Opastettu sukellus museon tarinoihin

Kirjoitettu | 09.04.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Tuletko museovierailulle Suomen käsityön museoon osana ryhmää? Tai pitäisikö sinun keksiä tekemistä pikkuporukalle? Siinä tapauksessa tilattava opastus voisi olla juuri sopiva ratkaisu. Ammattitaitoisen oppaan johdolla matka näyttelyn teemaan antaa kävijälle enemmän ja kuulet useita tarinoita aikojen takaa tai hauskoja yksityiskohtia teoksista tai tekijöistä.

Lapsetkin innostuvat, kun teoksista ja käsityön taustoista kerrotaan enemmän. Kuva: Hanne Manelius

Lapsetkin innostuvat, kun teoksista ja käsityön taustoista kerrotaan enemmän. Kuva: Hanne Manelius

 

Etukäteen tilattavat opastukset pyritään järjestämään juuri teille sopivaan aikaan ja opastuksen sisällön räätälöimme ryhmällenne sopivaksi. Huomioimme niin lapset, erityisryhmät kuin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja teemat ryhmässänne. Yleensä opastukseen varataan tunti aikaa, jonka jälkeen siihen voidaan yhdistää muita tilattavia palveluita, kuten vaikka työpajassa askartelua.

Opastuksia voidaan rakentaa eri teemojen ympärille. Joskus parhaan kokemuksen saa yhdistämällä vaikka teemallisen opastuksen perusnäyttelystä ja pienen pajan.

Yleisopastuksessa tutustutaan museon ja kansallispukukeskuksen perusnäyttelyihin sekä vaihtuviin näyttelyihin. Tässä opastuksessa saat hyvän yleiskuvan museosta ja erilaisista näyttelyistä sekä käsityön laajuudesta käsitteenä.

Perusnäyttelyopastuksessa tutustutaan museon kolmeen perusnäyttelyyn: Aikamatka käsityöhön, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. Tiiviillä paketilla rakennetaan vahva kuva käsityöstä osana suomalaista kulttuuriperintöä ja haistellaan, miten käsityö paistaa nykypäivänäkin tärkeänä osana eloa.

Kansallispukuopastuksessa tutustutaan asiantuntijan johdolla Komeasti juhlaan -perusnäyttelyyn, pieneen vaihtuvaan näyttelyyn Kujalla sekä kansallispukukeskuksen toimintaan. Tämä paketti on jokaisen kansallispuvuista kiinnostuneen unelma! Saat kerralla erinomaisen pohjan kansallispukutuntemuksellesi ja takuulla tiedät, mistä lisätietoa on jatkossa saatavilla.

Vaihtuvan näyttelyn opastuksessa tutustumme tietenkin museon kulloiseenkin vaihtuvaan näyttelyyn. Päänäyttelyn lisäksi museossa on pienempiä vaihtuvia näyttelyitä Kujalla, Aulagalleriassa, Ikkunagalleriassa ja Näytönpaikassa. Esimerkiksi nyt kesällä ja syksyllä esillä olevasta Pehmeetä touhua -näyttelystä saa takuulla enemmän irti oppaan avulla!

Koululais- ja opiskelijaopastuksen räätälöimme toiveiden mukaan. Voimme sopeuttaa opastuksen sisällön oppitunnin tai opintokokonaisuuden teeman mukaiseksi. Räätälöitävien opastusten sisällöistä kannattaa sopia hyvissä ajoin museolehtorin kanssa. Koululais- ja opiskelijaopastuksen hinta on puolet normaalista hinnasta.

Perusnäyttelyyn tutustutaan myös Kulttuurikompassin 2. luokkalaisten vierailujen aikana.

Perusnäyttelyyn tutustutaan myös Kulttuurikompassin 2. luokkalaisten vierailujen aikana.

 

Räätälöidyssä opastuksessa keskitymme syvemmin johonkin tiettyyn teemaan, oli se sitten naisten käsityöt, koulukässä, värjääminen tai vaikka alusvaatteet! Teemallisista opastuksista saat kokonaisvaltaisen kuvan yhdestä käsityön osa-alueesta ja sen linkittymisestä suomalaiseen kulttuurin. Käsityö on meille kaikille tuttua arjessa ainakin jossain muodossaan, joten valmistaudu nostalgiseen tunnelmaan ja muistojen esiinnousuun.

Opastukseen mahtuu korkeintaan 25 henkilöä. Sitä suuremmat ryhmät suosittelemme jakamaan kahteen, kullekin oma opas johdattamaan museon salaisuuksien äärelle. Museossa on paljon nähtävää, eikä kaikkea saa mitenkään sisällytettyä yhteen tunnin opastukseen, joten opastuksen jälkeen kannattaa varata aikaa myös omatoimiseen tutustumiseen museoon.

Opastuksen jälkeen teoksiin voi palata vielä uudemman kerran.

Opastuksen jälkeen teoksiin voi palata vielä uudemman kerran.

 

Ota yhteyttä, niin voimme suunnitella yhdessä sellaisen museokäynnin, joka sopii parhaiten juuri teidän ryhmällenne! Opastustiedustelu: www.lyyti.in/Opastustiedustelu

Palveluhinnastosta löydät aina ajankohtaiset hintatiedot opastuksille ja muille tilattaville palveluille. www.craftmuseum.fi/palveluhinnasto.htm

 

Teksti: Sari Koskinen

Be the first to like.

Memento – heijastuksia muistin peilissä

Kirjoitettu | 16.03.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Miten tämä kaupunki onkaan vuosien mittaan muuttunut. Seison Jyväskylän ydinkeskustassa Kauppakadulla, Suomen käsityön museon julkisivu, pääovi ja isot ikkunat katsovat suoraan vilkkaalle kävelykadulle. Kun opiskelin tässä kaupungissa 1980-90 -lukujen taitteessa, tällä samalla kadulla jyristivät henkilöautot sekä paikallisliikenteen bussit ja näissä näytetikkunoissa poseerasivat Tammivuoren vaateliikkeen muotinuket.

Opiskelijalla ei Tammivuoreen juuri ollut asiaa, sen koommin tyylin kuin kukkaron puolesta. Sittemmin pääovesta on kuitenkin tullut kuljettua useasti niiden vajaan parinkymmenen vuoden aikana, jona Suomen käsityön museo on toiminut tällä paikalla. Alun perin arkkitehti Olavi Kivimaa suunnitteli tilat 1950-luvulla pankkitoimintaa varten. Mietin että museolle on kunniaksi, kun se toimii rakennuksessa, jonka historiassa on monia kerroksia ja tartun oranssilla neuleella päällystettyyn pääoven kahvaan.

 

Suomen käsityön museo

Suomen käsityön museo on hyvin saavutettavissa. Se sijaitsee Jyväskylän ydinkeskustassa, kävelykadun varrella.

