Vaikutteita läheltä ja kaukaa

Kirjoitettu | 01.12.2014 | Kommentit poissa käytöstä

Kansallispuvuista riitti keskusteltavaa.

Kansallispuvuista riitti keskusteltavaa.

Suomen kansallispukukeskuksessa vietettiin Kansallispuvun juhlapäivää lauantaina 20.9.2014. Aiempina vuosina kansallispukukeskuksen järjestämää syksyistä kansallispu-kutapahtumaa vietettiin kansallispuvun synttäreinä. Kansallispuvun synttäripäiväksi on nimetty 5.8. ja sitä vietetään nykyisin eri puolilla Suomea kansallispuvun tuuletuksen merkeissä. Kansallispukukeskuksen järjestämää Kansallispuvun juhlapäivää vietetään syyskuussa, kun opistojen kansallispukukurssit ovat käynnistyneet. Juhlapäivän ohjelmassa paneudutaan syvällisesti ja monipuolisesti kansallispukuun ja siihen pukeutumiseen.

Muodoltaan perinteinen ja sisäisesti sosialistinen
Juhlassa oli monenlaisia juhlapukuja erilaisista kankaista niin vieraiden päällä kuin näyttelyissäkin, niin että taju oli sanan mukaisesti kankaalla. Hienot puitteet antoi juuri avattu Viron Muotitaiteilijoiden moderneja asuja esittelevä Olen eestlane – olen virolainen näyttely. Näyttelyn yhteyteen sopikin hienosti, virolaisen Anne Metsiksen luento. Metsis on Viljandin Kulttuuriakatemian kansallistyylisen muotisuunnittelun opettaja ja muotitoimittaja. Hän kertoi, miten Virossa eri aikoina on suhtauduttu kansanpukuun ja miten muotipukuihin on otettu vaikutteita kansanomaisesta pukeutumisesta.

Naisten lehden tarjoamaa muotia.

Naisten lehden tarjoamaa muotia.

Välillä lainaukset ovat olleet näkyviä ja välillä niin hienovaraisia, että vain asiantuntijat ovat ne tunnistaneet. 1960-luvin lopulla vaatteissa oli suoria elementtejä kansanpuvuista kuten hihansuut, korut ja vyönsoljet. Ja onneksi nyt kaukana ovat ajat, jolloin puvun piti olla ”muodoltaan perinteinen ja sisäisesti sosialistinen”.

Metsiksen mukaan kansanomaista pukeutumista voidaan hyödyntää muotipukeutumisessa kolmella tavalla. Ensimmäiseksi puvusta voidaan ottaa puvun tyyli, silhuetti, leikkaus tai jokin yksityiskohta. Toinen vaihtoehto on ottaa jokin alkuperäinen puvun osa kuten liivi ja käyttää sitä puvun osana. Kolmas vaihtoehto on tunnepitoinen kansanomaisuus, mikä tarkoittaa, että otetaan mukaan se mikä taiteilijasta itsestään tuntuu kansanomaiselta. Se tuntuu kansanomaiselta mutta ei sitä ole.

Tarkistetun Jääsken naisen kansallispuvun julkistus

Uutta pukua tarkasteltiin tarkasti.

Uutta pukua tarkasteltiin tarkasti.

Tämän vuoden kansallispuvun juhlapäivän teemana olivat pukeutumiseen vaikuttavat asiat, jotka tulevat tästä päivästä ja toisaalta kaukaa vuosisatojen takaa sekä maantieteellisesti ihan naapurista kuten Virosta tai kaukaa Japanista. Ajallisesti kaukaiset vaikutteet näkyivät uuden tarkistetun Jääsken naisen kansallispuvussa. Tutkija Leena Holst ja kansallispukukonsultti Taina Kangas kertoivat tarkistusprosessista. Leena Holst oli elementissään kertoessaan Jääsken puvun taustoista ja entisajan naisten käsityötaidoista ja uusien vaikutteiden soveltamisesta entiseen taitorepertuaariin.

Hienoja yksityiskohtia!

Hienoja yksityiskohtia!

Kaksi eri versiota Jääsken naisen puvusta oli nähtävillä elävien mallien; Soja Murron ja Jaana Peltolan päällä. Niissä riitti tutkittavaa ja valokuvattavaa. Puvun valmistami-seen on tarvittu paljon tutkimusta ja kädentaitajia.
Obi ja muita apuvöitä

Luentokavalkadin päätti artesaani Miwa Hämäläinen, joka oli tullut juhlaan perheensä kanssa. Hän oli valmistanut kimonon perinteisin menetelmin vaatetusalan opintojensa päättötyönä Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa. Kimonokankaan kuosin ja värityksen hän oli ottanut Vehkalahden kansallispuvun esiliinasta. Nyt hänen kimonossaan yhdistyvät hänen molemmat kotimaat Japani ja Suomi.

Yllättävää, miten paljon vöitä kimono kätkeekään alleen.

Yllättävää, miten paljon vöitä kimono kätkeekään alleen.

Esitelmän aikana Miwa puki kimonon torson päälle ja yleisö seurasi tapahtumaa hartaasti. Vöitä eli nauhoja tuli ainakin viisi kappaletta vyötärön seudulle kannattelemaan kimonoa paikallaan. Kimonon alle puetaan ensin alusvaatteet puuvillasta ja sen päälle aluskimono, jonka Miwa oli ommellut vanhoista aluskimonoista. Aluskimono suojaa varsinaista kimonoa hieltä ja lialta. Kimonossa pyritään lieriömäiseen silhuettiin, eli vartalo topataan toppauksilla tai tuetaan erilaisilla nauhoilla halutun muodon aikaansaamiseksi. Selkä ja vatsan seutu halutaan litteiksi ja ylimääräinen kangas kerätään kylkien kohdalle, jossa poimut peittyvät suurten hihojen alle. Kimonoon Miwalla oli mennyt 60 cm leveää kangasta 15 metriä. Kankaan kutoi hänen opiskelijatoverinsa.

image

Kimonoon kuuluu olennaisena osana leveä vyö obi, joka näyttää kiinnittävän kimonon, mutta se on vain koriste ja kimonon pitävät kiinni obin alle sidottavat alusvyöt ja nauhat. Miwa oli valmistanut myös 3.5 metriä pitkän obin, jossa oli kukkakuvio koristeena.
Silkkiä, samettia, villaa

Pukuja ja pukuja.

Pukuja ja pukuja.

Myyntitorilta saattoi hankkia täydennyksiä kansallispukuunsa, ostaa vaikkapa uuden silkkihuivin, sukat tai pukutarvikkeita. Ja moni osti myös täydennyksiä ompelu- tai kudontatarvikkeisiinsa. Myyntitorilla olivat T:mi Soja Murto, T:mi Tuula Pärnänen, Brages Ab, Juhana Tampere Oy, Taitoshop Aivia, Taito-Uusimaa, Tuulikki Matikainen ja Sirkka-Liisa Kirjavainen.

Taju kankaalla vieläkin
Raija Manninen
museolehtori

Be the first to like.

Kommentit

Comments are closed.