Kokoelmadigitointia materiaaliksi verkkojulkaisuihin

Kirjoitettu | 08.05.2015 | 1 kommentti

Kerran viikossa teen töitä Yorkshiren museon numismaattisessa kokoelmassa. Käsilleni saan lähes 2000 vuotta vanhoja rahoja. Yorkin museolla on iso roomalainen kolikkokokoelma ja jokainen denaari kuvataan erikseen. Digitaalisella kuvaustekniikalla pienen pienistä esineistä saadaan näyttäviä ja helposti saavutettavia. Ne julkaistaan museon sivustolla ja ovat sieltä vapaasti ladattavissa tarkempaan tarkasteluun. Isotkin kuvat ovat ilmaisia, mutta vaativat käyttäjältä kirjautumisen.

Museon kokoelmatyön tilaan on yhden pöydän ääreen järjestetty työpiste kahdelle digitoijalle ja samalla kertaa työssä on aina kaksi henkiloä. Projekti etenee viikottain tiettynä päivänä, jolloin myös kokoelmasta vastaava amanuenssi Andrew Woods on paikalla. Mukavaksi työn tekee sen perusteellinen organisointi.

koneyksityiskohta

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutta minulle on ollut kuvaussysteemi kokonaisuutena. Koska kuvattavaa on paljon, työn helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi museon tietojärjestelmäasiantuntijat ovat rakentaneet prosessin, jossa yhdellä hiiren klikkauksella tapahtuu sarja toimintoja erilaisten ohjelmien kesken tallentaen lopuksi kolme eri versiota laadukkaasta ja julkaisukelpoisesta kuvasta.  Massatoiminnoilla kone käsittelee isoja määriä tietoa yhtäaikaisesti, joten aikaa vievät työvaiheet ja klikkailut jäävät pois.

IMG_3103

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllä olevassa kuvassa on kuvauspiste laitteistoineen, kamera- ja apuohjelmineen. Tuossa työskentelin ja tuollaisen haluaisin rakentaa mieluusti omalle työpaikallenikin. Laitteisto säilytetään omassa ”matkalaukussa”, joka näkyy taustalla avattuna ja jossa eri osille riittää  lokeroita ja taskuja, tietokonetta ja kameraa myöten. Kone sisältää ohjelmien lisäksi tarkat ohjeet systeemin kokoamiseksi ja käyttämiseksi. Ne ovat tarpeen, sillä ainakin aluksi viikossa ehtii unohtaa monta yksityiskohtaa.

Digitoinnissa noudatetaan päivän aikana työnkiertoa. Kyse on tavallaan sarjatyöstä, joka vaatii toisaalta  tarkkuutta, mutta muodostuu yksitoikkoiseksi tunnista toiseen jatkettuna. Kun molemmat tuntevat työvaiheet, keskustelu ja yhteinen pohtiminen vie pulmatilanteissa eteenpäin ja lisää muutenkin viihtyvyyttä. Lounaalta vaihdetaan osia. Toinen puoli työajasta kuvataan, toinen puoli päivitetään kuva- ja sijaintitietoja tiedonhallintaohjelmaan.

IMG_3101

 

 

 

 

 

 

 

Toista työvaihetta samaan aikaan kanssani on ollut tekemässä kanadalainen Alec. Hänellä oli tietoa ja taitoa, alan arvostusta sekä mahdollisuus kerran viikossa tehdä työtä museon hyväksi. Keskustelussa kävi ilmi, että vapaaehtoistyö motivoi häntä myös mukavien ihmisten kohtaamispaikkana. Pöydällä näkyy pieniä kolikkohyllyjä yksittäisille rahoille paikkakoodeineen.

Paikalla on ollut myos arkeologiasta yliopistotutkinnon suorittanut Alice, joka käy vapaaehtoistyossä museolla ja on tehnyt kolikkokokoelman digitointia. Ansiotulon hän hankkii osa-aikaisena kokkina, mutta toivoo ennen pitkää työllistyvänsä arkeologina. On tavallista, että jo yliopistoaikana yhdistetään opiskeluun sekä osa-aikatyö että ammatillinen vapaaehtoistyö.

Täällä kuten Suomessa osa museoammatillisista on erikoisalansa asiantuntijoita, osa museoalalle koulutuksen ja yliopiston ainevalintojen kautta päätyneitä. Numismaattinen kokoelma on erikoiskokoelma ja asiantuntemus mitaleista, metalleista ja kolikoista amanuenssilla ihailtavan suuri.