 

Olen menossa tutustumaan Suomen käsityön museossa esillä olevaan Memento-näyttelyyn. Kahden kuvataiteilijan, Kaija Poijulan ja Ulla Pohjolan teoksia esittelevän näyttelyn nimi viittaa muistoon ja muistamiseen. Ensimmäisenä näyttelyvierasta onkin vastassa museon toisen kerroksen tasanteella Kaija Poijulan vaikuttava Memento-teos: karrelle palaneet kangaspuut, ikkunankarmi ja vyyhdinpuut.
Musta palanut puu vie ajatukset koulussa opittuun siitä, miten luonnossa aine kiertää, mutta energia virtaa. Kangaspuiden hiiltynyt puuaines on matkalla hiilen kiertokulussa, mutta millaista energiaa palaneiden kangaspuiden läpi on virrannut? Millaiseen tupaan päivänvalo on langennut pieniruutuisesta ikkunasta?

Kuvittelen kutomiseen liittyviä monia työvaiheita, työn ääniä, sukkulan suihkinaa ja luhan pauketta, tukille vähin erin nitisten kiertyvää valmista mattoa. Muistan sen iloisen naisenergian, jolla mattokangasta rakennettiin oman suvun voimin, äiti, täti, siskot, serkku ja minä. Nämä kangaspuut, ikkuna ja vyyhdinpuu ovat tehneet tehtävänsä. Esineet ovat hiljaa, mutta samalla ne puhuvat katsojalle sysimustalla olemuksellaan ’memento mori’, muista kuolevaisuutesi.

 

Kaija Poijula Memento

Vanhoista kangaspuista on syntynyt hiillostamalla Memento-teos. Taiteilija Kaija Poijula.

 

Samasta aiheesta muistuttavat linnun kallojen päälle asetellut pienet kilikellot ja fortuna-pelilaudan suojissa olevat voikukan haituvapallot. Haituvapallot herättävät välittömästi halun puhaltaa. Ne ovat kuitenkin lasin alla, eivätkä värähdäkään. Kuolleet voikukat kantavat mukanaan elämää, tarvittaisiin vain tuuli, niin siemenet voisivat kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvupaikkoihin. Kaija Poijulan teoksissa on hienovaraisia yksityiskohtia, jotka saattavat ensikatsomalta jäädä huomaamatta. Vasta tarkempi tarkastelu tuo esiin esimerkiksi pienikokoiset hiihtäjähahmot kallon päällä.

Myös Ulla Pohjolan teoksissa on piilottelevia hahmoja. Pienikokoisissa Kätketty-sarjan teoksissa hahmot kurkistavat kirjottujen kerrosten alta. Ulla Pohjolan teosten materiaalit ja aiheet liittyvät luontoon; eläin-, kasvi- ja kivikunta ovat edustettuina. Taiteilijan käsittelyssä kierrätetyt, uusiksi muokatut esineet ja eri tavoin yhdistellyt materiaalit ovat saaneet uusia merkityksiä. Harvoin olen esimerkiksi tullut pohtineeksi kivien sielunelämää, mutta Kivipäiväkirja-teoksessa erilaiset kivet tuntuvat tilittävän tuntojaan ja esittäytyvän erilaisina persoonina.

Lintuaiheiset teokset, joissa on hyödynnetty vanhoja peilejä ja luonnonmateriaaleja, kuten pihlajanmarjoja, käpyjä ja lahnansuomuja, ovat jotenkin unenomaisia. Ne tuovat mieleen myös eri lintulajeihin liittyvät myyttiset uskomukset. Itse häilyn peilissä taustalla ja mietin, miten unet ja muistot ovat kuin heijastuksia muistin peilissä.

 

Ulla Pohjola Närhi

Närhi, vanha peili ja pihlajanmarjat muodostavat yhdessä unenomaisen tunnelman. Ne muistuttavat myös erilaisista lintuihin liitetyistä enteistä ja kansanuskomuksista.

 

Memento-näyttely herättelee pohtimaan, miten taiteilija varustaa teoksen omilla ajatuksillaan, muistoillaan ja viesteillään. Lopulta taideteos syntyy kuitenkin vasta silloin, kun katsoja vastaanottaa teoksen ja siihen ladatut merkitykset peilaamalla niitä omaan historiaansa, kokemuksiinsa ja muistoihinsa. Toisin sanoen silloin, kun katsoja tekee teoksesta oman tulkintansa, joka on meistä jokaisen kohdalla omanlaisensa.

Tule sinäkin tekemään oma tulkintasi. Memento-näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 15.4.2018 asti.

Teksti ja kuvat Liisa Horppila-Jämsä, yksi Suomen käsityön museon museokumppaneista eli Mukuista.

4 henkilöä tykkää

Museokauppa on suomalaisen käsityön taivas

Kirjoitettu | 12.03.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Museokaupan toiminta-ajatus

Suomen käsityön museon museokaupan päämääränä on edistää suomalaisen käsityöläisyyden tunnettavuutta ja tarjota museovieraille mahdollisuus laajentaa museovierailukokemusta. Museokaupan valikoimassa on käsitöistä ja käsityöalasta kiinnostuneille kattava ja laadukas tuotevalikoima muun muassa kirjojen ja erilaisten käsitöiden muodossa. Valikoima täydentää museovierailukokemusta sekä toimii suomalaisen käsityön lahjatavaraliikkeenä Jyväskylän keskustassa. Museokauppaan on helppo piipahtaa muiden ostosten lomassa Kauppakadulta.

Museokaupan korttivalikoima päivittyy sesongeittain.

Museokaupan korttivalikoima päivittyy sesongeittain.

 

Ammattilaiskäsityöläisten kauppa

Suomen käsityön museon museokaupan tavoitteena on tarjota pääosin ammattimaisesti tehtyjä käsityötuotteita. Ammattikäsityöläisyyden toteamisen apuna käytämme muun muassa y-tunnusta ja vakiintunutta yritystoimintaa (esim. verkkokauppa, jälleenmyyjät, oma liike). Pitkäkestoisiin uusiin myyntijaksoihin on hyväksytty vain ammattikäsityöläisiä vuodesta 2013 lähtien. Tällä toiminnalla Suomen käsityön museon museokauppa haluaa tukea suomalaista, ammattimaista käsityöyrittäjyyttä.

Käsityön kentällä on kuitenkin tärkeä nostaa esiin myös siipiään kokeilevia nuoria tai aloittavia käsityöläisiä. Täten museokaupassa myydään myös aloittavien käsityöläisten tuotteita lyhytkestoisia jaksoja. Lisäksi näyttelyihin ja sesonkeihin liittyviin myyntijaksoihin voidaan tehdä poikkeuksia ammattikäsityöläisyyden vaatimuksesta.

