Suomen käsityön museon kesäretki Porvooseen 21.6.2016

Kirjoitettu | 27.06.2016 | Kommentit poissa käytöstä

Kelit osuivat kerrankin kohdilleen, kun Suomen käsityön museon kesäretkibussin nokka kääntyi kohti Porvoota! Mukaan lähti Suomen käsityön museon henkilökunnan lisäksi muutama iloinen matkaaja Jyväskylän taidemuseosta sekä Suomen käsityön museon vapaaehtoistyöntekijöitä.

Bussimatka sujui suit sait vikkelään ja pian istuimmekin Porvoon tuomiokirkossa odottamassa urkuvartin alkua. Porvoon seurakunta järjestää kesäkuukausien aikana tiistaisin ja torstaisin klo 12 kaikille ilmaisen urkuvartin, jossa vaihtelevat urkujen soittajat eli urkurit tarjoilevat noin 15 minuutin mittaisen kavalkadin urkumusiikin mestariteoksia. Meidän vierailumme aikaan soittajana oli Mauriz Brunell ja musiikkina oli D. Buxtehuden Praeludium in C sekä Johan Sebastian Bachilta Liebster Jesu, wir sind hier ja Pièce d’ Orgue. Porvoon tuomiokirkossa on nautittu urkumusiikista 1600-luvulta lähtien. Nykyinen urkufasadi on vuodelta 1799 ja on Olof Schwanin rakentama, itse urut rakensi Urkurakentamo Veikko Virtanen vuonna 1978. 

 

Olof Schwanin rakentaman vuoden 1799 urkufasadin takana piileskelee Veikko Virtasen rakentamat urut 1970-luvulta.

Olof Schwanin rakentaman vuoden 1799 urkufasadin takana piileskelee Veikko Virtasen rakentamat urut 1970-luvulta.

Porvoon vanhakaupunki on kivitaloihin tottuneelle harvinaista herkkua. Tuntuu kuin olisi astunut bussista suoraan ajasta taaksepäin, kun korkeiden kivijalkojen päällä lepäävien puutalojen välissä kiemurteli mukulakivikatuja. Porvoojoen rantoja värittävät punaiset ranta-aitat ja pienet putiikit ovat ottaneet puutalot siipiensä suojaan ja tuovat omaa tunnelmaansa alueelle. Puisten talojen sisäpihat pullistelivat vihreyttä niin, että jokaisen pihan olisi halunnut käydä kurkistamassa läpi. On ihme, että Porvoossa on säilynyt vanhaa asuinaluetta näinkin paljon, sillä kaupunki on palanut useaan otteeseen niin merirosvojen kuin venäläistenkin käsissä. Mielenkiintoisin tarina sijoittuu kuitenkin vuoteen 1760, kun Holmin rouva keitteli kalakeittoa Vuorikadun talossaan keskellä yötä, josta palo lähti leviämään ja hävitti lopulta kaksi kolmasosaa kaupungin rakennuksista.

 

Porvoon vanhakaupunki on edelleen päällystetty mukulakivillä. Pieneen kaupunkiin mahtuu myös yllättävänkin isoja korkeuseroja.

Porvoon vanhakaupunki on edelleen päällystetty mukulakivillä. Pieneen kaupunkiin mahtuu myös yllättävänkin isoja korkeuseroja.

Porvoonjoen rantaa koristavat vanhat punaiset rantamakasiinit. Nykyään makasiineissa toimii mm. ravintoloita.

Porvoonjoen rantaa koristavat vanhat punaiset rantamakasiinit. Nykyään makasiineissa toimii mm. ravintoloita.

Porvoonjoki siintää myös kirkon vierestä.

Porvoossa on ollut asutusta jo kivikaudella, mutta pysyvä asutus nykyisen Porvoon alueella juontaa juurensa 1200–luvulle, joten eipä ihme että kirkonkin historia alkaa jo sieltä. Asutuksen kasvaessa piti kirkonkin kasvaa, joten 1400–luvulla ryhdyttiin kirkon laajennuspuuhiin. Maineikkaan rostockilaisen rakennusmestarin, Carsten Nubuhrin, johdolla rakentamistyöt saatiin päätökseensä 1414–1418.

Porvoon kirkko ja kellotapuli

Kirkko ja kellotapuli olivat keskiajalla tiettävästi Porvoon ainoat kivirakennukset, ja ne ovat myös ainoat meidän päiviimme säilyneet esimerkit kaupungin keskiaikaisesta rakennuskannasta.