Linkistä avautuu verkkonäyttely, jonka museon työryhmä teki ja julkaisi viime vuonna Googlen sivustopalvelussa. Googlessa näyttely on jaettavissa edelleen sosiaalisessa mediassa.

Minuun ohjelma teki vaikutuksen. Ensinnäkin siinä kerrotaan kiinnostavasti ja helposti ymmärrettävällä tavalla maalöydöistä seka Yorkshiren museon arkeologisesta ja numismaattisesta kokoelmasta. Se on samalla dokumentti nykypäivän kokoelmatyöstä ja digitoinnista. Esimerkkinä ovat Yorkshiren museon kaksi nykyistä kokoelmadigitoinnin projektia, joita edistetään vapaaehtoistyön avulla.

Kolikkokokoelman lisäksi museossa digitoidaan nk. historiallista kirjastoa, joka näkyy Andrew Woodsin taustalla verkkonäyttelyssä. Kerran viikossa nuorten opiskelijoiden pienryhmä tekee ns. minimiluettelointia, jotta nyt suljettuna oleva kirjasto saadaan avattua yleisölle. Kirjat eivät enää ole lainattavissa, mutta ne halutaan pitää helposti saatavilla niistä kiinnostuneille.  Minimiluetteloinnissa tiedonhallintaohjelmaan kirjataan perustiedot kirjoista, annetaan niille yksilöllinen  luettelointinumero ja kirjataan niiden sijaintipaikka. Samankaltaista luetteloitavaa aineistoa kirjastokokoelmassa on paljon, joten työ tuottaa nopeasti tulosta, kun kerran alkuun pääsee. Yorkin museossa kaikille museoesineille annetaan myös käyttöluokitus. Se  tarkoittaa sitä, että 1. luokassa esineiden käyttö ja käsittely on rajoitetuinta ja tapahtuu museoammatillisten periaatteiden mukaan. 2-4 luokkiin sijoitettuja esineitä saa käsitellä enemmän tai vähemmän rajoitetusti.

Myös toinen museon tuottama kokoelmalähtoinen verkkonäyttely on hyvä esimerkki digitoitujen aineistojen käyttömahdollisuuksista ja esittelytavasta, jota itsekin haluaisin kokeilla omassa työssäni. Ohjelma kertoo keramiikkakokoelmaan saadusta yksityisen keräilijän luovuttamasta merkittävästä lahjoituksesta.  Merkittäväksi kokoelman tekevät sen kontekstit eli kiinnostava henkilöhistoriallinen taustatarina suhteessa  keräilyharrastukseen sekä sen laajuus ja merkittävyys itsessään käsityötaidon ja –taiteen kokoelmana.  Kokoelmassa on mukana varhaisia töitä tunnetuilta nykykeraamikoilta. Keräilijä itse toimi työelämässä  kirjastonhoitajana, asui vaatimattomassa talossaan ensin vanhempiensa kanssa ja sittemmin perheettömänä. Tieto kokoelmasta toi hänelle julkisuutta jo hänen elinaikanaan.

viitta

 

 

 

 

 

 

Näin sitä on menty viikosta toiseen ja pian on 3 kk takana. Blogit ehkä tältä reissulta on kirjoitettu, mutta juttuja ja kuvia riittää vielä jaettavaksi muissa yhteyksissä. Kolme viikkoa vielä kuljen edes takaisin Linnamuseon, Taidegallerian ja Yorkshiren museon väliä ja yritän ottaa loppuajastakin opin ja vaihtelun tuoman ilon irti parhaani mukaan. Ikävä tulee varmasti keskiaikaista Yorkia, sen upeaa katedraalia, tavattoman kaunista ympäröivää Yorkshirea ja tietysti ihmisiä täällä museolla, jotka ovat ottaneet englantilaisella kohteliaisuudella ja huomaavaisuudella vastaan tyokaverin kaukaa Skandinaviasta jostain Keski-Suomen järviseudulta ja tehneet sopeutumisen tänne helpoksi ja mukavaksi.

Viikonlopputerveisin,

Marjo

lampaat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4 henkilöä tykkää

Kommentit

Yksi kommentti kirjoitukseen “Kokoelmadigitointia materiaaliksi verkkojulkaisuihin”

  1. Tuukka Talvio
    09.05.2015 @ 17:23

    Numismaatikot eivät kutsu rahoja kolikoiksi!