Kaupan myyntipalkkio on yleensä 40 % tuotteen verollisesta ulosmyyntihinnasta. Poikkeuksellisten tuotteiden kohdalla, kuten museon oma tuotanto, taide, kortit, kirjat, näyttely-yhteistyö tai sesonki, myyntipalkkio voi olla pienempi tai suurempi. Museokauppa toimii tuotteiden toimittajien kanssa pääsääntöisesti myyntitilin muodossa. Osa tuotteista ostetaan jälleenmyyntiin tuottajalta. Ja entäs ne tulot sitten, provisio. Museokaupan tulot käytetään museon toiminnan hyväksi. Museokaupan tuloilla ostamme esimerkiksi lisää tuotteita jälleenmyyntiin ja paketointitarvikkeita, koulutamme itseämme tai ostamme esimerkiksi Marianne-karkkeja perusnäyttelyyn asiakkaiden iloksi. Asiakas tukee niin museon toimintaa kuin suomalaista käsityöyrittäjyyttä ostamalla tuotteita museokaupasta.

 

Museokauppaan on helppo astella suoraan Kävelykadulta.

Museokauppaan on helppo astella suoraan Kävelykadulta.

Sesonkiajattelua

Museokauppa toimii kaupan alan sesonkien mukaan. Huomioimme tuotevalikoimassa muun muassa ystävänpäivän, pääsiäisen, äitienpäivän, kesän, isänpäivän ja etenkin joulun. Nyt pääsiäisen aikana museokaupassa on tarjolla erilaisia pääsiäismunia ja keväisiä värejä kotiin, ja pakkaamme pikkuhiljaa heijastimia ja poromokkarukkasia alahyllylle. Kesäisin ulkomaiset turistit haluavat ostaa jotain suomalaista, joten pidämme sillä silmällä valikoimissamme esimerkiksi eläinaiheisia magneetteja ja Greetings from Finland -postikortteja.

 

Hae pääsiäiseen väriä meiltä!

Hae pääsiäiseen väriä meiltä!

 

Jo kesäkuussa aloitamme valmistautumisen kaupan alan tärkeimpään sesonkiin – jouluun. Joulun aikaan museokauppa on pullollaan perinteisistä materiaaleista valmistettuja koristeita. Villaa, olkea ja kaislaa ja hieman lasia ja helmiä tuomassa kimallusta. Olemme hakeneet viimeisen kolmen vuoden aikana käsityöläisiä museokaupan joulusesonkitoimittajiksi. Tämä etsintäkuulutus on osoittautunut hyväksi tavaksi saada uusia tuotteita valikoimiimme, sillä emme kerkeä kaikkiin Suomen käsityötapahtumiin paikan päälle etsimään uusia tuotteita. Etsintäkuuluttamalla olemme löytäneet valikoimiimme niin joulukoristeita kuin lahjaideoita kuusen alle. Myös monet syntymäpäivä- ja valmistujaislahjat on ostettu museokaupasta. Lahjaksi paketoimme esimerkiksi hopea- tai nahkakoruja tai tuliaislahjoja kotiin ja ulkomaille. Valikoimistamme löytyy ympärivuoden lahjaideoita ja onnittelukortteja monen ikäisille. Tosin miehille on vaikea löytää käsintehtyjä lahjatuotteita. Vinkkaa toki jos sinä itse tai kaverisi tekee hienoja suomalaisia käsintehtyjä lahjatuotteita. Niin naisille kuin miehille.

 

Museokaupan valikoima kattaa niin kodintekstiilit, sisustustarvikkeet kuin saippuatkin.

Museokaupan valikoima kattaa niin kodintekstiilit, sisustustarvikkeet kuin saippuatkin.

Ota yhteyttä!

Tarjoa tuotteitasi myyntiin tai ehdota tuotetäydennyksiä!
Museokauppavastaava
Laura Järvinen
craftmuseum.info(at)jkl.fi
014 266 4370

 

Be the first to like.

Pehmeetä touhua!

Kirjoitettu | 26.02.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Huhtikuun lopussa Suomen käsityön museon valloittaa villi ja rajoja rikkova, pohjoismaisen outsider-käsityötaiteen näyttely, joka esittelee taideyleisölle käsityöperustaisia taiteen tekemisen tapoja ja uusia tekijäryhmiä. Näyttelykokonaisuuden kuraattoriparina toimivat K.H.Renlundin museon ITE-amanuenssi Elina Vuorimies ja tutkija-kuraattori Minna Haveri, jotka seuraavassa valottavat näyttelyn taustoja.

 Tanskalaisen Bifrostin taidekoulun taiteilijakaartiin kuuluva Kenneth Rasmussen virkkaa massiivisineuleteosta näyttelyyn.  Kuva: Minna Haveri

Tanskalaisen Bifrostin taidekoulun taiteilijakaartiin kuuluva Kenneth Rasmussen virkkaa massiivisineuleteosta näyttelyyn.
Kuva: Minna Haveri

 

Kun käsityö ei pysy kuosissaan

Pohjoismaissa on valtavasti käsityöosaamista, niin kovien kuin pehmeidenkin materiaalien parissa. Olemme kaikki tämän kätevyyden kulttuurin perillisiä. Käsityö yhdistetään kuitenkin useammin hyötytuotteiden valmistukseen kuin taiteelliseen ilmaisuun. Käsityötä sitoo ja ohjaa pitkä ja vahva traditio eli yhteisesti ja yhteisesti hyväksytty ja ylläpidetty käsitys siitä, miten ja mihin käsityötekniikoita tulisi käyttää.

Meitä Pehmeetä touhua -näyttelyn kuraattoreina kiehtoo eniten sellainen ilmaisu, joka rikkoo rajoja ja yllättää katsojansa. Toimimme molemmat vaihtoehto- ja marginaalitaiteen parissa, niin sanotulla outsider-taidekentällä. Outsider-taide on väljä, kansainvälinen kattokäsite, jolla viitataan itseoppineiden taiteilijoiden nykykansantaiteeseen eli Suomessa ITE-taiteeseen, erityistaidetoimintaan ja mielenterveyskuntoutujien taiteeseen. Kaikissa näissä outsider-taiteen valtavirroissa on käsityö voimakkaasti läsnä.

Punaisena lankana Pehmeetä touhua -näyttelyn teosvalinnoissamme on näyttää mitä tapahtuu, kun ilmaisu ei pysy lapasessa ja käsityö kuosissaan vaan villiintyy tekniikoiden ja materiaalien ilotteluksi. Itseilmaisun rinnalla kunnioitamme kuitenkin sitä tinkimätöntä taitoa ja uutteruutta, jota hitaat ja työläät käsityötekniikat tekijältään vaativat. Tekniikat näyttelyssä ulottuvat puuveistosta, keramiikkaan ja tekstiilikäsityöhön. Kokonaisuutena näyttely edustaa nimensä mukaisesti “pehmeetä touhua” eli on hyvällä tavalla hullua,  heittäytyvää ja korkealle kurottavaa. Sama reippaan ennakkoluuloton asenne on ohjenuoramme myös kuratointityössä.

Kenneth Rasmussen kuraattorien Elina Vuorimiehen ja Minna Haverin kanssa.

Kenneth Rasmussen kuraattorien Elina Vuorimiehen ja Minna Haverin kanssa.

