Vapaaehtoistyötä tekstiilikokoelmassa

Kirjoitettu | 21.04.2015 | Kommentit poissa käytöstä

Tämänkertainen postaukseni liittyy vapaaehtoistyöhön – tai talkooapuun tai osallistamiseen, mita nimitysta sitten halutaankin samasta asiasta kayttaa. Täällä on käytössä volunteering. Postaan sisällön kahdessa osassa. Tänään kerron ensin yleisesti muutamia pääkohtia vapaaehtoistyösäa ja samalla yhdestä työpäivästä tekstiilien säilytystiloissa kahden muun vapaaehtoisen sekä museon kokoelma-amanuenssin kanssa. – Pahoittelen aakkosia ja ookkosia: olen koonnut tekstia seka kotikoneellani etta toissa… – minka huomaa, mutta ei anneta sen haitata. Jatkona taman paivaiselle aion lahiaikoina kertoa vapaaehtoistyosta kolikkokokoelmassa.

Vapaaehtoistyötä tehdään yleisesti enemmän ja laajemmalti Englannissa kuin meillä Suomessa. Yorkin museon vapaaehtoiset tekevät monipuolisia tehtäviä. Kunkin työnkuva riippuu toisaalta henkilökohtaisesta taustasta ja toisaalta museon tarpeista. Tavallista on, että museolla kaydaan kerran viikossa. Työ on vapaaehtoista alusta loppuun, palkkaa ei makseta, mutta kiitosta annetaan aidosti ja paljon. Museon vapaaehtoisten rekisterissä  on 350 henkilöä.

Vapaaehtoiset ovat merkittava toimintaresurssi museon yleisotyossa. Täälläkin puhutaan julkisen rahoituksen leikkauksista ja sen seurauksista. Heti vaihtoni alussa kävi selväksi, että Yorkin kaupungin kehittamisen suunnitelmissa panostetaan turistien palvelutarjontaan.  Koulujen loma-aikoina myos paikallisilla ja lahiseudun perheillä on tapana tulla museoon. Omin silmin oli pääsiäisen tienoilla todettava, etta museo suorastaan kuhisee väkeä ja kahvilassa riittää vilinää. Koulujen lukuvuodessa on kolme lukukautta ja kussakin vielä lomaviikko ”half term” katkaisemassa arjen aikatauluja. Museoon jonotetaan siitä huolimatta, että Yorkin museoissa veloitetaan pääsymaksu.

Kun aloitin maaliskuun alussa, tulin taloon ikaan kuin vapaaehtoisena. Ulkomailta tulevia kohtaan ei ole rajoituksia, jos asuu vakituisesti EU-maassa. Sain normaalin kaavan mukaan perehdytyksen talon toimintatapoihin esim. kuinka toimitaan hälytysten sattuessa. Sain ”kulkuluvan” kaulaani, hienon oman volunteer-kynän sekä tyylikkään perehdytyskirjasen hyödyllisin tiedoin ja talkooapua kiittelevin kommentein.

kuva vapaaehtoisroinasta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän jälkeen allekirjoitin kuulleeni ohjeistuksen ja vastaanottaneeni perehdytyspaketin.

Yorkin museossa panostetaan vapaaehtoistyohon niin, että nykyisin jo kaksi ihmistä päätyönään organisoi siihen liittyviä asioita: työvuoroja, rekrytointia ja toiminnan kehittämistä. Oman aikataulutukseni sain kuitenkin minulle erikseen nimetylta tyonohjaajalta, jonka varsinaisena vastuualueena on  kokoelmahallinto. Omat tavoitteeni vaihdossa ja tyohon tutustumisessa otettiin suunnittelussa huomioon. Joka viikko maanantaiaamuisin paivitamme yhdessa suunnitelmia ja aikataulutusta molempien tarpeet huomioiden.

Koska vapaaehtoisten joukko on suuri, eri tehtaviin ja rooleihin sopivia löytyy tarvittaessa.

IMGP5400

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa Linnamuseon oppaita valmiina vastaanottamaan yleisoa viktoriaaniselle kauppakadulle.

Yleiso pitaa draamaopastuksista seka historiallisten esineiden pitelemisesta. Naihin on panostettu ja yleison joukossa tapaa vapaaehtoisia oppaita eri yhteyksissa. Hand on Here –tuokioissa museokavijat keskustelevat spontaanisti oppaan kanssa esinelaatikon sisallosta ja tutustuvat siihen eri tavoin, esimerkiksi kokeilemalla tyotapaa omin kasin. Oppaan taidoista ja luonteesta riippuen jokainen tuokio on erilainen ja ainutkertainen.  Systeemiin kuuluu, etta oppaat koulutetaan erilaisten esinelaatikoiden sisaltoihin, jonka jalkeen he kayvat oman aikataulunsa mukaan yleison joukossa tekemassa naita opastuksia. Esineet on luokiteltu kayttokokoelmaan kuuluvaksi, joten vanhojakin esineita annetaan yleisolle aistittavaksi.

Rooliopastuksista loytyy esimerkki museon sivustolta. Englantilaisten naisten tasa-arvotaistelua esittelevässa nayttelyssa draamaopastukseen osallistui tassa tapauksessa myos museon palkattua henkilokuntaa.

Vapaaehtoisten avulla valmistuvat myös roolivaatteet seka osia kasikirjoituksista. Tekstiilien säilytystilojen yhteydessä kokoontuu tiettynä päivänä viikoittain yksi tai kaksi henkilöä kerrallaan ”ompeluseuraan” museon vastuuhenkilön ohjauksessa. Paikalla ollessani teimme käyttökopiota viktoriaanisesta naisen puvusta.

