjautuu kasvavassa määrin julkisen sektorin tuottajille. Näin julkisen sektorin omaa palvelutuotantoa voidaan edelleen lisätä. Jotta yksityisille tai kolmannen sektorin palveluille syntyy jälleen kysyntää, on hintojen tultava alaspäin.

Markkinat kirittävät myös julkisen sektorin tuotantoa kehittämään jatkuvasti toimintatapojaan. Markkinoilla toimivat ketterät mallit (kuten aikojen varaaminen netissä) on otettava käyttöön myös julkisella puolella. Muuten asiakkaat menevät sinne, missä asiointi on helppoa ja joustavaa.

Laajalla sote-alueella asuu paljon palveluita käyttäviä asiakkaita. Uskon, että asiakkaiden mukana kulkeva raha houkuttaa uusia toimijoita miettimään palveluiden tuottamistapoja tehokkaalla mutta laadusta tinkimättömällä tavalla. Näin on käynyt Ruotsissa, jossa mm. terveyspalveluita julkisen sektorin rinnalla tuottavat myös yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Malli synnyttää siis positiivista kilpailua, josta hyötyvät ennen kaikkea potilaat ja asiakkaat saadessaan entistä laajemmalta tuottajajoukolta tarvitsemansa palvelut huomattavasti tätä päivää joustavammin ja kilpailun myötä nykyistä edullisemmin. Ainakin jos vertaamme hintoja palveluihin käytettyjen veroäyrien kautta.

Edellä mainituilla tekijöillä voidaan varmistaa siis palveluiden tasalaatuisuus ja hintakysymykset. Moni kuitenkin kantaa erityistä huolta siitä, siirtyvätkö palvelut uuden lain myötä jonnekin kauemmaksi nykyisistä toimipisteistään. Minun näkemyksen mukaan lähipalvelut voidaan turvata kirjaamalla lakiin seuraava lause:

Sosiaali- ja terveysalueen on järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut alueen kuntien asukkaille yhdenvertaisesti. Palvelut on järjestettävä siten, että palveluverkosta ja palveluista päätettäessä on arvioitava järjestämisestä aiheutuvat kokonaiskustannukset ottaen huomioon perustason palvelujen järjestäjälle, asiakkaille ja mahdolliselle kolmannelle osapuolelle aiheutuvat kustannukset. Palveluverkon toimivuutta ja kustannuksia on arvioitava vuosittain palveluiden saatavuuden, asukkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja taloudellisesti tehokkaan palveluverkon varmistamiseksi.

Ehdotimme kirjausta valmisteluryhmässä myös aiempaan lakiluonnokseen. Kirjauksella varmistamme sen, että kaikki palveluiden saavuttamiseksi käytettävät eurot lasketaan ja kokonaissumma ratkaisee. Jos palvelut siirtyvät kauemmaksi, esimerkiksi kulkemiseen on käytettävä enemmän rahaa. Tämä raha huomioidaan siten kokonaislaskelmissa. Näin kokonaisuuden kannalta voi olla edullisempaa säilyttää palvelu edelleen lähellä käyttäjiä.

Uutta sote-lakia valmistellaan parhaillaan. Toivon, että edellä kuvatut mahdollisuudet tulevat olemaan osa lakia. Edessämme on mahdollisuuksien valtatie. Tarttukaamme näihin mahdollisuuksiin ja tehkäämme kerralla hyvä kokonaisuus.

Kommentoitnti on suljettu.