 

Nordic outsider craft -hanke

Suomen käsityön museossa huhtikuun lopussa avautuva Pehmeetä touhua -näyttely on laajemman, pohjoismaista outsider-käsityötä esittelevän hankkeemme ensimmäinen ja samalla päänäyttely. Jyväskylän jälkeen näyttely lähtee pienempänä kuratoituna kokonaisuutena kiertämään kaikki pohjoismaat, päätyen lopuksi ITE-museoon Kokkolaan.

Hankkeemme perustuu vahvaan pohjoismaiseen kumppanuusverkostoon.  Hanketta ja näyttelykiertuetta hallinnoi. K.H. Renlundin museo Kokkolassa. Suomen käsityön museon lisäksi muita pääyhteistyökumppaneita ovat norjalainen Trastad-kokoelma Borkenesissa, tanskalainen Bifrostin taidekoulu ja -studio Randersissa, ruotsalainen Inuti-säätiö Tukholmassa sekä islantilainen Safnasafnið-museo Akureyrissa. Lisäksi edunvalvoja ja verkostotoimija Kettuki  tarjoaa hankkeelle asiantuntemustaan erityistaidetoiminnan kysymyksissä.

Hankkeen kansainvälinen ulottuvuus on tarjonnut meille kuraattoriparina mahdollisuuden paitsi matkailla huikeissa maisemissa myös tutustua lukuisiin upeisiin taiteilijoihin ja korkeatasoisiin toimipaikkoihin Suomen lisäksi myös muissa pohjoismaissa. Kerta toisensa jälkeen olemme saaneet yllättyä siitä, mihin käsityöilmaisu ennakkoluulottomissa käsissä venyy. Myös tarjonnan runsaus on ylittänyt odotuksemme. Etsinnän sijasta roolimme kuraattoreina onkin rajata eteemme avautuneesta luovuuden kirjosta kiinnostava otos pohjoismaisen taideyleisön ihasteltavaksi. Viimeiset valinnat ovat nyt käsillä. Huhtikuun lopussa sitten nähdään, kuinka olemme onnistuneet.

Erla Björk Sigmundsdóttir ja Minna Haveri keskustelevat teosvalinnoista.

Erla Björk Sigmundsdóttir ja Minna Haveri keskustelevat teosvalinnoista.

Islantilaisen Erla Björk Sigmundsdóttirin taidenuket Safnasafnið-museon kokoelmasta.

Islantilaisen Erla Björk Sigmundsdóttirin taidenuket Safnasafnið-museon kokoelmasta.

Islantilaisen Ragnar Hermanssonin ilmeikkäitä puuveistoksia Safnasafnið-museon kokoelmasta.

Islantilaisen Ragnar Hermanssonin ilmeikkäitä puuveistoksia Safnasafnið-museon kokoelmasta.

 

Hankkeita ei synny ilman rahoitusta:

Nordic outsider craft -hankkeemme on saatettu alulle Pohjoismaisen kulttuurirahaston OPSTART-tuen avulla, minkä jälkeen sitä on tuettu rahaston HANDMADE-teeman puitteissa.

Kuraattorivierailuja varten olemme saaneet avustukset Suomalais-norjalaiselta kulttuurirahastolta ja Pohjoismaiselta Kulttuuripisteeltä. Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto on puolestaan tukenut näyttelyyn kuratoitavan, Kellokosken prinsessa Anna Lappalaisen taidekirjontoja esittelevän kokonaisuuden tuotantoa. Lämmin kiitos näille työtämme tukeneille tahoille!

Teksti: Minna Haveri ja Elina Vuorimies

8 henkilöä tykkää

Mitä kuuluu Museokumppaneille?

Kirjoitettu | 20.02.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Innokkaita vapaaehtoisia on ilmoittautunut niin runsaasti, että pidämme taukoa uusien vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja keskitymme löytämään jo nyt ilmoittautuneille Museokumppaneille sopivia tehtäviä.

Järjestimme alkuvuodesta kaksi museon vapaaehtoisten tutustumistilaisuutta, joissa vapaaehtoisilla oli mahdollisuus tutustua toisiinsa ja museon henkilökuntaan.
Museolaiset kertoivat vapaaehtoistoiminnan merkityksestä museossa,  apukädet ovat tärkeitä monissa toiminnoissa. Kävimme läpi museo- ja vapaaehtoistoiminnan peruskäytänteitä kuten vapaaehtoissopimuksen kohdat ja merkitykset sekä vapaaehtoistoiminnasta heränneitä kysymyksiä. Vapaaehtoisten toimimista museossa helpottaa, kun kaikilla on samat pelisäännöt tiedossa.

Tilaisuuden tärkeintä antia oli kuulla Museokumppaneiden motiiveja siitä, mikä motivoi vapaaehtoistehtäviin juuri Suomen käsityön museoon sekä osallistaa vapaaehtoisia kehittämään museon toimintaa yhdessä museolaisten kanssa. Ryhmätöissä syntyneitä ideoita viemme eteenpäin hiljalleen.

Museon henkilökunnan näkökulmasta oli hienoa kuulla Museokumppaneiden motiiveja; Miksi Suomen käsityön museo valikoitui vapaaehtoistyön kohteeksi?
Sosiaaliset motiivit nousivat esille monilla; uusien ihmisten tapaaminen, verkostoituminen ja yhteisöllisyys, joka syntyy yhteisten asioiden äärellä koettiin tärkeiksi. Käsityö, historia ja ympäristömyötäisyys nousivat esille vapaaehtoisia liikkeellepanevina voimana. Työskentely museon kulissien takana ja mahdollisuus päästä käsiksi museoesineisiin koettiin myös kiinnostavana mahdollisuutena.

Museo haluaa tukea ja osallistaa Museokumppaneita tarjoamalla tiloja vertaistoimintaan. Tutustumistilaisuuksissa esiin noussut idea Mukujen vertaisryhmästä toteutuu kun Museokumppanit kokoontuvat kerran kuukaudessa aiheenaan valitsemansa (Taitoliiton vuoden teema), kirjonta.

Mitä mukut ovat päässeet jo tekemään?

Museokumppaneista lähtenyt idea, toimiminen keskusteluoppaana ja näyttelyvalvojina vaihtuvissa näyttelyissä on toteutunut tammikuun loppupuolelta saakka perjantaisin. Mukut ovat toimineet apukäsinä tapahtumissa, kuten avajaistarjoiluissa ja aulaoppaana yleisötilaisuuksissa. Konservointikeskuksessa museokumppanit ovat valmistaneet pitkäaikaissäilytyksen tukirakenteita päähineille ja vaatteille. Tekstiilien kokoelmakeskuksessa he ovat tehneet paikkakooditusta ja inventointia. Museokumppanit ovat aloittaneet käsikirjaston lahjoituskirjojen viennin kokoelmatietokantaan ja tekstiilinäytteiden digitoinnin. Yhteistyö on sujunut mainiosti.

Museokumppanit ovat olleet mukana paikkakoodittamassa museon säilytyksessä olevia kokoelmaesineitä.

Museokumppanit ovat olleet mukana paikkakoodittamassa museon säilytyksessä olevia kokoelmaesineitä.

