ARVOTAIDETTA JA ASIAKIRJOJA

Kirjoitettu | 29.03.2015 | Kommentit poissa käytöstä

Heippa Yorkista!

Olen päässyt ensimmäisen kuukauden aikana mukavaan alkuun museotyössä. Moni asia tehdään täällä kuten meillä, mutta sen lisäksi muutakin, josta syntyy ajatuksia oman työn kehittämiseksi. Uutta olen oppinut ainakin työmenetelmistä. Viime viikolla rakennettiin nykytaiteen näyttely yhteen Yorkin museon neljästä näyttelykohteesta eli St. Mary´s Church –kirkkorakennukseen.

Kirkollisesta käytöstä museon näyttelytilaksi muutettu rakennus on viime vuosina toiminut nykytaiteen näyttämönä. Yorkissa historiallisia rakennuksia on paljon ja osan käyttötarkoitus on muuttunut. Nykytaiteen näyttely istui minusta yksinkertaisine perusrakenteineen mukavasti ja tehokkaastikin tilaan. Alla olevat kuvat otin räpsytekniikalla, niistä näkee yleisvaikutelman tilasta ja joitain teknisiä ratkaisuja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näihin kulisseihin sijoitettiin kahdeksan teosta.

krk

 

 

 

 

 

 

 

Sisätilassa oli teoksille luonnolliset olosuhteet. Luonnolliselta ei olo itsestäni tuntunut, sen verran kylmä oli vanhan lämmittämättömän kivirakennuksen sisällä. Englannin kevät on hyinen, vaikka plusasteita saattaa joskus olla mukavasti. Selvisi nyt sekin asia, miksi töissä tarjoudutaan usein tuomaan kahvia tai teetä, jota sitten juodaan suurista mukeista työpäivän mittaan työn äärellä. Tiloja lämmitetään ajoittain, jos lämmitetään. Toisaalta jos aurinko paistaa, se tuntuukin nopeasti kaikkialla.

Yorkin museo esittelee näyttelyissään pääasiassa omia kokoelmiaan, mutta tämä näyttely tekee poikkeuksen. Näyttelyn teokset eivät ole museon omistuksessa, mutta ovat museon esille laittamia ja niistä vastuussa näyttelyn ajan. Teokset olivat lähes uusia ja vielä yhtä lukuun ottamatta taiteilijoiden omistuksessa.

Museolta oli siis pyydetty tila ja näyttelyn organisointi. Koska työtä on paljon, museo työllistää eri projekteihin freelancer-väkeä. Kävi ilmi, että alalla työskenteleville naisille lasten syntymän jälkeen freelancerina työskentely antaa liikkumavaraa arjen ja työn yhteensovittamisessa. Englannissa kouluvuosi kestää syyskuusta heinäkuulle, joten loma-ajat on helppo sovittaa yhteen ilman suurempia lastenhoito-ongelmia. Kotitoimisto-käytäntö joustaa myös vuorokauden työajoissa tarvittaessa jopa yön tunteihin. Ajoittain tehtynä tämä sopii joillekin erinomaisesti. Tätä mieltä oli ainankin äiti-ihminen, johon tutustuin tässä yhteydessä.

Oma roolini oli avustaa hallinnollisissa rutiineissa. Kokoelmatyöhön kuuluu dokumentointia ja paperityötä jos jonkinlaista. Vaikka tämän näyttelyn teokset eivät kuulu museon kokoelmaan, täällä on tapana kirjata myös ”kokoelman ulkopuoliset objektit” hallintajärjestelmään. Käytäntö liittyy vastuu- ja vakuutusseikkoihin. On pysyttävä tarkasti selvillä siitä, mitä teoksia museolla on vastuullaan näyttelyn aikana ja missä ne kulloisenakin hetkenä täsmällisesti ottaen sijaitsevat. Teokset pitää turvata ja vakuuttaa riskien varalta. Tämä proseduuri vaatii paperityötä ja kirjanpitoa.

Ensimmäinen työvaihe teosten saavuttua näyttelytilaan oli tuttuakin tutumpaa pakkausten avaamista ja valokuvaamista.

IMG_8164

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvasin teoksia myös siksi, jotta aikaa vievä sanallinen kuvailu asiakirjoihin jää vähemmälle. Jokainen teos on tunnistettava vähintään joko valokuvasta tai sanallisesta kuvailusta.