Tuomiokirkoksi Porvoon kirkko tuli vuonna 1723, kun Viipurin hiippakunnan piispanistuin siirtyi Porvooseen. Yksi tunnetuimmista Suomen historian tapahtumista sijoittuu myös Porvoon tuomiokirkkoon, kun vuonna 1809 Porvoon valtiopäivien juhlamenot järjestettiin siellä. Rakentamisen jälkeen kirkko on palanut useaan otteeseen, pelkästään 1500–luvulla liekit söivät kirkkoa kolmesti: vuonna 1508 tanskalaisten toimesta, lisäksi 1571 ja 1590 kirkko poltettiin venäläisten hyökätessä. Isonvihan venäläismiehityksen aikaan 1708 kirkosta tuhoutuivat kirkon holvit keskilaivan kuoriholvia ja pohjoislaivan holveja lukuun ottamatta. Sodan aikaan, vuonna 1941 katon läpi tuli palopommi, joka räjähti lattiaan osuessaan. Tulipaloa se ei onneksi aiheuttanut, mutta noin kolmen metrin läpimittainen ja puolentoista metrin syvyinen kuoppa siitä syntyi. Viimeisimmän kerran kirkon paanukatto ja puiset kattorakenteet tuhoutuivat vuoden 2006 tuhopoltossa.

Porvoon tuomiokirkossa on nähtävillä usean vuosisadan rakennusperinnettä. Vain kuorin monimuotoinen ns. suomalainen tähtiholvi ja pohjoislaivan yksinkertaiset ristiholvit ovat keskiaikaiset. Kirkkosalin tekee poikkeukselliseksi kahdessa kerroksessa olevat lehterit. Kirkosta löytyy myös komeita hautajaisvaakunoita, jotka ovat peräisin 1700–luvun puolivälistä ja kuuluvat Ramsey-, Adlercreutz- ja Bildstein-suvuille. Porvoolaisten käsityöläisten valmistamat lehterit ja saarnatuoli rakennettiin 1762–1764, penkit uusittiin ja ikkunat laajennettiin 1880-luvulla. Kuoriholvin maalaukset paljastettiin ja portaalit sekä asehuoneen pääty palautettiin alkuperäiseen asuunsa 1950–luvulla. Vielä 1970–luvulla kirkkoa entisöitiin Nils Erik Wickbergin ja Heikki Havaksen johdolla.

 

Katse kääntyi väkisinkin kauniiseen holviin

Katse kääntyi väkisinkin kauniiseen holviin

Porvoolaisten käsityöläisten valmistamat lehterit ja saarnatuoli rakennettiin 1762–1764.

Porvoolaisten käsityöläisten valmistamat lehterit ja saarnatuoli rakennettiin 1762–1764.

Kirkosta löytyy myös komeita hautajaisvaakunoita, jotka ovat peräisin 1700–luvun puolivälistä ja kuuluvat Ramsey-, Adlercreutz- ja Bildstein-suvuille.

Valkeaksi kalkitun runkohuoneen sekä sakariston ja asehuoneen päädyissä on tiilikoristelua. Niistä länsipääty on runsain sisältäen itäuusimaisille kirkoille tyypilliset nauha-, kulmatiili-, pyörylä-, komero- ja neliapila-aiheita suuren ristin ympärillä. Neliapilakomero toistuu myös eteläfasadissa. Alttariseinällä, joissakin holveissa ja sakastin katossa nähtävissä olevat seinämaalaukset ovat peräisin noin 1450-luvulta ja dokumentoitiin onneksi voin kaksi viikkoa ennen vuoden 2006 tulipaloa, joten ne saatiin myös entisöityä korjauksen yhteydessä. https://www.porvoonseurakunnat.fi/palvelumme/tilat-ja-kiinteistot/tuomiokirkko/

Porvoo on käsityöintoilijan unelmakohde. Kaupungista löytyy paljon pieniä käsityöläisputiikkeja, suklaapuoteja ja ihania sisustuskahviloita. Mainittakoon vaikka Brunbergin suklaatehtaan myymälä, Teetee Shop lankojen ja käsityötarvikkeiden etsijälle, Design Deli sisustustarpeisiin ja Shop Design Ihania, josta löytyy suomalaista designia joka lähtöön. Lisää puoteja täällä: http://www.porvoo.fi/palvelut-vanhassa-porvoossa

 

Porvoo tarjoilee paljon kotimaista käsityötä.

Porvoo tarjoilee paljon kotimaista käsityötä.

Ihania kosketeltavia löytyi joka lähtöön.

Mukulakivikatuja ympäröivissä puutaloissa oli paljon pieniä putiikkeja.

 

Jatkoimme tutustumismatkaamme lyhyellä bussikierroksella oppaanamme Sille Annok.

Jatkoimme tutustumismatkaamme lyhyellä bussikierroksella oppaanamme Sille Annok.

