Harjoittelijana Suomen käsityön museossa

Kirjoitettu | 30.05.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Museologian perusopinnot ovat museoammattiin pätevöittävät erikoisopinnot (Valtioneuvoston asetus museoista 22.12.2005/1192 1 §). Näihin opintoihin kuuluu kuuden viikon ja/tai 180 tunnin harjoittelujakso museossa. Itse käytin mahdollisuuden tutustumalla museotyön erilaisiin osa-alueisiin Suomen käsityön museossa. Pitkälti teoria- ja historiapainotteiset museologian opinnot antavat tiettyjä perustietoja ja -taitoja toimia museotyössä, mutta museon todellisuus poikkeaa tästä kuitenkin huomattavissa määrin.

Ensimmäisenä päivänä sain tutustua museon käytäntöihin, vastuualueisiin, rakennukseen ja henkilökuntaan. Museon tilat ovat monin paikoin hieman sokkeloiset, joten en selvinnyt ensimmäisistä (tai viimeisistä) päivistä eksymättä. Onneksi museon henkilökunta oli aina valmis opastamaan oikeaan suuntaan pöllähtäessäni aivan väärään paikkaan etsiessäni kahvihuonetta tai muuta tarvittavaa paikkaa.

Harjoittelujaksoni osui onnekkaasti, ja ehkä myös hieman suunnitellusti, samaan ajankohtaan kahden näyttelynvaihdoksen kanssa. Sekä kansallispukukeskuksen pyörittämä Kujan näyttely, että isomman puolen näyttely vaihtuivat uusiin. Harjoittelijan näkökulmasta molemmat vaihdot alusta loppuun purkamisen ja rakentamisen kanssa antoivat viitettä siitä, mitä museotyö hektisimmillään voi olla. Etenkin isomman puolen näyttelyn vaihdos sisälsi niin paljon työvaiheita, muuttujia ja ihmisiä, että avajaisissa mietin, miten kaikki muutamassa päivässä muuntautui valmiiksi näyttelyksi.

 

Kauhajoelta haettiin Alpo Koivumäen teoksia Pehmeetä touhua -näyttelyyn.

Kauhajoelta haettiin Alpo Koivumäen teoksia Pehmeetä touhua -näyttelyyn.
Kuva: Seija Hahl.

 

Kuitenkin näyttelyt eivät olleet ainoa osa-alue, mikä muutti ennakkokäsityksiäni museotyöstä. Viikot kokoelmien puolella, niin esinekokoelman kuin valokuva-arkistonkin puolella, näyttivät museotyöstä puolen, jota tavalliselle vierailijalle jää näkymättömiin. Suomen käsityön museon (tai varmasti monen muunkin erikoismuseon) tallennusvastuun laajuus on jotain, minkä määrän ymmärtää vasta kokoelmakeskuksessa vieraillessa ja tutustuessa kokoelmien osiin luetteloinnin kautta.

Loppujen lopuksi harjoittelun yhteenvetona voisin vielä sanoa, että museon harjoittelun puitteissa opin enemmän museotyöstä, kuin olisin voinut etukäteen kuvitella, mikä varmasti onkin opintoihin sisällytetyn harjoittelun tarkoitus. Paljon jäi vielä koettavaa, tehtävää ja opeteltavaa, mutta ainakin jatkan matkaa hieman viisaampana. Siispä haluaisinkin kohdistaa suuret kiitokset koko museon henkilökunnalle harjoittelun mahdollistamisesta!

 

Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin massiivineulosteos piti täyttää kolmiulotteiseksi Pehmeetä touhua -näyttelyä varten.  Kuva: Seija Hahl

Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin massiivineulosteos piti täyttää kolmiulotteiseksi Pehmeetä touhua -näyttelyä varten.
Kuva: Seija Hahl

 

Teksti: Venla Räsänen, museologian harjoittelija keväällä 2018. 

3 henkilöä tykkää

Käy käsiksi käsityöhön museon tilattavissa työpajoissa

Kirjoitettu | 22.05.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Joskus iskee pakottava tarve tehdä käsillään jotain muutakin kuin näpytellä kännykkää tai tietokoneen näppistä. Suomen käsityön museon tilattavissa työpajoissa on oiva mahdollisuus päästä luomaan. Omalla tutulla porukalla uuttakin on kivempi kokeilla ja käsityöjuttujen tekeminen on hauskaa!

Museo järjestää tilauksesta työpajoja, joissa uudesta on helppo innostua ja kokeilla osaavan ohjaajan opastuksella. Museo tarjoaa niin valmiita työpajapaketteja kuin räätälöitäviä kokonaisuuksiakin.

Porukkapajassa tärkeintä on ystävien kanssa viihtyminen.. Ohessa pääseekin sitten kokeilemaan käsillä tekemistä. Kuva: Hanne Manelius.

Porukkapajassa tärkeintä on ystävien kanssa viihtyminen.. Ohessa pääseekin sitten kokeilemaan käsillä tekemistä. Kuva: Hanne Manelius.


Porukkapajassa voit ottaa vaikka kuplivan polttaristartin tai viettää ainulaatuiset synttärit aikuisporukalla. Porukkapajassa kierretään ensin perusnäyttelyssä menneitä ihmettelemässä ja aikahypyn jälkeen askarrellaan pajassa. Kerää vaikka naisporukkasi yhteen ja vietä unohtumaton hengailuhetki ihmetellen, mitä naisten hameen alla on ollutkaan; linnunkiikkuja, kallen kauluksia ja konstikkaita haaroja. Hykerryttävien tarinoiden jälkeen työpajassa kokeillaan uusia ja innostavia kädentaitoja, joissa tumpelokin onnistuu. Hetki kruunataan kuohareilla. Pajan teemoista voi valita omien taitojen ja kiinnostuksen mukaan ekokassien tuunausta, foliopakotusta tai nahkakorujen tekoa. Myös omia toiveita saa esittää.
Lisätietoja IhanNaiset -porukkapajasta: www.craftmuseum.fi/esitteet/kupliva_polttaristartti.htm

Lasten pajasynttäreissä herkutellaan materiaaleilla ja välineillä pajassa, itse herkuilla lastattua pöytää unohtamatta! Kuva: Hanne Manelius.

Lasten pajasynttäreissä herkutellaan materiaaleilla ja välineillä pajassa, itse herkuilla lastattua pöytää unohtamatta!
Kuva: Hanne Manelius.