Erilaisia tehtävänkuvia kehitetään edelleen, jotta Museokumppaneiden arvokasta työpanosta, tietoa ja taitoa voidaan jouhevasti kysyä vahvistukseksi erilaisiin museon työnkuviin ja tehtäviin.
Pääosin vapaaehtoiset ovat käyttäneet museon toimintaan kahdesta kolmeen tuntia viikossa tai joka toisena viikkona. Vapaaehtoistoimintaan käytettävän ajan määrä on Museokumppanin omasta kiinnostuksesta riippuvaista ja sovittavissa museon resurssien mukaisesti.

Projekti saa rahoituksensa Museoviraston innovatiivisten hankkeiden avustuksista.

Teksti: Jaana Peltola, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

2 henkilöä tykkää

Kaikki irti museovierailusta

Kirjoitettu | 16.02.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Useat museon kynnyksen yli astuneet ovat ehtineet jo kiertää kaikki vaihtuvat näyttelyt ennen kuin huomaavat, että Suomen käsityön museosta löytyy myös perusnäyttelyitä. Pohjakerroksen perusnäyttelyissä on perinteisiä ja moderneja naisten ja miesten käsitöitä sekä suomalaisia kansallispukuja kahdessa eri näyttelyssä – Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. Museossa käsityön käsite on hyvin laaja ja näyttelyissä esitellään erilaisia käsityötekniikoita ja niiden taitajia ja myös taidekäsityötä.

Jos pelkkä vitriinien katselu, laatikoiden availu ja vuosisatojen käsitöiden ihailu tuntuu liian raskaalta kokonaisuudelta juuri nyt, voit napata mukaan museon infosta äänioppaan ja astua tarinaan! Kaikki äänioppaat kertovat teemallisen kokonaisuuden museon perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu. Ja jos oikein innostut, niin voit käydä vaikka jokaisen teemareitin läpi putkeen. Äänioppaat sisältyvät museokäyntiisi, vierailit museossa sitten museokortilla, pääsymaksulla tai ilmaiskävijänä.

Teemallisia äänioppaita on suomenkielellä neljä, joista yksi on suunnattu lapsille ja on sisältää myös tekemistä. Yksi ääniopas on tarjolla englanniksi.

Voit napata äänioppaan mukaasi joko museon infosta tai alakerran perusnäyttelystä. 

Operaatio Punainen lanka, tai tuttavallisemmin Päkäpassi, on lapsille suunnattu tarinallinen tehtävärata, jossa selvitellään yhdessä museolammas Päkän kanssa missä villalankaa kasvaa. Parhaiten kierros sopii lukemaan oppineille alakoululaisille. Osa tehtävistä sopii kolmevuotiaille ja osa aikuisillekin. Takuuvarmaa on, että koko perhe nauttii museokäynnistään Päkän johdolla ja puuhastelua voi jatkaa myöhemmin museon Avoimessa Pajassa. Päkäpassin suorittaneille on luvassa jotain punaista, jonka voi lunastaa museon infosta.

Operaatio punaisessa langassa seurataan museolammas Päkän jälkiä.

Operaatio punaisessa langassa seurataan museolammas Päkän jälkiä.

Käsityöt yhdistetään usein vain naisiin, mutta äänioppaan Kyllä äijätkin osaa -polku vakuuttaa käsillä tekemisen olevan verissä miehilläkin. Taitavia naisia -teema avaa kuinka käsitöiden tekeminen, kuten kirjominen, vaatteiden teko ja jopa peseminen oli ennen oleellinen osa naiseutta ja kuinka käsitöiden kautta opittiin naisen elämästä. Nykyään naisen arvo ei onneksi ole enää käsityöosaamisesta kiinni, vaan käsityö toimii arjen rikastajana ja valittuna ammattina. Kiertokulku -ääniopas kertoo eri aikojen käsitöistä. Mitä tehtiin ja miksi, miten pula-aika vaikutti materiaaleihin ja mikä merkitys käsityöllä on teollisella ajalla.

Englannikielinen Shoemakers’s Journey joka tempaisee sinut matkustelevan kengäntekijä Santeri Mäkisen matkaan 1900-luvun alussa. Varmasti mielenkiintoinen tarina myös muuta kieltä taitaville!

Teemallisia äänioppaita on suomenkielellä neljä, joista yksi on suunnattu lapsille ja on sisältää myös tekemistä. Yksi ääniopas on tarjolla englanniksi.

Teemallisia äänioppaita on suomen kielellä neljä, joista yksi on suunnattu lapsille ja on sisältää myös tekemistä. Yksi ääniopas on tarjolla englanniksi.

Perusnäyttelyyn voi tutustua myös kuvasuunnistuksen avulla. Siinä kuvakorttien esittämiä esineitä etsitään näyttelystä ja pohditaan: mikä esine on, mitä sillä on tehty, mistä se on tehty ja onko se uusi vai vanha. Kuvakortit löytyvät perusnäyttelyn Aistitilan lokerikosta. Aistitila itsessään on jo pysähtymisen arvoinen paikka. Herkisty hetkeksi aistimaan kaikessa rauhassa kuunnellen, tunnustellen, maistaen, haistaen ja katsellen, miltä käsillä tekeminen tuntuu ja ota askel lähemmäs menneisyyden ihmistä. Mikä on kaunista, mikä rumaa, mikä tuoksuu hyvältä ja minkä jättäisit mielelläsi haistamatta toiste?

Ihan Jyväskylän ydinkeskustassa sijaitsevaan Suomen käsityön museoon on helppo tulla. Se on sopivan kokoinen ja siellä viihtyy koko perhe. Haukkaa kerralla koko museo tai pilko se parempiin suupaloihin, valinta on sinun. Museo on esteetön avustettuna ja avustaja pääsee aina maksutta museoon.

Tiesitkö että voit tutustua näyttelyiden trailereihin netissä? Museon Youtube- ja Vimeo-kanavilla julkaistaan pilkahduksia Suomen käsityön museon näyttelytarjonnasta, jota voit makustella näyttelyitä kotisohvalta käsin.

 

Teksti: Sari Koskinen

1 henkilö tykkää

Tapahtumista avauksia näyttelyihin ja tilaa kokeiluille

Kirjoitettu | 18.01.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Suomen käsityön museon vuotta tahdittavat vaihtuvien näyttelyiden lisäksi runsas tapahtumakalenteri. Tapahtumilla haluamme tukea ja syventää näyttelykokemusta, herättää pohdintaa ja esitellä jotain uutta käsityön laajasta maailmasta ja antaa mahdollisuuksia upottaa omat kädet tekniikoiden ja materiaalien loputtomiin mahdollisuuksiin.

Memento Kaija Poijula

Kuvataiteilija Kaija Poijula esittelee hiillostetuja kangaspuitaan Memento-näyttelyn taiteilijatapaamisessa 16.1.