Heti Porvoon vanhan kaupunkia vastapäätä, joen toisella puolella on Näsinmäen hautausmaa, yksi Suomen kauneimmista hautausmaista. Sinne on haudattu vainajia vuodesta 1789 lähtien, kun kirkon maat kävivät liian ahtaiksi. Se on yksi Suomen vanhimmista, kirkosta erilleen rakennetuista, hautaismaista. Näsinmäen hautausmaalle on haudattu mm. Johan Ludvig Runeberg Fredrika vaimoineen sekä Bobrikovin ampunut Eugen Schauman.  https://www.porvoonseurakunnat.fi/palvelumme/hautausasiat/hautausmaa-ja-kappeli/ 

Porvoon Linnamäen keskiaikainen linnanpaikka sijaitsee Porvoon keskiaikaisen kaupungin luoteispuolella, Porvoonjoen itärannalla. Muinaislinnan lisäksi alueelta löytyy rautakautinen kalmisto sekä luonnonsatama. Linnamäen näkyvät rakennejäänteet ovat keskiajalta, jolloin mäki varustettiin vallein ja todennäköisesti puusta tehdyn paalutuksin. Vallit kuivahautoineen ovat edelleen helposti havaittavissa.

Kolmisen kilometriä Porvoon keskusta löytyy Kiialan kartano, joka kuuluu Suomen suurimpiin maanviljelystiloihin. Kartanon historia yltää 1400-luvulle saakka ja sisältää ainakin kaksi suurmiestä. Kenraali Carl Johan Adlercreutz (s. 1757), joka rakennutti Kiialan nykyisen päärakennuksen vuonna 1796 sekä Albert Edelfelt (s. 1854), jonka synnyinkoti kartano on. 1880-luvulla kartanoon perustettiin viinatehdas, jonka rakennus on edelleen pystyssä. 1920-luvulta saakka kartano on ollut Ehrnroot-suvun omistuksessa. Ikävä kyllä kartanon päärakennus ei ole avoinna yleisölle, joten sitä voi ihailla vain ulkopuolelta. http://www.kialagard.com/

Kiialan kartanoon ei ikävä kyllä pääse tutustumaan sisätiloihin.

Kiialan kartanoon ei ikävä kyllä pääse tutustumaan sisätiloihin.

Porvoon keskustasta löytyy myös WSOY:n rakennus, jonka historia ulottuu vuoteen 1897 ja kreivi Louis Sparren Iris-tehtaaseen. Tehtaassa valmistettiin alun perin Finchin uniikkikeramiikkaa ja Sparren suunnittelemia huonekaluja. Vuonna 1906 WSOY osti rakennuksen ja kehitti siitä aikansa moderneimman painotalon Pohjoismaissa.

Kuten monissa muissakin kaupungeissa, on Porvoossakin otettu vanhoja tehdasrakennuksia kulttuurikäyttöön. Taidetehdas on alun perin rakennettu 1920-luvulla vaneritehtaaksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin siellä ryhdyttiin tekemään mm. hevosenkenkiä ja muita valimotöitä ja 1960-luvulla koottiin jo täyttä häkää Fiskarsin traktoreita ja metsätyökoneita. Vuodesta 1986 lähtien rakennus on ollut Porvoon kaupungilla kulttuurikäytössä niin näyttely- kuin pajatoiminnassakin. Täysin uudistettu Taidetehdas avattiin yleisölle 2012. http://www.taidetehdas.fi/fi/

Vanha vaneritehdas toimii nykyään kulttuurikeskuksena.

Vanha vaneritehdas toimii nykyään kulttuurikeskuksena.

Tutustuimme myös vanhan Porvoon hengessä rakennetulle uudelle puutaloalueelle sekä sen virkistyspuistoon.

Tutustuimme myös vanhan Porvoon hengessä rakennetulle uudelle puutaloalueelle sekä sen virkistyspuistoon.

Uudet puutalot on rakennettu vanhaa Porvoota mukaillen.

Vielä ennen paluuta Jyväskylään ehdimme piipahtamaan pikaisesti alun perin 1300-luvulla rakennetussa Haikon kartanossa, joka on Suomen ensimmäinen kartanohotelli 1960-luvulta alkaen. Alun perin Viipurin dominkaaniluostarille kuulunut rakennus on muuttunut vuosien varrella usein, nykyinen päärakennus on Armas Lingrenin piirtämä vuodelta 1913 ja viimeisin sisätilaremontti on parin vuoden takaa.

Haikon kartano istuu upean luonnon ympäröimänä aivan meren rannalla.

Haikon kartano istuu upean luonnon ympäröimänä aivan meren rannalla.

Haikon kartanoon pakeni vuonna 1917 Venäjän vallankumousta suuriruhtinas Kiril Vladimirovits perheineen. Haikossa syntynyt poika, Vladimir, päätyi myöhemmin ympäri Eurooppaa levinneen Romanov-suvun päämieheksi. Haikon suuri sali on nimetty tapahtuman kunniaksi Romanov-saliksi. Myös Albert Edelfelt viihtyi Haikon kartanossa. Vaikka hän viettikin loppuelämänsä pääosin Pariisissa, vietti hän uskollisesti kesänsä Haikossa saaristomaisemia maalatessa. Albert Edelfelt kuoli sydänhalvaukseen 18. elokuuta 1905 Haikossa. http://www.haikko.fi/

Teksti: Sari Koskinen

Kuvat: Sari Koskinen, Seija Hahl

7 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.