IMG_3170

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa museon henkilökuntaan kuuluva M mittaa kokoelmapuvun hametta ja paikalla ollut Sheila ompelee tyovaihetta.

IMG_3168

 

 

 

 

 

 

 

Eläkeläisille on ehtinyt kertyä työuran ja elämän varrella monenlaista osaamista, tietoa ja taitoa jaettavaksi muille.  Sheila on taitava käsitöissä ja hän kertoi, etta on kiinnostavaa olla töissä, nähdä ja kuulla asioita kulissien takana. Vapaaehtoistyö on museosta kiinnostuneelle enemmän kuin näyttelykäynti, vaikkei ole työsuhde.  Kulissien takana näkee, oppii ja ymmärtää, miten pitkiä ja huolellisuutta vaativia ovat kokoelmien käyttöön liittyvät työvaiheet.

Itse piirsin, valokuvasin ja mittasin yksityiskohtia samaisen naisen asun jakun valmistusohjeita varten. Vastaavaa yksityiskohtaista kuvailua tehdaan, kun luetteloidaan esinetietoja kokoelmatietokantaan. Mukavaa tekstiilin analysointia työ muuten oli, mutta kielitaitoni huvitti taas kerran siinä kohtaa, kun laskokset ja vekit, poimutukset ja pistot piti selvittää englanniksi. Nettisanakirjaa tulee käytettyä tiiviisti juuri noissa tilanteissa. Muistuu mieleeni myös viime viikolta Taidegallerian teosten kuntoarvioiden käsin kirjoitetut muistiinpanot, joista piti ottaa selvää: ”naarmuja”, ”kulumaa”, ”pullistumia”, ”vääntymiä”, ”haalistumaa” ym. uppo-outoja sanoja englanniksi, ahtaaseen ruudukkoon jokaisen analysoijan ikiomalla käsialalla kirjattuna, osa sanoista vielä lyhennettynäkin. Äitiä meinasi tulla ikävä, mutta taas selvisin arvaavan nettisanakirjan kanssa.

Kopioitava naisen asu on siis peräisin 1870-1910 väliseltä ajalta. Joskus entisaikojen ihmisten mitat ihmetyttävät: tämäkin jakku on kuulunut uskomattoman kapeaharteiselle henkilölle.

IMG_3183

 

 

 

 

 

 

 

jakku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sheilan lisäksi paikalla kokoelmapuolen vapaaehtoistyössä oli Rachel.  Hän aloittaa syksyllä yleisen historian yliopisto-opinnot ja käy siihen asti kerran viikossa museolla vapaaehtoisena. Alla olevassa kuvassa hän tekee muistiinpanoja tulevaa näyttelykäsikirjoitusta varten säilytystilojen luettelointi- ja kirjastohuoneessa.

IMG_3174

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjallisten töiden lisäksi Rachel on tehnyt myös draamaopastuksia. Museotyöhön häntä motivoi ennen kaikkea kiinnostus alaan, mutta myös tarpeellinen merkintä cv:ssä. Nuoret voivat Englannissa pääsääntöisesti jatkaa vapaasti lukion jälkeen yliopistoon, mutta tutkinto sinällään ei riitä pätevöitymiseen tai työnsaantiin. Jos työkokemusta ei ole, on kuulemma todella vaikea työllistyä, vaikka tutkinto olisi hyvä. Ongelmana on, että yliopistosta valmistuu liikaa ihmisiä museoalalle ja kilpailu on siksi kovaa. Nuoret joutuvat taistelemaan työpaikoista vapaaehtoisina ja työssä oppijoina. Etuna on verkostoituminen ja henkilökohtaisten taitojen ja ominaisuuksien esille tuominen. Ikävää on, että ylitarjonnan vuoksi jotkut joutuvat tekemaan ammattilaisina ja jopa ylikoulutettuina tyota palkatta.

Pukuanalyysin lisäksi etsin paivan paatteeksi toisen museon lainapyyntönä 1700-luvun naisten ja miesten hansikkaita. Tietokoneelta löysin luettelointitiedoista säilytyspaikan tarkan sijainnin. Omassa museossa ei juuri sen aikaisia esineitä tapaa. Yhteen säilytyslaatikkoon mahtuivat myös Yorkin museokokoelman georgiaaniset  käsineet, ja yhdet ilman isompaa konservointia näytteille kelpaavat löytyivät molempia laatuaan. Lyhytvartiset ovat miehen nahkasormikkaat, pitkävartiset silkkiset naisen.

miehen hanskat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

naisen hanskat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Museolla on useita säilytystiloja ympäri kaupunkia ja täälläkin puhutaan kokoelmakeskuksen tarpeellisuudesta. Linnamuseon ns. sosiaalihistoriallisen kokoelman pienesineitä ja tekstiilejä säilytetään nyt näissä tiloissa.

parvi

 

 

 

 

 

 

 

hylly

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavalla kerralla jaan tunnelmia ensimmaisesta digitointipaivastani numismaattisessa kokoelmassa. Suomeksi sanottuna tein talkootyota roomalaisten kolikkojen kuvaamisessa ja tietokonepaivityksessa, mika ei todellakaan ollut hullumpaa. Sen kiinnostavuudesta kuitenkin lisaa seuraavalla kerralla.

Aurinkoisesta Yorkista terkuin,

Marjo

9 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.