Museon tapahtumat ovat osa museon yleisötyötä, jonka tavoitteena on tutustuttaa kävijöitä eri keinoin käsityö- ja museoalaan ja innostaa ihmisiä museokävijöiksi. Yleisötyöllä voidaan notkeasti osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tarttua ajankohtaisiin aiheisiin sekä edistää käsityöalan ja museoiden näkyvyyttä rohkeilla ulostuloilla. Yleisötyö on ennen kaikkea osallisuuden mahdollistamista niin museon sisällä kuin ulkopuolellakin.

Museon tapahtumatuotannossa huomioidaan vuodenkierron tapahtumat, lähiympäristön muutokset ja tietenkin käsityöalassa tapahtuvat muutokset. Museo pyrkii olemaan tiukasti ajassaan mukana ja liittää käsityökulttuurin osaksi elämän arkea ja juhlaa.

Osa tapahtumistamme toistuvat vuosittain ja kausittain, osa on aivan uniikkeja ja räätälöity juuri sen hetken näyttelyitä tai käsityötrendejä silmällä pitäen. Vuonna 2018 museon näyttelyiden teema on käsityö taiteena ja sen kaikuja voi kuulla myös vuoden tapahtumissa, kuten taiteilijatapaamisissa 16.1. ja 17.3., jolloin annetaan Memento -näyttelyn taiteilijoille Ulla Pohjolalle ja Kaija Poijulalle tilaisuus avata taiteellista työskentelyään. Myös työpajoissa otetaan käsityöläiset ja käsityötä ja taidetta yhdistelevät tekijät etualalle: Ystävänpäivän pajassa 14.2. tehdään huoneentauluja korutaiteilija Melitina Balabinin johdolla ja Low budget -pajassa 1.3. marssitetaan feministiset, radikaalit pistot näkyviin kuvataiteilija Sirpa Variksen ohjaamana. Myös tulevan Pehmeetä touhua -kesänäyttelyn yhteyteen rakennetaan omaa ohjelmaa, jossa annetaan hulvattomalle käsityöhulluttelulle vapaat kädet, eikä oteta itseä niin vakavasti. Kaikilla tapahtumilla halutaan yhtä aikaa nostaa perinnettä esiin ja silti pitää käsityö tuoreena ja hengittävänä.

Low budget -pajoissa pääsee kokeilemaan eri tekniikoita.

Low budget -pajoissa pääsee kokeilemaan eri tekniikoita.

Vuosittain ja kausittain toistuvia tapahtumia on myös melkein jokaiselle kuukaudelle vuodessa. Kouluvuoden aikana, keväällä ja syksyllä, tarjoamme joka kuukauden ensimmäinen torstai mahdollisuuden kokeilla jotain uutta tekniikkaa tai materiaalia matalan kynnyksen Low budget -pajoissa. Pajoissa ohjaajina toimivat Gradian käsi- ja kotiteollisuusalan artesaaniopiskelijat. Nuoret museoon -projektista alkunsa saaneissa pajoissa pyritään antamaan kaikille mahdollisuus luoda käsillään jotain ja saada näin onnistumisen tunteita. Jokaisessa meissä asuu luovuus!

avoin paja käsityön museo

Pajoja suunnataan eri ikäisille. Niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin löytyy sopivaa tekemistä.

Vuosittain juhlitaan myös museon syntymäpäiviä kesäkuun 15. päivän tienoolla, kansallispuvun syntymäpäiviä elokuun alussa ja kansallispuvun juhlapäivää syys-lokakuussa sekä Käsityöläisten joulutori joulukuun toisena viikonloppuna. Taidon päivä huhtikuussa on ollut erityisen lähellä museon sydäntä nyt ja menneinä vuosina. Aiemmin Taidon päivänä julkistettiin Vuoden käsityöläinen, mutta nyt tästä tavasta on luovuttu. Tänä vuonna tilaa annetaan kirjailuille Taidon päivän työpajassa, jossa tartutaan kirjailuun, Taito-liiton valitsemaan vuoden käsityötekniikkaan. Kirjaillaan-pajassa 14.4. ohjaajana toimii Pistot-näyttelyyn 2018 valittu käsi- ja taideteollisuusopettaja Elina Helminen.

Museon tapahtumia järjestetään yhdessä monen eri yhteistyökumppanin kanssa ympäri Suomen. Tärkeinä kumppaneina tietenkin käsityöläiset ja käsityöalan opiskelijat sekä luonnollisesti Taito-liitto. Tämän tyyppinen verkostoituminen on luonnollinen jatke museon erityisalalle ja isossa roolissa myös museon muussa toiminnassa. Lisäksi monet museon tapahtumista linkittyvät Jyväskylän kaupungin isompiin tapahtumakokonaisuuksiin, kuten Valon kaupunkiin tai Joulunavaukseen. Yhteistyössä on tapahtumatuotannossakin voimaa.

Käsityöläisten joulutori

Käsityöläisten joulutori vetää vuosittain tuhansia kävijöitä.

Teksti: Sari Koskinen

1 henkilö tykkää

Ylivieskan kirkkopalosta selvinneen kasukan konservointi valmistuu

Kirjoitettu | 04.01.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Ylivieskan kasukan konservoinnin on tehnyt tekstiilikonservaattori Leena Niiranen. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen kasukan konservointityössä oli vuorossa molempien kasukkakappaleiden kankaiden vauriokohtien suojaaminen ja kankaan tukeminen lisävaurioitumisen estämiseksi. Tarkoitukseen parhaiten sopiva materiaali on ohut ja kevyt nailontylli, joka on yksi tekstiilikonservoinnissa käytetyistä harsokangastyypeistä. Tylli, silkkiharso tai polyesteriharso soveltuvat vaurioituneiden tekstiilipintojen suojaukseen ja koossa pitämiseen. Nailontylli on kestävää, hyvin hienolaatuista, sileätä ja helposti värjättävissä täsmälleen sopivan sävyiseksi.

Sopivaa ruskeanmustaa värisävyä haettiin koevärjäyksillä. Eri vaihtoehdoista valittiin lopulta kaikkein tummin sävy, jonka valontaitto-ominaisuudet toimivat kasukan pinnan päällä parhaiten niin, että alkuperäinen tekstiili näkyy tyllin alta riittävän selkeästi ja tumma tylli on lähes huomaamaton kankaan pinnalla.

Koevärjäysten värjäysliemet.

Koevärjäysten värjäysliemet.

Kasukan etu- ja takakappaleiden taustapuolelle eli vuorikankaan päälle kiinnitettiin tyllikaitaleita, joiden avulla vaatteen vaurioituneet kohdat tuettiin, vahvistettiin ja koottiin yhtenäiseksi kangaspinnaksi. Sen jälkeen kasukkakappaleet päällystettiin molemmin puolin yhtenäisillä tylliharsoilla, jotka kiinnitettiin käsin ommellen pitkin kappaleiden ulkoreunoja. Ompeleita on tehty jonkin verran myös keskemmälle. Tarkoituksena on kiinnittää harso sopivan tiukasti kankaan pinnan päälle.