Lasten syntymäpäivien järjestäminen muualla kuin kotona on yleistynyt viime vuosina ja miksipäs ei! Myös museossa on mahdollista juhlistaa tenavien syntymäpäiviä pienellä porukalla. Pajasynttäreillä herkutellaan niin näyttelyillä, käsitöillä kuin pöydässäkin. Näyttelyistä poimitaan lapsille hauskoja tarinoita ja yksityiskohtia, jotka ruokkivat sopivasti mielikuvitusta työpajatilaan siirtyessä. Työpajassa valmistetaan esimerkiksi koru, soitin, naulakko tai joku muu oma käsityö. Ja mitä parasta, lasten vanhemmat voivat tutustua museon näyttelyihin maksuttomasti synttäreiden aikana!
Lisätietoa pajasynttäreistä: www.craftmuseum.fi/esitteet/pajasynttarit.htm

Kuvansiirtoa varten voi tuoda omia valokuvia mukanaan.  Kuva: SKM/Anneli Hemmilä-Nurmi

Kuvansiirtoa varten voi tuoda omia valokuvia mukanaan.
Kuva: SKM/Anneli Hemmilä-Nurmi

Tilattavia työpajojamme räätälöidään sopiviksi niin työ- kuin kaveriporukalle. Pajoissa ei tarvita nohevaa käsityöknoppia, eikä haittaa, vaikka peukalo istuisi tukevasti keskellä kämmentä, sillä tärkeintä on viihtyminen ja yhdessä tekeminen. Kaikkiin pajoihin sisältyy myös lyhyt tutustuminen johonkin museon näyttelyistä, ohjaus työpajoissa sekä materiaalit. Myös pajan pituus muokataan tarpeen mukaan. Pientä käsin kosketeltavaa saa aikaiseksi jo tunnissa, kolmessa luodaan jo suurempikin ajatus lihaksi.
Lisätietoa työpajoista saa museon infosta, tai jos heti keksit sopivan porukan kenelle haluat pajaa tiedustella, täytä vain nettilomake! www.lyyti.in/Tyopajat

Museon info: craftmuseum.info@jkl.fi, p. 014 266 4370
Työpajatiedustelut nettilomakkeella:  www.lyyti.in/Tyopajat
Palveluhinnastosta löydät aina ajankohtaiset hintatiedot tilattaville palveluille. Työpajojen hinnat riippuvat myös käytettävistä materiaaleista. http://www.craftmuseum.fi/palveluhinnasto.htm

 

Teksti: Sari Koskinen

Kuvat: Hanne Manelius ja Suomen käsityön museo/Anneli Hemmilä-Nurmi

Be the first to like.

Voimisteleva Kekkonen ja jättikangaspallo – Pehmeetä touhua!

Kirjoitettu | 14.05.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Luovuus ja itseilmaisun vapaus kukoistavat Suomen käsityön museon vuoden 2018 päänäyttelyssä Pehmeetä touhua – Nordic outsider craft, esimerkiksi tähän tapaan:

Kenneth Rasmunssen virkkaa lähikaupan muovipussit värikkääksi metsäksi. Taiteilijan omakuva on virkattu monikätinen hahmo, jonka ahkerat kädet kurottuvat ylöspäin.

Matti Rauhaniemi antaa ajatuksille muodon vääntämällä ne rautalanka-aforismeiksi vaikka näin: ’Ole oma itsesi. Ole monsteri. Ole optimisti’

Seppo Laatunen on veistänyt puusta Jorma Uotisen ja Aira Samulinin tanssin pyörteissä. Lisäksi saman taiteilijan veistämät Kauniiden ja rohkeiden Taylor ja Ridge tuntuvat hakevan katsekontaktia toisiinsa näyttelytilan yli.

Pehmeetä touhua esittelee käsityöperustaista taidetta. Outsider-taide viittaa taiteen marginaaleihin, kuten ITE-taiteilijoihin ja erityistä tukea tarvitseviin taiteilijoihin. Näyttelyssä on mukana 37 taiteilijan töitä viidestä eri Pohjoismaasta. Näyttelyn kuraattoreina toimineet taiteen tutkija Minna Haveri ja ITE-amanuenssi Elina Vuorimies kertovat, että Pehmeetä touhua viittaa intohimoon, joka näyttelyn taiteilijoilla on tekemiseensä. Heidän työskentelytapansa eivät välttämättä ole kaikkein tutuimmasta päästä, voisikin sanoa, että homma on lähtenyt hyvällä tavalla hieman lapasesta. Pehmeetä touhua -nimi viittaa myös siihen, että kysymyksessä on käsityöperusteinen taide. Lisäksi näyttely haluaa muistuttaa katsojiaan pehmeistä arvoista – taide kuuluu kaikille!

Näyttely esittelee laajan skaalan erilaisia käsityötekniikoita, rohkeita ideoita ja niiden luovia toteutuksia. Jos haluaisi nimetä jonkin teoksia yhdistävän tekijän, se voisi olla monimuotoisuus tai käsityöperustaisen taiteen ideoiden, materiaalien ja tekniikoiden kirjo. Wikisanakirjan mukaan kirjo tarkoittaa mm. ilmenemismuotoja, moninaisuutta, vaihtelevuutta, moniväristä, kirjavaa. Pehmeetä touhua -näyttelyssä kaikki edellä mainitut kirjon määritelmät täyttyvät.

Myös kirjonta pohjautuu sanaan kirjo. Monissa teoksissa on käytetty kirjontatekniikkaa. Mirjami Raution värikkäissä kirjontatöissä innoittajina ovat olleet pohjoinen Lapin luonto ruskaretkineen ja toisaalta aurinkoinen Tunisia, jonne tehdyiltä matkoilta taiteilija on tuonut tuliaisina hehkuvan värisiä villasilkkilankoja.

Magnus Östling on puolestaan tehnyt 60 kanavatyön sarjan, jotka esittävät Ruotsin eri paikkakuntia. Pikkutarkkoihin postikorttia muistuttaviin kanavatöihin on poimittu usein jokin paikkakunnan maamerkki tai asia, josta se on tunnettu, esimerkkinä vaikka Saab -tehtaastaan tunnettu Trollhättan. Teokseen liittyy myös video, jossa Magnus kertoo postikorttisarjastaan. Lisää kanavatyöpostikortteja on luvassa.

 

Mirjami Raution kirjontatöissä kukkii Lapin luonto Tunisiasta tuotujen villasilkkilankojen väreissä.

Mirjami Raution kirjontatöissä kukkii Lapin luonto Tunisiasta tuotujen villasilkkilankojen väreissä.

 

 

Magnus Östlingin kanavatyö-sarjan Gävle. Kaupunki on tunnettu kovaonnisesta olkipukistaan.

Magnus Östlingin kanavatyö-sarjan Gävle. Kaupunki on tunnettu kovaonnisesta olkipukistaan.

 

Kun kyseessä on Pohjoismaista käsityötaidetta esittelevä näyttely, luonnollisesti myös puu materiaalina ja puunveistotekniikka näkyy monissa teoksissa. Lauri Mäkäräisen voimistelevat presidentit Kekkonen ja Halonen on vuoltu kekseliäästi puun luontaisia muotoja hyödyntäen. Islantilainen Ragnar Hermannsson on niin ikään veistänyt puu-ukkoja ja -akkoja. Ragnarin luomat hahmot on viimeistelty maalaamalla niille yksilölliset piirteet kirkkailla väreillä.