IMG_8181

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkauksista purkamisen yhteydessä tehtiin teoksille kuntotarkastus tulohetkellä. Museossa ei ole omaa konservaattoria, joten muu ammatillinen väki tekee kartoituksen. Mahdolliset huomiot näyttelyä edeltävistä kolhuista tai vastaavista kuvattiin lähietäisyydeltä liitettäväksi asiakirjaan. Alla olevassa teoksessa teräs on saanut kolhun. Taiteilija tiesi kertoa siitä jo pakkausta avattaessa. Kuvasin sen ja pienen pieni kolo löytyy keskeltä yksityiskohtakuvaa. Taiteilija on Owen Waterhouse ja teoksen omistaa Outokumpu-yhtiöt.

IMG_8171

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki edellä luetellut pienet ja näennäisen merkityksettömät yksityiskohdat tehdään vastuusyistä. Museo vastaa näyttelyn ajan arvotaiteesta ja riskien varalta on toimittava laatumittareitten vaatimukset täyttävällä tavalla. Samoin toimitaan myös museon omien kokoelmien kohdalla.

Tiedot teosten museossa viettämästä ajasta kirjataan siis tarkasti ja jotta pysytään selvillä kirjauksista, systemaattisuuden pitää toimia. Täällä työkulttuuriin kuuluu, että jokaiseen käänteeseen liittyy oma asiakirjansa dokumentointia varten. Itse täytin ns. sisääntulolomakkeet, jossa kullekin teokselle annetaan hallinnointia varten oma tunnistusnumero ja se kirjataan ensimmäisenä tietohallintajärjestelmään. Sen alle on sitten helppo liittää teokseen kuuluvia asiakirjoja ja muita merkityksellisiä tietoja, esimerkiksi kuvia. Kaikki tieto teoksista kootaan ja tallennetaan sähköisesti yhteen paikkaan.

Kotimuseossa työskennellään samojen asioiden äärellä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Uudessa työkulttuurissa on aina käytäntöjä ja hiljaista tietoa, jotka avautuvat omia aikojaan, samoin kielelliset kommervenkit, ilmaisutavat ja ammatillinen sanasto.  Hetken ehti jo käväistä tunne projektin alussa, että lomakkeet pyörittävät minua, enkä minä lomakkeita. Niitä piisasi ja jokainen oli uutuudessaan outo. Kärsivällisyyttä ei tarvinnut itseensä tietoisesti kauaa onneksi ladata. Siinä vaiheessa, kun aloin oppia itse hallintajärjestelmän logiikkaa, ymmärsin koko paperisodan merkityksen.

Asia ei lopultakaan ole niin kankea tai hankala kuin se äkkiseltään tuntui. Päinvastoin. Projektin eri vaiheiden dokumentointi ennalta suunnitellun systeemin mukaisesti on rullaava, ja kun tiedot on kerran tallennettu ohjelmistoon, ne ovat siellä yhdessä paikassa kaikki haettavissa ja muokattavissa lisätietoineen. Jokaisesta teoksesta syntyy museossa olo aikanaan oma tietopakettinsa, joka voidaan edelleen liittää uusiin asiayhteyksiin tarvittaessa. Kuulostaa helpolta ja selkeältä! Saattaa kyllä kuulostaa myös paperinmakuiselta, tekniseltä ja yksitoikkoiselta. Työkseen tekevälle sen hienous kuitenkin liittyy systeemin toimivuuteen ja sitä kautta kokonaishallinnan kevenemiseen ja laadun paranemiseen.

Susanne Mooneyn 2-osaisen teoksen toista osaa ripustetaan.

Susanne Mooneyn 2-osaisen teoksen toista osaa ripustetaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suzanne Mooneyn teoksen toinen osa näyttelytilaan ripustettuna.

Suzanne Mooneyn teoksen toinen osa näyttelytilaan ripustettuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näyttelyn ideoi ja kilpailun toteutti nykytaiteen ja kulttuurin kansainvälinen julkaisuorganisaatio Aesthetica. Sen sivuilta on luettavissa kilpailun töistä ja taustasta.  Aesthetican toimitus sijaitsee Yorkissa ja siksi näyttely haluttiin esille samaan kaupunkiin. Kilpailu oli kansainvälinen ja osallistujia siihen kertyi useita tuhansia, joista jury valitsi ensin 60 ehdokasta ja niistä palkittiin näyttelyllä kahdeksan.

Tunnustuspalkinto myönnettiin kahdelle taiteilijalle, joista toisen sai opiskelijastatuksella Suzanne Mooney, toisen John Keane Palkitut teokset avautuivat maallikko-meikäläiselle vaikuttavina molemmat, toinen synkkyydellään, toinen valoisuudellaan.

Avajaiset ja palkintojen julkaisu. Taustalla John Keanen voittajateokset.

Avajaiset ja palkintojen julkaisu. Taustalla John Keanen voittajateokset.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_0627

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terkuin, Marjo

 

13 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.