Riekaleiksi hajonneiden kangaskerrosten kokoaminen ja tukeminen tylliharsolla on aloitettu.

Riekaleiksi hajonneiden kangaskerrosten kokoaminen ja tukeminen tylliharsolla on aloitettu.

 

Konservointiompelussa käytetään ohutta filamenttilankaa ja pitkää kaarineulaa.

Konservointiompelussa käytetään ohutta filamenttilankaa ja pitkää kaarineulaa.

 

Vaurioitunut kangas on koottu yhtenäiseksi kangaspinnaksi. Vaaleahkon vuorikankaan pinnalla harsokaitaleet ja ompeleet näkyvät jonkin verran.

Vaurioitunut kangas on koottu yhtenäiseksi kangaspinnaksi. Vaaleahkon vuorikankaan pinnalla harsokaitaleet ja ompeleet näkyvät jonkin verran.

 

Ompelulankana käytetään hyvin ohutta polyesterifilamenttia eli lankaa, joka näyttää hämähäkinseitiltä. Filamentti on riittävän vahvaa ja myös säilyttää lujuutensa niin, että sillä tehdyt ompeleet pysyvät koossa. Ompeluneulana on ohut, 60 mm pitkä kaarineula, jolla on helppo tehdä sopivan pituisia etu- ja jälkipistoja. Kaarineulan käyttö on välttämätöntä, sillä neulan on noustava helposti takaisin kankaan pinnalle. Kasukan käsittely työn eri vaiheissa ja koko ompelutyö on tehtävä hyvin varovasti. Kasukan samettikangas on jo hyvin haurasta ja kaikkien ompeluvaiheiden tekemiseen on siksi kulunut huomattava määrä työtunteja.

Tylliharson kiinnitysompelua kasukan takakappaleen pinnalle.

Tylliharson kiinnitysompelua kasukan takakappaleen pinnalle.

Samalla kun kasukan etu- ja takakappaleet on suojattu tylliharsolla, on myös valmistettu kangaspäällysteiset alustat, joiden päälle kappaleet on kiinnitetty. Alustana on pH-arvoltaan neutraali, 10 mm paksu kapalevy, joka on kauttaaltaan päällystetty satiinipintaisella puuvillakankaalla. Kankaan himmeä pintakiilto sekä kaunis ruskeanharmaa väri ovat sopivan juhlallinen tausta 335-vuotiaalle vanhukselle.

Kasukan tukialusta tekeillä. Päällystyskangas pingotetaan mahdollisimman tiukasti kapalevyn päälle.

Kasukan tukialusta tekeillä. Päällystyskangas pingotetaan mahdollisimman tiukasti kapalevyn päälle.

Kasukkakappaleet alustoineen sijoitetaan kookkaisiin, mittojen mukaan valmistettuihin säilytyslaatikoihin. Vanha tekstiili ei enää kestä valoa eikä käsittelyä, joten kasukka säilytetään mahdollisimman suojattuna. Seurakunnassa tätä vanhaa aarretta varmaankin halutaan myös näyttää ihmisille, mutta kasukan esilläolon pituus ja olosuhteet joudutaan tarkkaan harkitsemaan.

Kasukan takakappale valmiina alustallaan. Hauraassa tekstiilissä on konservoinnin jälkeenkin näkyvissä hyvin paljon vaurioita, mutta kasukkakappale on tuettu ja suojattu kauttaaltaan.

Kasukan takakappale valmiina alustallaan. Hauraassa tekstiilissä on konservoinnin jälkeenkin näkyvissä hyvin paljon vaurioita, mutta kasukkakappale on tuettu ja suojattu kauttaaltaan.

 

Teksti: Anne Vesanto

5 henkilöä tykkää

Ylivieskan kasukan konservointi Konservointikeskuksessa on alkanut

Kirjoitettu | 15.11.2017 | Kommentit poissa käytöstä

Ylivieskan kirkon tuhopoltosta säilynyt, mutta pahoin vaurioitunut kasukka konservoidaan Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa, jossa työn tekee tekstiilikonservaattori Leena Niiranen. Työ on aloitettu lokakuun puolivälissä ja tällä hetkellä kasukan etu- ja takakappaleet alkavat näyttää jo paljon paremmilta kuin heti palon jälkeen, jolloin kasukka oli likomärkä ja hyvin lohduttomassa kunnossa.

Heti Konservointikeskukseen saavuttuaan kasukka pakastettiin. Näin estettiin märän kasukan homehtuminen. Pakastettuna kasukka säilytettiin vakaassa tilassa niin kauan kunnes se sulatettiin konservointikäsittelyn työsuunnitelman tekemiseksi.

Sulatukse eri vaiheita.

Sulatuksen eri vaiheita.

Konservointi aloitettiin molempien kasukkakappaleiden varovaisella imuroinnilla. Kankaiden pinnalle oli kertynyt hiiltynyttä roskaa ja muuta palojätettä. Etukappaleen yläosassa oli vielä kiinni puisen vaatepuun jäänteet, jotka irrotettiin. Vitriinissä esillä olleen kasukan olkapäällä oli ollut näytteillä myös musta, samettinen kalkkiliina, joka oli myös pahoin palanut. Kalkkiliinasta on jäljellä metallilangoista valmistetun reunahapsunauhan sekä ristikuvion jäänteet. Samettikankaasta on jäljellä repaleinen mytty, joka on edelleen kiinni vaatepuun hiiltyneessä pinnassa. Kalkkiliinan irrottaminen vaatepuusta ja konservointikäsittely tehdään vasta tuonnempana.

Kasukan etukappale ja siinä kiinni oleva vaatepuu ja kalkkiliina.

Kasukan etukappale ja siinä kiinni oleva vaatepuu ja kalkkiliina.

Kasukan pinnan imurointi.

Kasukan pinnan imurointi.

Kasukan päällysmateriaali on mustaa silkkisamettia, jossa on ollut joko leikkosamettia tai samettibrokadia. Musta nukitus oli kulunut osittain pois jo ennen paloa, mutta samettikankaan pinta on tulipalossa vaurioitunut vielä lisää. Kankaassa on suuria poikittaisia repeämiä ja laskoksia, osa kankaasta on hiiltynyt mustaksi ja kovaksi.

Kasukan sisäpuolella on pellavakankainen vuori, joka on säilynyt lähes ehjänä, mutta on nokeentunut ja laskoksilla.

Kasukkakappaleet oikaistaan varovasti kostuttamalla, jolloin laskostunut kangas rentoutuu ja kangasta pystytään hyvin varovasti venyttämään ja pingottamaan suoremmaksi. Kostutukseen käytetään kosteuskammiota, jonka sisälle kosteutta lisätään kylmähöyrykostuttajalla. Kammion sisäilman suhteellista kosteutta tarkkaillaan kosteus- ja lämpömittarilla. Joihinkin kankaiden kohtiin tarvitaan vielä paikallisempaa kosteuskäsittelyä, joka tehdään kosteushauteen avulla. Kankaan pinnalle sijoitetaan hitaasti kostuttavaa materiaalia, jolla pyritään oikaisemaan kaikkein kovettuneimpia ja korkeille laskoksille jääneitä kohtia.