Monet Pehmeetä touhua – Nordic Outsider Craft -näyttelyn teoksista herättävät halun tunnustella teosten materiaaleja ja tutkia tarkemmin miten ne on tehty. Jos näyttelyesineisiin saisi koskea, niin haluaisin halata Eivor Bennetin sympaattista jättikangaspalloa. Pallo kätkee sisäänsä paljon erilaista tekstiilimateriaalia, kangastilkkuja, lankaa ja neuletta ja samalla myös paljon käsityötä. Pallon työstäminen on alkanut kenties pienestä lankakerästä, kunnes se on kasvanut ja muotoutunut tekijänsä käsissä lopulliseen muotoonsa. Se on kirjava kangasmuna, kaikkien tilkkujen äiti. Pehmeetä touhua -näyttely jättää kävijälle pitkäksi aikaa hyvän mielen.

 

Eivor Bennetin suuri kankaasta, neuleesta ja langasta koostuva pallo painaa lähemmäs 50 kiloa.

Eivor Bennetin suuri kankaasta, neuleesta ja langasta koostuva pallo painaa lähemmäs 50 kiloa.

 

Pehmeetä touhua – Nordic Outsider Craft esillä Suomen käsityön museossa 2.12.2018 asti.

Teksti ja kuvat Liisa Horppila-Jämsä, yksi Suomen käsityön museon museokumppaneista eli Mukuista.

1 henkilö tykkää

Miten uudet kansallispuvut syntyvät?

Kirjoitettu | 20.04.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Miten kansallispukuja kootaan? Miten ne syntyvät?
Mitä ovat kansallispukutarkistukset?

Näitä kysymyksiä kysellään usein Kansallispukukeskukselta. Tänä päivänä erilaisia kansallispukumalleja on koottuna yli 200 maamme suomenkieliselle alueelle ja lähes saman verran ruotsinkieliselle alueelle. Niinpä kansallispuvun hankkimista suunnittelevalle löytyy runsaasti mallivaihtoehtoja.

Mikä kansallispuku?

Kansallispuvut ovat uusintoja talonpoikaisväestön käyttämistä juhlapuvuista. Pukumallit perustuvat tutkittuun ja dokumentoituun aineistoon. Kansallispuvun vaatekappaleiden esikuvat eli alkuperäiset 1700–1800 -luvulla käytössä olleet tekstiilit löytyvät museoidemme kokoelmista. Mittavin kokoelma alkuperäistä kansanpukuaineistoa on talletettuna Kansallismuseon kokoelmiin. Lisäksi aineistoja löytyy maakuntamuseoiden ja eri paikallismuseoiden kokoelmista.

Kansallispukumalleja on koottu jo reilun 100 vuoden ajan. Ensimmäiset pukumallit julkaisi Valtion historiallis-kansatieteellisen museon intendentti Theodor Schvindt vuonna 1898. Tämän jälkeen muut tutkijat ovat koonneet lisää kansallispukumalleja. Vuonna 1979 perustettu Suomen kansallispukuneuvosto aloitti uuden kauden kansallispukututkimuksessa. Perustettiin kansallispukuraati vastaamaan uusien ja tarkistettujen pukujen pukuhistoriallisesta aitoudesta.

Schvindtin julkaisema Viipurin pitäjän kansallispuvun malli.

Schvindtin julkaisema Viipurin pitäjän kansallispuvun malli.

Uuden kansallispukumallin syntymä

Kun jollakin paikkakunnalla herää halu ja tarve saada koottua alueelle uusi kansallispukumalli, tehdään asiasta kirjallinen pyyntö Suomen käsityön museolle/Suomen kansallispukukeskukselle. Pyynnön tekijäksi tarvitaan taustayhteisö, joka ottaa vastuun prosessin kustannuksista sekä huolehtii puvun jatkohoidosta eli mahdollistaa puvun saatavuuden.

Aluksi selvitetään mahdollinen puvun esikuva-aineisto ja jos sitä löytyy riittävästi, Kansallispukuraati päättää pukumallin kokoamisen aloittamisesta. Raati nimeää puvulle asiantuntijan, joka laatii puvulle kokonaissuunnitelman. Kokonaissuunnitelmaan kirjataan kaikki puvun osat sekä nimetään niiden esikuvat. Kun kokonaissuunnitelma on hyväksytty, päästään mallipukujen toteutusvaiheeseen. Kansallispukukeskus huolehtii esikuvavaatekappaleiden tutkimisesta ja dokumentoinnista. Puvusta teetetään kansallispukujen valmistukseen erikoistuneilla valmistajilla kaksi mallipukua, selkeät vaatekappalekohtaiset työohjeet sekä eri kokoihin sarjotut kaavasarjat. Kansallispukuraati hyväksyy mallipuvun, jonka jälkeen se voidaan julkistaa. Lopuksi puvulle etsitään myyjätaho, joka huolehtii puvun materiaalien, ohjeiden ja kaavojen saatavuudesta. Kansallispukukonsultti hoitaa ja koordinoi pukuprosessin etenemistä käytännössä.

Ensimmäinen mallipuku, A-puku, talletetaan Kansallispukukeskuksen mallipukukokoelmaan. Toinen puku, B-puku, jää tilaajayhteisölle tiedotus- ja markkinointitarkoituksiin.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas esittelee uuden Johanneksen kansallispuvun puvunosia.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas esittelee uuden Johanneksen kansallispuvun puvunosia.

Johanneksen naisen kansallispuku on uusin valmistunut kansallispukumalli.

Johanneksen naisen kansallispuku on uusin valmistunut kansallispukumalli.

Kansallispuvun tarkistaminen

Kansallispukutarkistuksia tehdään jo aiemmin kootuille kansallispukumalleille. Pukutarkistuksessa puku palautetaan vastaamaan mahdollisimman tarkasti esikuva-aineistoaan. Näkyvimmät muutokset koskevat erityisesti materiaaleja, värimaailmaa, kaavoituksia ja ompelurakenteita. Samalla pukua voidaan täydentää esim. päähineiden ja päällysvaatteiden osalta. Puvulle laaditaan yksityiskohtaiset työohjeet ja eri kokoihin sarjotut kaavat.

Pukutarkistusprosessi noudattelee muutoin pääpiirteissään uuden pukumallin kokoamista.

