Makrameesolmeilua keväisissä tunnelmissa

Kirjoitettu | 26.03.2015 | Kommentit poissa käytöstä

Perjantaina 20.3 Käsityön museon pajan valtasi makrameekoru-työpaja. Laura Pajarisen Solmussa-näyttelyn menestystä juhlistettiin työpajalla, jossa opeteltiin makrameen kaksi perussolmua. Niistä tehtiin keväisiä rannekoruja, jotka koristeltiin erilaisin helmin ja siemenin. Pajarinen käynnisti työpajan opettamalla tasosolmun salat.

Innokkaita tekijöitä riitti: tunnelma oli tiivis, mutta sopuhan tilaa antaa. Aurinkoinen perjantai kera solmeilun viritti tunnelman kattoon. Ihmiset kehuivat työpajan olleen hyvä päätös viikolle: arkihuolet unohtuivat keskittyessä makrameeseen. Työpajassa oli kiva päästä luomaan jotakin kaunista, samalla jutustellessaan niin vanhojen ystävien kuin uusienkin tuttujen kanssa.

IMG_2399

Tasosolmu aloitetaan pujottamalla toisen puolen lanka keskilangan alta (kuvassa punainen vasemmanpuolen lanka). Lanka jättää lenkin aloitus-puolelle, ja menee toisen puoleisen langan päältä.

IMG_2400

Seuraavaksi oikean puolimmainen lanka pujotetaan vasemman puoleisen päältä, ja vasemmalle puolelle jääneen lenkin läpi.

IMG_2398

Ja kiristetään. Tuloksena on kuvassa näkyvää tasaista makrameeta, jos solmun aloittaa seuraavalla kerralla toiselta puolelta. Jos korun haluaa pyörivän spiraalia, tehdään solmua koko ajan samalta puolelta aloittaen.

Mukava meininki

Pajassa oli mieletön yhdessä tekemisen tunnelma: aikaisemmin tulleet auttoivat myöhemmin saapuneita, ja kauniita rannekoruja syntyi vauhdilla. Porukkaa oli niin sanotusti vauvasta vaariin, oli aloittelijoita sekä kokeneita käsityönharrastajia. Koruja tehtiin polyesterlangasta Pajarisen tapaan: koru kestää vettä ja kulutusta, ja langat on helppo päätellä polttamalla.

Pajarinen on käyttänyt töissään monipuolisesti erilaisia materiaaleja, kuten siemeniä, hevoskastanjaa, tammenterhoja, liaania, puunpalasia ja kiviä. Muinaistekniikan opinnoissaan hän on oppinut paljon uusista tekniikoista ja materiaaleista, mutta on huomannut aina miettivänsä kaiken makrameen kautta. Hän on yhdistänyt makrameeseen mm. taontaa ja tervaskantoa, ja ensi viikolla uuniin on menossa täysin uusi kokeilu: makrameesta tehty muotti pronssivaluun.

MAKRAMEEKORU

Lankoja oli tarjolla useita eri värejä, ja korut koristeltiin kaunein helmin ja siemenin. Kuvassa on Pajarisen solmeilemia rannekoruja.

 

Solmeilu rahoittamassa unelmia

Laura Pajarinen itse aloitti makrameesolmeilun reissatessaan Boliviassa. Matkakassa pääsi loppumaan kesken kaiken, joten Pajarisen paikalliset ystävät opettivat hänelle makrameesolmeilua. Hän aloitti samaisella tasosolmulla, jota työpajassakin harjoiteltiin. Ensimmäinen koru oli spiraalille kiertyvä ”tasosolmu-kiekura”, joka ostettiin kahdella Bolivian bolivianolla, eli noin 30 sentillä. Pajarinen innostui, kun huomasi että hänen korunsa olivat haluttuja myös kokeneiden tekijöiden korujen joukossa, pienissä viidakkokylissäkin. Hän alkoi tehdä makrameeta ja kiertää sen avulla maailmaa.

Pajarinen opetteli pikkuhiljaa uusia tekniikoita matkoillaan. Hän kertoo lopullisesti innostuneensa makrameehen, kun oppi istuttamaan koruihinsa kiven. ”Se kivi oli sellainen mikä mua inspiroi enemmän ku se makramee, että sen ympärille voi alkaa tekemään jotain. Sen jälkeen lähti mielikuvituskin lentämään,” kertoo Pajarinen.

Laura Pajarisen moderni makramee

Etelä-Amerikassa makrameeta voi nähdä miltei joka kadunkulmassa. Suomessa solmeilu on harvinaisempaa.

Eettistä makrameeta

Muinaistekniikan opinnoissa käytetään materiaalina myös eläinten osia, joita metsästäjät tuovat opistolle hyötykäyttöön. Eräässäkin työssään Pajarinen on käyttänyt ketun kylkiluita, toisessa hirvenjännelankaa. ”Mietin kokoajan että voi hirvi parka, tiesikö pääsevänsä näyttelyyn makrameena. Rupesin miettimään, että mikä tässä nyt on se paras vaihtoehto. Se, että käyttää eläimen osia, vai sitä muovilankaa, vai mitä”, Pajarinen punnitsee.

Makrameen tekeminen on kuitenkin eettistä, vaikka materiaali ei täysin olisikaan. Solmeillessa tarvitaan ainoastaan omia sormiaan.  Ei tarvitse kuluttaa suuria määriä vettä tai sähköä, kuten esimerkiksi pronssikoruja tehdessä. ”Mut mä kokoajan mietin kaikkia uusia materiaalivaihtoehtoja. Varmastikin makramee on se mitä mä haluan tehdä, mutta että mistä mä teen sitä”, makrameetaiteilija Pajarinen kertoo.

Hyötykäytön ja eettisyyden teema oli esillä Suomen käsityön museossa pari kuukautta sitten myös Route Couture näyttelyssä. Route Couture-projektissa taiteilijat työstävät yliajettujen eläinten jäämistä muotia ja taidetta. Projekti pohtii elämän arvostusta, ja antaa muuten jätteen asemassa olevalle ruumiille arvostettavamman muodon.

IMG_9837

Pajarisen solmeilema koru, jossa on käytetty luuta ja helmiä. Keskelle on istutettu kaunis kivi.

Solmeilun suola

Makramee merkitsee Pajariselle kiireetöntä ja stressitöntä elämää. Se on hänelle tapa olla oman itsensä pomo, ja samalla olla oma itsensä. Se toimii turvaverkkona niin matkustaessa, kuin pahan päivän varalla kotimaassakin. Makramee on hänelle luovaa työtä, jokainen koru on uniikki ja uusia ideoita koruun saattaa pulputa vasta matkankin varrella.

Pajarisen koruja saa ostaa Facebookista (www.facebook.com/Baiarimakramee), sekä kesän ajan myös Suomen käsityön museon kaupasta. Ja tietysti myös bongatessa torilta tai festivaaleilla!

 

Ella Metsälä
Suomen käsityön museon kulttuurituotannon harjoittelija
Humanistinen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yksikkö

7 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.