Kasukka kosteuskammiossa.

Kasukka kosteuskammiossa.

Takakappaleen kankaiden oikaisua kosteuskammiossa.

Takakappaleen kankaiden oikaisua kosteuskammiossa.

Kostutus- ja oikaisukäsittelyjen jälkeen on vuorossa sametin pinnan suojaaminen läpikuultavalla harsolla. Tästä kerrotaan myöhemmin, kun työ on edennyt siihen vaiheeseen.

Teksti: Anne Vesanto

9 henkilöä tykkää

Hurmaavat hatut

Kirjoitettu | 10.11.2017 | Kommentit poissa käytöstä

Suomen käsityön museon kokoelmiin kuuluu monenlaisia käsitöitä sekä joitakin teollisesti valmistettuja esineitä. Hattuhurma heräsi tänä syksynä esinekokoelmien valokuvauskohdetta valitessa. Etsimme kokoelmista esinekokonaisuuksia, joista puuttuu paljon tunnistuskuvia, ja valitsimme hatut. Hattuja ei ole liian paljon, joten ne ehdittäisiin kuvata valokuvausharjoittelijan harjoitteluaikana muiden kuvausprojektien lisäksi. Katukuvassa hatut ovat jääneet vähemmistöön erilaisten pipojen ollessa muotia. Kokoelmissa on päähineitä 1900-luvun alusta lähtien. Ja miten kauniita hattuja!

Olkihattu 0799/014 Kuvassa on keiteleläisen perheenemännän pyhähattu 1920 -luvulta.

Olkihattu 0799/014
Kuvassa on keiteleläisen perheenemännän pyhähattu 1920 -luvulta.

Kuvan hattu on keiteleläisen perheenemännän pyhähattu 1920 -luvulta. Hatun kupu on ommeltua olkinauhaa. Olkinauhaa on ommeltu yhteen kierros kierrokselta. Hatun lierin keskellä on kaunis paperinarusta nyplätty pitsi. Hatun sisällä on puuvillainen vuorikangas.

Digitoitaessa esinetietokantoja vain esineiden tiedot on siirretty tietokoneelle. Myöhemmin esineiden piirroskuvia digitoitiin eräässä projektissa, jolloin hatun sähköiseen esinekorttiin on liitetty piirroskuva, jotta nähdään millaiselta se näyttää. Esineiden luettelointi on vaikeaa, kun sanallisesti yritetään kuvailla miltä esine näyttää, mitä materiaaleja ja tekniikoita sen valmistuksessa on käytetty. Digikamera tuli kokoelmien käyttöön vasta ihan 1990-luvun lopussa, joten monista esineistä puuttuu valokuva. Valokuva kertoo paljon enemmän kuin sanallinen kuvailu, vaikka sanallista kuvailua ei voi korvata kuvalla.

Suomen käsityön museo tekee yhteistyötä erilaisten oppilaitoksien kanssa

Tänä syksynä Suomen käsityön museolla on ollut harjoittelussa valokuvauksen opiskelija Miisa Kaipainen Jyväskylän ammattiopistolta. Opiskelijan yhtenä projektina oli kuvata museon kokoelmien hattuja, joista puuttui esinekuva. Projektissa valokuvauksen opiskelija on saanut varmuutta esinekuvaukseen ja oppia museoesineiden käsittelyyn. Esinekokoelman kuvauksissa opiskelija on päässyt tutustumaan lähemmin museon kokoelmiin sekä kokemaan hattuhurmaa.

”Museoesineiden käsittely ja valokuvaus oli uutta ja erilaista verrattuna normikuvaukseen. Opiskeluissa ei ole paljon keskitytty esinekuvaukseen. Esinekuvia valokuvatessa pääsi myös kunnolla tutustumaan ledivalaistukseen”, Miisa kertoo.

Museokokoelmin saavutettavuuden helpottaminen päämääränä

Suomen käsityön museon kokoelmat ovat olleet saavutettavissa museon internetsivujen kautta vuosia, mutta palvelinongelma katkaisi tietojen selailun pari vuotta sitten. Esimerkiksi esineiden lahjoittajilla oli mahdollisuus tarkastella Suomen käsityön museon kokoelmia ja käsikirjaston kirjoja museon internetsivuilla. Nykyinen kokoelmienhallintaohjelma on tiensä päässä tietotekniikan muuttuessa ja kehittyessä. Uuden kokoelmanhallintaohjelman tullessa tulevaisuudessa kokoelmien saavutettavuusongelma korjaantuu ja kokoelmat ovat selailtavissa jälleen netin kautta. Museon kokoelmien selailumahdollisuus antaa tärkeää tietoa sitä etsiville opiskelijoille, tutkijoille ja museoammattilaisille. useon kokoelmien esittelysivu: www.craftmuseum.fi/kokoelmat.htm

 

Lippalakki 0163/002. Suomen lakkitehdas Oy:n valmistama lippalakki 1940-luvulta.

Lippalakki 0163/002.
Suomen lakkitehdas Oy:n valmistama lippalakki 1940-luvulta.

Kuvan lippalakki on on suomalaisen hatuvalmistuksen historiaa 1940-luvulta. Tamperelaisella tehtaalla ommeltiin erilaisia hattuja ja lakkeja 1970-luvulle asti. Tehdas oli alun perin perustettu Viipuriin 1917, josta se siirtyi Tampereelle. Lakin valmistuksessa on käytetty nahkaa ja puuvillakangasta sekä pellavaa. Lakki on auringon haalistama. Lippalakki on ilmeisesti ollut kovin pidetty maanviljelijän työhattu Vaaraslahdessa. Hattu on konservoitu lahjoitusvuotenaan 1984.

Lippis 0769/047. Käsin ommeltu lippis 1970-luvulta.

Lippis 0769/047.
Käsin ommeltu lippis 1970-luvulta.

Jyväskyläläisen kansakoulunopettajan ja soitonopettajan ompelema lippis on valmistettu 1970-luvulla. Käsin ommeltua samettikankaista lippistä koristavat keltaiset muodikkaat kukkaset. Kukat on ommeltu käsin. Lippa on iso ja taivutettava.

Osa Suomen käsityön museon valokuva-arkiston kuvista on siirretty nähtäväksi ja käytettäväksi museokaupan internetsivulle. Siellä on valikoiduista käsityöaiheisia valokuvia, jotka ovat vapaasti ladattavissa.

Finnaan (www.finna.fi) on kerätty useiden suomalaisten museoiden valokuvia ja esinekokoelmia katseltaviksi. Suomen käsityön museon kokoelmia pääsee selaamaan Finnasta tulevaisuudessa, kun uusi kokoelmienhallintaohjelma saadaan käyttöön ja museo liittyy Finnaan.

Suomen lakkitehtaalta löytyy valokuvia mm. Finnasta.

Teksti: Reija Teerimäki

1 henkilö tykkää
« palaaeteenpäin »