Teksti: Taina Kangas, kansallispukukonsultti, Suomen kansallispukukeskus

6 henkilöä tykkää

Opastettu sukellus museon tarinoihin

Kirjoitettu | 09.04.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Tuletko museovierailulle Suomen käsityön museoon osana ryhmää? Tai pitäisikö sinun keksiä tekemistä pikkuporukalle? Siinä tapauksessa tilattava opastus voisi olla juuri sopiva ratkaisu. Ammattitaitoisen oppaan johdolla matka näyttelyn teemaan antaa kävijälle enemmän ja kuulet useita tarinoita aikojen takaa tai hauskoja yksityiskohtia teoksista tai tekijöistä.

Lapsetkin innostuvat, kun teoksista ja käsityön taustoista kerrotaan enemmän. Kuva: Hanne Manelius

Lapsetkin innostuvat, kun teoksista ja käsityön taustoista kerrotaan enemmän. Kuva: Hanne Manelius

 

Etukäteen tilattavat opastukset pyritään järjestämään juuri teille sopivaan aikaan ja opastuksen sisällön räätälöimme ryhmällenne sopivaksi. Huomioimme niin lapset, erityisryhmät kuin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja teemat ryhmässänne. Yleensä opastukseen varataan tunti aikaa, jonka jälkeen siihen voidaan yhdistää muita tilattavia palveluita, kuten vaikka työpajassa askartelua.

Opastuksia voidaan rakentaa eri teemojen ympärille. Joskus parhaan kokemuksen saa yhdistämällä vaikka teemallisen opastuksen perusnäyttelystä ja pienen pajan.

Yleisopastuksessa tutustutaan museon ja kansallispukukeskuksen perusnäyttelyihin sekä vaihtuviin näyttelyihin. Tässä opastuksessa saat hyvän yleiskuvan museosta ja erilaisista näyttelyistä sekä käsityön laajuudesta käsitteenä.

Perusnäyttelyopastuksessa tutustutaan museon kolmeen perusnäyttelyyn: Aikamatka käsityöhön, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. Tiiviillä paketilla rakennetaan vahva kuva käsityöstä osana suomalaista kulttuuriperintöä ja haistellaan, miten käsityö paistaa nykypäivänäkin tärkeänä osana eloa.

Kansallispukuopastuksessa tutustutaan asiantuntijan johdolla Komeasti juhlaan -perusnäyttelyyn, pieneen vaihtuvaan näyttelyyn Kujalla sekä kansallispukukeskuksen toimintaan. Tämä paketti on jokaisen kansallispuvuista kiinnostuneen unelma! Saat kerralla erinomaisen pohjan kansallispukutuntemuksellesi ja takuulla tiedät, mistä lisätietoa on jatkossa saatavilla.

Vaihtuvan näyttelyn opastuksessa tutustumme tietenkin museon kulloiseenkin vaihtuvaan näyttelyyn. Päänäyttelyn lisäksi museossa on pienempiä vaihtuvia näyttelyitä Kujalla, Aulagalleriassa, Ikkunagalleriassa ja Näytönpaikassa. Esimerkiksi nyt kesällä ja syksyllä esillä olevasta Pehmeetä touhua -näyttelystä saa takuulla enemmän irti oppaan avulla!

Koululais- ja opiskelijaopastuksen räätälöimme toiveiden mukaan. Voimme sopeuttaa opastuksen sisällön oppitunnin tai opintokokonaisuuden teeman mukaiseksi. Räätälöitävien opastusten sisällöistä kannattaa sopia hyvissä ajoin museolehtorin kanssa. Koululais- ja opiskelijaopastuksen hinta on puolet normaalista hinnasta.

Perusnäyttelyyn tutustutaan myös Kulttuurikompassin 2. luokkalaisten vierailujen aikana.

Perusnäyttelyyn tutustutaan myös Kulttuurikompassin 2. luokkalaisten vierailujen aikana.

 

Räätälöidyssä opastuksessa keskitymme syvemmin johonkin tiettyyn teemaan, oli se sitten naisten käsityöt, koulukässä, värjääminen tai vaikka alusvaatteet! Teemallisista opastuksista saat kokonaisvaltaisen kuvan yhdestä käsityön osa-alueesta ja sen linkittymisestä suomalaiseen kulttuurin. Käsityö on meille kaikille tuttua arjessa ainakin jossain muodossaan, joten valmistaudu nostalgiseen tunnelmaan ja muistojen esiinnousuun.

Opastukseen mahtuu korkeintaan 25 henkilöä. Sitä suuremmat ryhmät suosittelemme jakamaan kahteen, kullekin oma opas johdattamaan museon salaisuuksien äärelle. Museossa on paljon nähtävää, eikä kaikkea saa mitenkään sisällytettyä yhteen tunnin opastukseen, joten opastuksen jälkeen kannattaa varata aikaa myös omatoimiseen tutustumiseen museoon.

Opastuksen jälkeen teoksiin voi palata vielä uudemman kerran.

Opastuksen jälkeen teoksiin voi palata vielä uudemman kerran.

 

Ota yhteyttä, niin voimme suunnitella yhdessä sellaisen museokäynnin, joka sopii parhaiten juuri teidän ryhmällenne! Opastustiedustelu: www.lyyti.in/Opastustiedustelu

Palveluhinnastosta löydät aina ajankohtaiset hintatiedot opastuksille ja muille tilattaville palveluille. www.craftmuseum.fi/palveluhinnasto.htm

 

Teksti: Sari Koskinen

Be the first to like.

Memento – heijastuksia muistin peilissä

Kirjoitettu | 16.03.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Miten tämä kaupunki onkaan vuosien mittaan muuttunut. Seison Jyväskylän ydinkeskustassa Kauppakadulla, Suomen käsityön museon julkisivu, pääovi ja isot ikkunat katsovat suoraan vilkkaalle kävelykadulle. Kun opiskelin tässä kaupungissa 1980-90 -lukujen taitteessa, tällä samalla kadulla jyristivät henkilöautot sekä paikallisliikenteen bussit ja näissä näytetikkunoissa poseerasivat Tammivuoren vaateliikkeen muotinuket.

Opiskelijalla ei Tammivuoreen juuri ollut asiaa, sen koommin tyylin kuin kukkaron puolesta. Sittemmin pääovesta on kuitenkin tullut kuljettua useasti niiden vajaan parinkymmenen vuoden aikana, jona Suomen käsityön museo on toiminut tällä paikalla. Alun perin arkkitehti Olavi Kivimaa suunnitteli tilat 1950-luvulla pankkitoimintaa varten. Mietin että museolle on kunniaksi, kun se toimii rakennuksessa, jonka historiassa on monia kerroksia ja tartun oranssilla neuleella päällystettyyn pääoven kahvaan.

 

Suomen käsityön museo

Suomen käsityön museo on hyvin saavutettavissa. Se sijaitsee Jyväskylän ydinkeskustassa, kävelykadun varrella.

