Omin käsin 2015 -näyttelyyn valmistautumista Tyyne Kerttu Virkin pukuja konservoimalla

Kirjoitettu | 06.06.2014 | 1 kommentti

 Tekstiiliartesaanin kertomus harjoittelusta Konservointikeskuksessa

7 viikon harjoitteluni aikana Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa sain tehdä ja nähdä monenlaista konservointityötä. Päätyönä (ja samalla myös näyttötyönäni) tehtävänäni oli konservoida yksi Tyyne-Kerttu Virkin asukokonaisuus näyttelykuntoon. Asuun kuului hurmaava raakasilkistä ommeltu polvimittainen jakkutakki sekä samasta kankaasta tehty hihaton kotelomekko. Vaatteet olivat olleet ahkerassa käytössä Tyyne-Kertulla suurin piirtein 50-60-luvulla, ja käytön jälkiä, kulumista, korjauksia ja paikkauksia oli nähtävillä runsaasti eri puolilla jakkua ja mekkoa.

 

Jakku ennen konservointia

Jakku ennen konservointia

Ensimmäisenä tehtävänäni oli tutkia vaatteet perin pohjin ja etsiä kaikki pienimmätkin vauriot, viat ja aiemmat korjaukset. Työtä olikin paljon, sillä erityisesti jakku oli ollut käyttäjälleen rakas. Lukuisat värikkäillä langoilla tehdyt korjaukset peittivät yläosaa. Kulumia ja reikiä oli silti edelleen paljon jakun hihoissa sekä miehustassa vaikka käyttäjä olikin melko tiuhaan korjaillut vaatettaan. Kekseliäänä naisena Tyyne-Kerttu oli jopa purkanut helman käänteestä lankoja saadakseen korvattua kuluneita kohtia samanvärisillä langoilla. Oli suorastaan ihailtavaa nähdä kuinka paljon vaivaa vaatteen eteen oli aikanaan nähty.

 

Saatuani tarvittavat tiedot vaatteista, mekko ja jakku pääsivät pesuun. Pesu tehtiin laakeassa altaassa hellävaraisesti painelemalla vaatteita luonnonsienellä. Pesun jälkeen mekko laitettiin kuivumaan henkarille ja jakulle tehtiin tasokuivaus, koska sen haurastunut kangas hartiaseudulla ei olisi välttämättä kestänyt henkarikuivatusta. Pesun jälkeen aloitin korjaustyöt, joita tehdessä vierähti useampi tunti. Konservointikorjauksen tarkoituksena on pyrkiä säilyttämään tekstiili mahdollisimman alkuperäisessä asussaan, jolloin uudet korjaukset eivät saa olla näkyviä. Vanhat korjaukset saavat jäädä paikoilleen elleivät ne suoranaisesti haittaa tai vaurioita tekstiiliä. Näitä periaatteita noudattaen kiinnitin mahdollisimman huomaamattomasti yli 10 tukipaikkaa jakun sisäpuolelle ja pujottelin lukuisia korjauslankoja vaurioituneiden loimi- ja kudelankojen tilalle. Ratkenneita saumakohtia sain myös ommella monesta kohtaa takaisin kiinni.

 

Kädentien vaurio ennen konservointia

Kädentien vaurio ennen konservointia

Pujottelukorjaus tehty kädentien vaurioon

Pujottelukorjaus tehty kädentien vaurioon

Tuntien työskentelyn jälkeen sain kuitenkin jakun valmiiksi ja kävin läpi vielä asukokonaisuuteen kuuluvan mekon, jonka korjaus tapahtui huomattavasti nopeammin. Mekossa ei ollut paljoakaan vaurioita, koska se oli ollut kenties vähemmällä käytöllä aikanaan tai sitten jakku ja mekon vuorikangas olivat suojanneet vaatetta kulumiselta. Joka tapauksessa mekossakin oli havaittavissa alkuperäisiä Tyyne-Kertun tekemiä korjauksia ja jopa vuorikangas oli vaihdettu jossain mekon elämänkaaren vaiheessa uuteen. Korjauksista selvisin kuitenkin vain pujottelemalla lankoja muutamiin kohtiin mekossa ja ompelemalla pään- ja kädenteiden kuluneet vuorikankaat takaisin paikoilleen pienin pistoin. Sen jälkeen varsinaiset korjaustyöt olikin tehty.

 

Jakku ja leninki valmiina

Jakku ja leninki valmiina

Lopuksi vielä ennen kuin varsinainen konservointityö oli saatu päätökseen, minun piti kirjoittaa konservointikertomus puhtaaksi. Konservointikertomusta tehdään samalla kun työtäkin ja siihen kirjataan esimerkiksi missä kunnossa esineet ovat olleet alun perin, mitä niille on tehty konservoinnin aikana ja millä niitä on korjattu. Lopulta tiedot säilytetään esineiden mukana ja tarvittaessa niiden pohjalta voidaan myöhemmin esimerkiksi tarvittaessa muuttaa tai purkaa konservoinnin aikana tehtyjä korjauksia. Viimeisten paperitöiden jälkeen olinkin saanut urakkani päätökseen ja vaatteet olivat valmiita säilytykseen. Siellä ne saavat nyt odottaa josko ne pääsisivät esille Suomen käsityön museon vuonna 2015 [näyttely on siirretty vuoteen 2016] järjestettävään Omin käsin -näyttelyyn kertomaan omaa tarinaansa.

 

Terhi Brander, tekstiiliartesaaniopiskelija, Jyväskylän ammattiopisto

PS.  Omin käsin -näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 30.5.-6.12.2015.

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Yksi kommentti kirjoitukseen “Omin käsin 2015 -näyttelyyn valmistautumista Tyyne Kerttu Virkin pukuja konservoimalla”

  1. korhonla
    06.06.2014 @ 15:39

    Näyttelyprosessi on pitkä.