Kakkosluokkalaisten kulttuurikompassikäynnit 4.10.–4.12.2013

Kirjoitettu | 09.02.2015 | Kommentit poissa käytöstä

Syksyn aikana museossa kävi 59 kakkosluokkaa eli 1050 koululaista. Teemana tämän vuoden kulttuuriopetussuunnitelman mukaisilla käynneillä oli Tehdään käsitöitä. Ennen museovierailua koululaisia pyydettiin tekemään retki koulun roskalaatikon läheisyyteen tai läheiselle pellonpientareelle tutkimaan, mitä esineitä (roskia) ihmiset ovat jättäneet jälkeensä? Useimmat löydöt olivat olleet muovia tai pullonkorkkeja.

Varsinaisella museokäynnillä tutustuttiin perusnäyttelyyn Missä villalanka kasvaa -tarinapolun avulla, kokeiltiin karstaamista, joka koettiin raskaaksi työksi. Värjättiin villalankaa ja Aikamatka- näyttelykuvien ja kosketeltavien materiaalien avulla pohdittiin, miten esineitä on ennen tehty, miten huollettu, korjattu tai kierrätetty ja miten ne on hävitetty jätteinä. Museon Pajassa valmistettiin soitin puusta ja kruunukorkeista, joita kerättiin viidestä eri ravintolasta kuukauden ajan. Soittimista lähti tietenkin ääntä ja jälkitehtävänä olikin tutkia paikallisääniä ja nauhottaa niitä ja tehdä äänimaailmoista maalauksia.

Ennakko- ja jälkitehtävillä yritämme ohjata opettajia käyttämään Suomen käsityön museon tuottamaa www.kukako.fi –sivusto, jolla on runsaasti vapaasti käytettäviä tehtäviä alakoulujen kulttuuriperintöopetuksessa.

Ensimmäiseltä ryhmältä pyydettiin lasten itsensä kirjoittamat palautteet ja ne olivat ajatuksia herättäviä. Tässä on pari esimerkkiä.

ELIAS:
Tykkäsin alakerrassa eniten, kun: sai etsiä Päkän jälkiä
Tykkäsin eniten työpajoissa, kun: sai käyttää lääkärin takkia
Tykkäsin koko museokäynnillä eniten, kun: sai käyttää hissiä
Tykkäsin vähiten koko museokäynnillä: kaikki oli kivaa

Emilia:
Tykkäsin alakerrassa eniten, kun: siellä oli pimeää
Tykkäsin eniten työpajoissa, kun sai pitää lääkärin takkia
Tykkäsin koko museokäynnillä eniten, kun sai värjätä lankaa
Tykkäsin vähiten koko museokäynnillä, bussissa olemisesta

Aleksi:
Tykkäsin alakerrassa eniten, kun siellä oli pimeää
Tykkäsin eniten työpajoissa, kun maalattiin
Tykkäsin koko museokäynnillä eniten, Päkäkierroksesta
Tykkäsin vähiten koko museokäynnillä, kun ei voinut katsella esineitä

Kumpi on tärkeämpi asiakas opettaja vai oppilas?

Kuta nuoremmasta henkilöstä on kysymys, sitä tärkeämpää museokäynnin onnistumisen kannalta on koko museossa käyntiprosessi pienine yksityiskohtineen ja vielä se kenet luokkatoveristaan saa pariksi linja-autoon. Tämän koeryhmän kanssa huomasimme, että meillä oli aivan liian paljon ohjelmaa, joten jostain oli karsittava. Työtakkien (vanhat lääkärintakit) käyttö jätettiin pois, koska niiden pukemiseen meni aikaa, vaikka takkien käyttö oli koululaisille mieluisaa. Olikohan tämä nyt asiakaslähtöisyyttä? Vaikka kuinka teemme hienon ohjelman, niin hissin käyttö voi olla se ainoa asia, joka jää mieleen.

Olemme saaneet opettajilta runsaasti kiitosta museokäyntien hyvistä järjestelyistä. Keräämme opettajilta palautetta, jonka voi täyttää netissä, tai lähettää sähköpostissa tai kirjeenä. Moni opettaja kaipaa tarkkaa ohjelmaa etukäteen. Vaikka teemme minuuttiaikataulun, emme ole sitä vielä opettajille lähettäneet. Ehkä se pitäisi lähettää?

Jotain kutkuttavaa oppilaille kuitenkin jää mieleen, koska he tuovat myös perheensä museoon. Toppuluokkalaisen isä: ”Mites täällä kuljetaan? Meidän tokaluokkalainen oli täällä kylässä, ja ei hellittänyt ennen kuin tultiin koko perhe käymään.” Museovalvoja: ”Nuo toppuvierailut näyttävät kyllä voimansa, kun oppilaat tulevat museoon sitten vanhempiensa kanssa, hyvissä tapauksissa vielä saman päivän aikana.”

Olisikin mielenkiintoista seurata, mitä lapset vanhemmilleen näyttävät: valkoiset lääkäritakit, langan värjäämisen, hissin, perusnäyttelyn pimeyden vai joitain museoesineitä. Tuleekohan Aleksi vanhempiensa kanssa katsomaan esineitä, joita ei ryhmän mukana ehtinyt nähdä?

Raija Manninen

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.