 

Olen menossa tutustumaan Suomen käsityön museossa esillä olevaan Memento-näyttelyyn. Kahden kuvataiteilijan, Kaija Poijulan ja Ulla Pohjolan teoksia esittelevän näyttelyn nimi viittaa muistoon ja muistamiseen. Ensimmäisenä näyttelyvierasta onkin vastassa museon toisen kerroksen tasanteella Kaija Poijulan vaikuttava Memento-teos: karrelle palaneet kangaspuut, ikkunankarmi ja vyyhdinpuut.
Musta palanut puu vie ajatukset koulussa opittuun siitä, miten luonnossa aine kiertää, mutta energia virtaa. Kangaspuiden hiiltynyt puuaines on matkalla hiilen kiertokulussa, mutta millaista energiaa palaneiden kangaspuiden läpi on virrannut? Millaiseen tupaan päivänvalo on langennut pieniruutuisesta ikkunasta?

Kuvittelen kutomiseen liittyviä monia työvaiheita, työn ääniä, sukkulan suihkinaa ja luhan pauketta, tukille vähin erin nitisten kiertyvää valmista mattoa. Muistan sen iloisen naisenergian, jolla mattokangasta rakennettiin oman suvun voimin, äiti, täti, siskot, serkku ja minä. Nämä kangaspuut, ikkuna ja vyyhdinpuu ovat tehneet tehtävänsä. Esineet ovat hiljaa, mutta samalla ne puhuvat katsojalle sysimustalla olemuksellaan ’memento mori’, muista kuolevaisuutesi.

 

Kaija Poijula Memento

Vanhoista kangaspuista on syntynyt hiillostamalla Memento-teos. Taiteilija Kaija Poijula.

 

Samasta aiheesta muistuttavat linnun kallojen päälle asetellut pienet kilikellot ja fortuna-pelilaudan suojissa olevat voikukan haituvapallot. Haituvapallot herättävät välittömästi halun puhaltaa. Ne ovat kuitenkin lasin alla, eivätkä värähdäkään. Kuolleet voikukat kantavat mukanaan elämää, tarvittaisiin vain tuuli, niin siemenet voisivat kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvupaikkoihin. Kaija Poijulan teoksissa on hienovaraisia yksityiskohtia, jotka saattavat ensikatsomalta jäädä huomaamatta. Vasta tarkempi tarkastelu tuo esiin esimerkiksi pienikokoiset hiihtäjähahmot kallon päällä.

Myös Ulla Pohjolan teoksissa on piilottelevia hahmoja. Pienikokoisissa Kätketty-sarjan teoksissa hahmot kurkistavat kirjottujen kerrosten alta. Ulla Pohjolan teosten materiaalit ja aiheet liittyvät luontoon; eläin-, kasvi- ja kivikunta ovat edustettuina. Taiteilijan käsittelyssä kierrätetyt, uusiksi muokatut esineet ja eri tavoin yhdistellyt materiaalit ovat saaneet uusia merkityksiä. Harvoin olen esimerkiksi tullut pohtineeksi kivien sielunelämää, mutta Kivipäiväkirja-teoksessa erilaiset kivet tuntuvat tilittävän tuntojaan ja esittäytyvän erilaisina persoonina.

Lintuaiheiset teokset, joissa on hyödynnetty vanhoja peilejä ja luonnonmateriaaleja, kuten pihlajanmarjoja, käpyjä ja lahnansuomuja, ovat jotenkin unenomaisia. Ne tuovat mieleen myös eri lintulajeihin liittyvät myyttiset uskomukset. Itse häilyn peilissä taustalla ja mietin, miten unet ja muistot ovat kuin heijastuksia muistin peilissä.

 

Ulla Pohjola Närhi

Närhi, vanha peili ja pihlajanmarjat muodostavat yhdessä unenomaisen tunnelman. Ne muistuttavat myös erilaisista lintuihin liitetyistä enteistä ja kansanuskomuksista.

 

Memento-näyttely herättelee pohtimaan, miten taiteilija varustaa teoksen omilla ajatuksillaan, muistoillaan ja viesteillään. Lopulta taideteos syntyy kuitenkin vasta silloin, kun katsoja vastaanottaa teoksen ja siihen ladatut merkitykset peilaamalla niitä omaan historiaansa, kokemuksiinsa ja muistoihinsa. Toisin sanoen silloin, kun katsoja tekee teoksesta oman tulkintansa, joka on meistä jokaisen kohdalla omanlaisensa.

Tule sinäkin tekemään oma tulkintasi. Memento-näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 15.4.2018 asti.

Teksti ja kuvat Liisa Horppila-Jämsä, yksi Suomen käsityön museon museokumppaneista eli Mukuista.

4 henkilöä tykkää

Museokauppa on suomalaisen käsityön taivas

Kirjoitettu | 12.03.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Museokaupan toiminta-ajatus

Suomen käsityön museon museokaupan päämääränä on edistää suomalaisen käsityöläisyyden tunnettavuutta ja tarjota museovieraille mahdollisuus laajentaa museovierailukokemusta. Museokaupan valikoimassa on käsitöistä ja käsityöalasta kiinnostuneille kattava ja laadukas tuotevalikoima muun muassa kirjojen ja erilaisten käsitöiden muodossa. Valikoima täydentää museovierailukokemusta sekä toimii suomalaisen käsityön lahjatavaraliikkeenä Jyväskylän keskustassa. Museokauppaan on helppo piipahtaa muiden ostosten lomassa Kauppakadulta.

Museokaupan korttivalikoima päivittyy sesongeittain.

Museokaupan korttivalikoima päivittyy sesongeittain.

 

Ammattilaiskäsityöläisten kauppa

Suomen käsityön museon museokaupan tavoitteena on tarjota pääosin ammattimaisesti tehtyjä käsityötuotteita. Ammattikäsityöläisyyden toteamisen apuna käytämme muun muassa y-tunnusta ja vakiintunutta yritystoimintaa (esim. verkkokauppa, jälleenmyyjät, oma liike). Pitkäkestoisiin uusiin myyntijaksoihin on hyväksytty vain ammattikäsityöläisiä vuodesta 2013 lähtien. Tällä toiminnalla Suomen käsityön museon museokauppa haluaa tukea suomalaista, ammattimaista käsityöyrittäjyyttä.

Käsityön kentällä on kuitenkin tärkeä nostaa esiin myös siipiään kokeilevia nuoria tai aloittavia käsityöläisiä. Täten museokaupassa myydään myös aloittavien käsityöläisten tuotteita lyhytkestoisia jaksoja. Lisäksi näyttelyihin ja sesonkeihin liittyviin myyntijaksoihin voidaan tehdä poikkeuksia ammattikäsityöläisyyden vaatimuksesta.

Kaupan myyntipalkkio on yleensä 40 % tuotteen verollisesta ulosmyyntihinnasta. Poikkeuksellisten tuotteiden kohdalla, kuten museon oma tuotanto, taide, kortit, kirjat, näyttely-yhteistyö tai sesonki, myyntipalkkio voi olla pienempi tai suurempi. Museokauppa toimii tuotteiden toimittajien kanssa pääsääntöisesti myyntitilin muodossa. Osa tuotteista ostetaan jälleenmyyntiin tuottajalta. Ja entäs ne tulot sitten, provisio. Museokaupan tulot käytetään museon toiminnan hyväksi. Museokaupan tuloilla ostamme esimerkiksi lisää tuotteita jälleenmyyntiin ja paketointitarvikkeita, koulutamme itseämme tai ostamme esimerkiksi Marianne-karkkeja perusnäyttelyyn asiakkaiden iloksi. Asiakas tukee niin museon toimintaa kuin suomalaista käsityöyrittäjyyttä ostamalla tuotteita museokaupasta.

 

Museokauppaan on helppo astella suoraan Kävelykadulta.

Museokauppaan on helppo astella suoraan Kävelykadulta.

Sesonkiajattelua

Museokauppa toimii kaupan alan sesonkien mukaan. Huomioimme tuotevalikoimassa muun muassa ystävänpäivän, pääsiäisen, äitienpäivän, kesän, isänpäivän ja etenkin joulun. Nyt pääsiäisen aikana museokaupassa on tarjolla erilaisia pääsiäismunia ja keväisiä värejä kotiin, ja pakkaamme pikkuhiljaa heijastimia ja poromokkarukkasia alahyllylle. Kesäisin ulkomaiset turistit haluavat ostaa jotain suomalaista, joten pidämme sillä silmällä valikoimissamme esimerkiksi eläinaiheisia magneetteja ja Greetings from Finland -postikortteja.

 

Hae pääsiäiseen väriä meiltä!

Hae pääsiäiseen väriä meiltä!

 

Jo kesäkuussa aloitamme valmistautumisen kaupan alan tärkeimpään sesonkiin – jouluun. Joulun aikaan museokauppa on pullollaan perinteisistä materiaaleista valmistettuja koristeita. Villaa, olkea ja kaislaa ja hieman lasia ja helmiä tuomassa kimallusta. Olemme hakeneet viimeisen kolmen vuoden aikana käsityöläisiä museokaupan joulusesonkitoimittajiksi. Tämä etsintäkuulutus on osoittautunut hyväksi tavaksi saada uusia tuotteita valikoimiimme, sillä emme kerkeä kaikkiin Suomen käsityötapahtumiin paikan päälle etsimään uusia tuotteita. Etsintäkuuluttamalla olemme löytäneet valikoimiimme niin joulukoristeita kuin lahjaideoita kuusen alle. Myös monet syntymäpäivä- ja valmistujaislahjat on ostettu museokaupasta. Lahjaksi paketoimme esimerkiksi hopea- tai nahkakoruja tai tuliaislahjoja kotiin ja ulkomaille. Valikoimistamme löytyy ympärivuoden lahjaideoita ja onnittelukortteja monen ikäisille. Tosin miehille on vaikea löytää käsintehtyjä lahjatuotteita. Vinkkaa toki jos sinä itse tai kaverisi tekee hienoja suomalaisia käsintehtyjä lahjatuotteita. Niin naisille kuin miehille.

 

Museokaupan valikoima kattaa niin kodintekstiilit, sisustustarvikkeet kuin saippuatkin.

Museokaupan valikoima kattaa niin kodintekstiilit, sisustustarvikkeet kuin saippuatkin.

Ota yhteyttä!

Tarjoa tuotteitasi myyntiin tai ehdota tuotetäydennyksiä!
Museokauppavastaava
Laura Järvinen
craftmuseum.info(at)jkl.fi
014 266 4370

 

Be the first to like.

Pehmeetä touhua!

Kirjoitettu | 26.02.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Huhtikuun lopussa Suomen käsityön museon valloittaa villi ja rajoja rikkova, pohjoismaisen outsider-käsityötaiteen näyttely, joka esittelee taideyleisölle käsityöperustaisia taiteen tekemisen tapoja ja uusia tekijäryhmiä. Näyttelykokonaisuuden kuraattoriparina toimivat K.H.Renlundin museon ITE-amanuenssi Elina Vuorimies ja tutkija-kuraattori Minna Haveri, jotka seuraavassa valottavat näyttelyn taustoja.

 Tanskalaisen Bifrostin taidekoulun taiteilijakaartiin kuuluva Kenneth Rasmussen virkkaa massiivisineuleteosta näyttelyyn.  Kuva: Minna Haveri

Tanskalaisen Bifrostin taidekoulun taiteilijakaartiin kuuluva Kenneth Rasmussen virkkaa massiivisineuleteosta näyttelyyn.
Kuva: Minna Haveri

 

Kun käsityö ei pysy kuosissaan

Pohjoismaissa on valtavasti käsityöosaamista, niin kovien kuin pehmeidenkin materiaalien parissa. Olemme kaikki tämän kätevyyden kulttuurin perillisiä. Käsityö yhdistetään kuitenkin useammin hyötytuotteiden valmistukseen kuin taiteelliseen ilmaisuun. Käsityötä sitoo ja ohjaa pitkä ja vahva traditio eli yhteisesti ja yhteisesti hyväksytty ja ylläpidetty käsitys siitä, miten ja mihin käsityötekniikoita tulisi käyttää.

Meitä Pehmeetä touhua -näyttelyn kuraattoreina kiehtoo eniten sellainen ilmaisu, joka rikkoo rajoja ja yllättää katsojansa. Toimimme molemmat vaihtoehto- ja marginaalitaiteen parissa, niin sanotulla outsider-taidekentällä. Outsider-taide on väljä, kansainvälinen kattokäsite, jolla viitataan itseoppineiden taiteilijoiden nykykansantaiteeseen eli Suomessa ITE-taiteeseen, erityistaidetoimintaan ja mielenterveyskuntoutujien taiteeseen. Kaikissa näissä outsider-taiteen valtavirroissa on käsityö voimakkaasti läsnä.

Punaisena lankana Pehmeetä touhua -näyttelyn teosvalinnoissamme on näyttää mitä tapahtuu, kun ilmaisu ei pysy lapasessa ja käsityö kuosissaan vaan villiintyy tekniikoiden ja materiaalien ilotteluksi. Itseilmaisun rinnalla kunnioitamme kuitenkin sitä tinkimätöntä taitoa ja uutteruutta, jota hitaat ja työläät käsityötekniikat tekijältään vaativat. Tekniikat näyttelyssä ulottuvat puuveistosta, keramiikkaan ja tekstiilikäsityöhön. Kokonaisuutena näyttely edustaa nimensä mukaisesti ”pehmeetä touhua” eli on hyvällä tavalla hullua,  heittäytyvää ja korkealle kurottavaa. Sama reippaan ennakkoluuloton asenne on ohjenuoramme myös kuratointityössä.

Kenneth Rasmussen kuraattorien Elina Vuorimiehen ja Minna Haverin kanssa.

Kenneth Rasmussen kuraattorien Elina Vuorimiehen ja Minna Haverin kanssa.

 

Nordic outsider craft -hanke

Suomen käsityön museossa huhtikuun lopussa avautuva Pehmeetä touhua -näyttely on laajemman, pohjoismaista outsider-käsityötä esittelevän hankkeemme ensimmäinen ja samalla päänäyttely. Jyväskylän jälkeen näyttely lähtee pienempänä kuratoituna kokonaisuutena kiertämään kaikki pohjoismaat, päätyen lopuksi ITE-museoon Kokkolaan.

Hankkeemme perustuu vahvaan pohjoismaiseen kumppanuusverkostoon.  Hanketta ja näyttelykiertuetta hallinnoi. K.H. Renlundin museo Kokkolassa. Suomen käsityön museon lisäksi muita pääyhteistyökumppaneita ovat norjalainen Trastad-kokoelma Borkenesissa, tanskalainen Bifrostin taidekoulu ja -studio Randersissa, ruotsalainen Inuti-säätiö Tukholmassa sekä islantilainen Safnasafnið-museo Akureyrissa. Lisäksi edunvalvoja ja verkostotoimija Kettuki  tarjoaa hankkeelle asiantuntemustaan erityistaidetoiminnan kysymyksissä.

Hankkeen kansainvälinen ulottuvuus on tarjonnut meille kuraattoriparina mahdollisuuden paitsi matkailla huikeissa maisemissa myös tutustua lukuisiin upeisiin taiteilijoihin ja korkeatasoisiin toimipaikkoihin Suomen lisäksi myös muissa pohjoismaissa. Kerta toisensa jälkeen olemme saaneet yllättyä siitä, mihin käsityöilmaisu ennakkoluulottomissa käsissä venyy. Myös tarjonnan runsaus on ylittänyt odotuksemme. Etsinnän sijasta roolimme kuraattoreina onkin rajata eteemme avautuneesta luovuuden kirjosta kiinnostava otos pohjoismaisen taideyleisön ihasteltavaksi. Viimeiset valinnat ovat nyt käsillä. Huhtikuun lopussa sitten nähdään, kuinka olemme onnistuneet.

Erla Björk Sigmundsdóttir ja Minna Haveri keskustelevat teosvalinnoista.

Erla Björk Sigmundsdóttir ja Minna Haveri keskustelevat teosvalinnoista.

Islantilaisen Erla Björk Sigmundsdóttirin taidenuket Safnasafnið-museon kokoelmasta.

Islantilaisen Erla Björk Sigmundsdóttirin taidenuket Safnasafnið-museon kokoelmasta.

Islantilaisen Ragnar Hermanssonin ilmeikkäitä puuveistoksia Safnasafnið-museon kokoelmasta.

Islantilaisen Ragnar Hermanssonin ilmeikkäitä puuveistoksia Safnasafnið-museon kokoelmasta.

 

Hankkeita ei synny ilman rahoitusta:

Nordic outsider craft -hankkeemme on saatettu alulle Pohjoismaisen kulttuurirahaston OPSTART-tuen avulla, minkä jälkeen sitä on tuettu rahaston HANDMADE-teeman puitteissa.

Kuraattorivierailuja varten olemme saaneet avustukset Suomalais-norjalaiselta kulttuurirahastolta ja Pohjoismaiselta Kulttuuripisteeltä. Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto on puolestaan tukenut näyttelyyn kuratoitavan, Kellokosken prinsessa Anna Lappalaisen taidekirjontoja esittelevän kokonaisuuden tuotantoa. Lämmin kiitos näille työtämme tukeneille tahoille!

Teksti: Minna Haveri ja Elina Vuorimies

8 henkilöä tykkää

Mitä kuuluu Museokumppaneille?

Kirjoitettu | 20.02.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Innokkaita vapaaehtoisia on ilmoittautunut niin runsaasti, että pidämme taukoa uusien vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja keskitymme löytämään jo nyt ilmoittautuneille Museokumppaneille sopivia tehtäviä.

Järjestimme alkuvuodesta kaksi museon vapaaehtoisten tutustumistilaisuutta, joissa vapaaehtoisilla oli mahdollisuus tutustua toisiinsa ja museon henkilökuntaan.
Museolaiset kertoivat vapaaehtoistoiminnan merkityksestä museossa,  apukädet ovat tärkeitä monissa toiminnoissa. Kävimme läpi museo- ja vapaaehtoistoiminnan peruskäytänteitä kuten vapaaehtoissopimuksen kohdat ja merkitykset sekä vapaaehtoistoiminnasta heränneitä kysymyksiä. Vapaaehtoisten toimimista museossa helpottaa, kun kaikilla on samat pelisäännöt tiedossa.

Tilaisuuden tärkeintä antia oli kuulla Museokumppaneiden motiiveja siitä, mikä motivoi vapaaehtoistehtäviin juuri Suomen käsityön museoon sekä osallistaa vapaaehtoisia kehittämään museon toimintaa yhdessä museolaisten kanssa. Ryhmätöissä syntyneitä ideoita viemme eteenpäin hiljalleen.

Museon henkilökunnan näkökulmasta oli hienoa kuulla Museokumppaneiden motiiveja; Miksi Suomen käsityön museo valikoitui vapaaehtoistyön kohteeksi?
Sosiaaliset motiivit nousivat esille monilla; uusien ihmisten tapaaminen, verkostoituminen ja yhteisöllisyys, joka syntyy yhteisten asioiden äärellä koettiin tärkeiksi. Käsityö, historia ja ympäristömyötäisyys nousivat esille vapaaehtoisia liikkeellepanevina voimana. Työskentely museon kulissien takana ja mahdollisuus päästä käsiksi museoesineisiin koettiin myös kiinnostavana mahdollisuutena.

Museo haluaa tukea ja osallistaa Museokumppaneita tarjoamalla tiloja vertaistoimintaan. Tutustumistilaisuuksissa esiin noussut idea Mukujen vertaisryhmästä toteutuu kun Museokumppanit kokoontuvat kerran kuukaudessa aiheenaan valitsemansa (Taitoliiton vuoden teema), kirjonta.

Mitä mukut ovat päässeet jo tekemään?

Museokumppaneista lähtenyt idea, toimiminen keskusteluoppaana ja näyttelyvalvojina vaihtuvissa näyttelyissä on toteutunut tammikuun loppupuolelta saakka perjantaisin. Mukut ovat toimineet apukäsinä tapahtumissa, kuten avajaistarjoiluissa ja aulaoppaana yleisötilaisuuksissa. Konservointikeskuksessa museokumppanit ovat valmistaneet pitkäaikaissäilytyksen tukirakenteita päähineille ja vaatteille. Tekstiilien kokoelmakeskuksessa he ovat tehneet paikkakooditusta ja inventointia. Museokumppanit ovat aloittaneet käsikirjaston lahjoituskirjojen viennin kokoelmatietokantaan ja tekstiilinäytteiden digitoinnin. Yhteistyö on sujunut mainiosti.

Museokumppanit ovat olleet mukana paikkakoodittamassa museon säilytyksessä olevia kokoelmaesineitä.

Museokumppanit ovat olleet mukana paikkakoodittamassa museon säilytyksessä olevia kokoelmaesineitä.

Erilaisia tehtävänkuvia kehitetään edelleen, jotta Museokumppaneiden arvokasta työpanosta, tietoa ja taitoa voidaan jouhevasti kysyä vahvistukseksi erilaisiin museon työnkuviin ja tehtäviin.
Pääosin vapaaehtoiset ovat käyttäneet museon toimintaan kahdesta kolmeen tuntia viikossa tai joka toisena viikkona. Vapaaehtoistoimintaan käytettävän ajan määrä on Museokumppanin omasta kiinnostuksesta riippuvaista ja sovittavissa museon resurssien mukaisesti.

Projekti saa rahoituksensa Museoviraston innovatiivisten hankkeiden avustuksista.

Teksti: Jaana Peltola, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

2 henkilöä tykkää

Kaikki irti museovierailusta

Kirjoitettu | 16.02.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Useat museon kynnyksen yli astuneet ovat ehtineet jo kiertää kaikki vaihtuvat näyttelyt ennen kuin huomaavat, että Suomen käsityön museosta löytyy myös perusnäyttelyitä. Pohjakerroksen perusnäyttelyissä on perinteisiä ja moderneja naisten ja miesten käsitöitä sekä suomalaisia kansallispukuja kahdessa eri näyttelyssä – Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. Museossa käsityön käsite on hyvin laaja ja näyttelyissä esitellään erilaisia käsityötekniikoita ja niiden taitajia ja myös taidekäsityötä.

Jos pelkkä vitriinien katselu, laatikoiden availu ja vuosisatojen käsitöiden ihailu tuntuu liian raskaalta kokonaisuudelta juuri nyt, voit napata mukaan museon infosta äänioppaan ja astua tarinaan! Kaikki äänioppaat kertovat teemallisen kokonaisuuden museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu. Ja jos oikein innostut, niin voit käydä vaikka jokaisen teemareitin läpi putkeen. Äänioppaat sisältyvät museokäyntiisi, vierailit museossa sitten museokortilla, pääsymaksulla tai ilmaiskävijänä.

Teemallisia äänioppaita on suomenkielellä neljä, joista yksi on suunnattu lapsille ja on sisältää myös tekemistä. Yksi ääniopas on tarjolla englanniksi.

Voit napata äänioppaan mukaasi joko museon infosta tai alakerran perusnäyttelystä. 

Operaatio Punainen lanka, tai tuttavallisemmin Päkäpassi, on lapsille suunnattu tarinallinen tehtävärata, jossa selvitellään yhdessä museolammas Päkän kanssa missä villalankaa kasvaa. Parhaiten kierros sopii lukemaan oppineille alakoululaisille. Osa tehtävistä sopii kolmevuotiaille ja osa aikuisillekin. Takuuvarmaa on, että koko perhe nauttii museokäynnistään Päkän johdolla ja puuhastelua voi jatkaa myöhemmin museon Avoimessa Pajassa. Päkäpassin suorittaneille on luvassa jotain punaista, jonka voi lunastaa museon infosta.

Operaatio punaisessa langassa seurataan museolammas Päkän jälkiä.

Operaatio punaisessa langassa seurataan museolammas Päkän jälkiä.

Käsityöt yhdistetään usein vain naisiin, mutta äänioppaan Kyllä äijätkin osaa -polku vakuuttaa käsillä tekemisen olevan verissä miehilläkin. Taitavia naisia -teema avaa kuinka käsitöiden tekeminen, kuten kirjominen, vaatteiden teko ja jopa peseminen oli ennen oleellinen osa naiseutta ja kuinka käsitöiden kautta opittiin naisen elämästä. Nykyään naisen arvo ei onneksi ole enää käsityöosaamisesta kiinni, vaan käsityö toimii arjen rikastajana ja valittuna ammattina. Kiertokulku -ääniopas kertoo eri aikojen käsitöistä. Mitä tehtiin ja miksi, miten pula-aika vaikutti materiaaleihin ja mikä merkitys käsityöllä on teollisella ajalla.

Englannikielinen Shoemakers’s Journey joka tempaisee sinut matkustelevan kengäntekijä Santeri Mäkisen matkaan 1900-luvun alussa. Varmasti mielenkiintoinen tarina myös muuta kieltä taitaville!

Teemallisia äänioppaita on suomenkielellä neljä, joista yksi on suunnattu lapsille ja on sisältää myös tekemistä. Yksi ääniopas on tarjolla englanniksi.

Teemallisia äänioppaita on suomen kielellä neljä, joista yksi on suunnattu lapsille ja on sisältää myös tekemistä. Yksi ääniopas on tarjolla englanniksi.

Perusnäyttelyyn voi tutustua myös kuvasuunnistuksen avulla. Siinä kuvakorttien esittämiä esineitä etsitään näyttelystä ja pohditaan: mikä esine on, mitä sillä on tehty, mistä se on tehty ja onko se uusi vai vanha. Kuvakortit löytyvät perusnäyttelyn Aistitilan lokerikosta. Aistitila itsessään on jo pysähtymisen arvoinen paikka. Herkisty hetkeksi aistimaan kaikessa rauhassa kuunnellen, tunnustellen, maistaen, haistaen ja katsellen, miltä käsillä tekeminen tuntuu ja ota askel lähemmäs menneisyyden ihmistä. Mikä on kaunista, mikä rumaa, mikä tuoksuu hyvältä ja minkä jättäisit mielelläsi haistamatta toiste?

Ihan Jyväskylän ydinkeskustassa sijaitsevaan Suomen käsityön museoon on helppo tulla. Se on sopivan kokoinen ja siellä viihtyy koko perhe. Haukkaa kerralla koko museo tai pilko se parempiin suupaloihin, valinta on sinun. Museo on esteetön avustettuna ja avustaja pääsee aina maksutta museoon.

Tiesitkö että voit tutustua näyttelyiden trailereihin netissä? Museon Youtube- ja Vimeo-kanavilla julkaistaan pilkahduksia Suomen käsityön museon näyttelytarjonnasta, jota voit makustella näyttelyitä kotisohvalta käsin.

 

Teksti: Sari Koskinen

1 henkilö tykkää
« palaaeteenpäin »