Käsityöläiset lähellä ja kaukana

Kirjoitettu | 31.01.2014 | Kommentit poissa käytöstä

Juhlavuoden kunniaksi Suomen käsityön museo ja Tilausliikenne Kainulainen järjestivät kesän aikana kolme käsityöretkeä. Ensimmäisellä käsityöretkellä tutustuttiin kes-kisuomalaisiin taiteilijoihin ja käsityöläisiin, heinäkuussa Rauman Mustan pitsin yöhön ja elokuussa Loviisan Wanhojen Talojen päiville. Tavoitteena oli tutustua erilaisiin tapoihin tuotteistaa käsityö matkailukohteena. Harmi, kun matkoilla ei ollut käsityöyrittäjiä hakemassa ideoita. Keski-Suomen retkellä osallistuimme työpajoihin käsityöläisten kodeissa, Rauman matkalla tutustuttiin käsityöläisten työ- ja myyntitiloihin ja shoppailimme. Loviisan matka oli perinteinen messumatka.

tuunauskuvia näyttelystä 589Kullekin retkelle osallistui keskimäärin 20 toisilleen tuntematonta henkilöä. Matkalle oli läh-detty joko yksin tai muutaman ystävän kanssa. Yleensä opastetuilla kotimaisilla ryhmämat-koilla ryhmän jäsenet tuntevat tai ainakin tietävät toisensa. Heitä yhdistää jokin yhteinen asia, sanotaan vaikka Mikkelin eläkkeensaajat ry.

Bussiryhmät täyttävät rahapussit?

Matkailukohteissa, joissa on käsityöläisten tuotteita myynnissä, pidetään bussiryhmiä eu-roenkeleinä. Mutta sitä ne eivät todellisuudessa ole. Bussilla kulkevat kotimaiset ryhmämat-kaajat ovat eläkeläisiä tai erityisryhmiä, jotka odottavat kaikin puolin helposti saavutettavia kohteita, joissa kahvilapalvelut ja vessat varmasti toimivat. Heille matka on sosiaalinen tapahtuma ja virkistysmatka eikä niinkään ostosmatka. Onhan virkistävää nähdä uutta ja viettää aikaa vanhojen tuttujen kanssa.

Puhun nyt myös omasta kokemuksestani bussiryhmistä viime kesältä Toivolan Vanhalta Pihalta Jyväskylästä. Olin siellä myymässä tuotteitani muiden käsityöyrittäjien kanssa. Ilahduttavaa oli se, ettei enää kuullut sanottavan: ”Tuonhan minä osaan itsekin tehdä.” Vaan vilpittömästi ihasteltiin käsityöläisten tuotteita: ”Kyllä ovat kauniita ja hyvin tehtyjä. Mutta kun tässä iässä ei enää mitään tarvitse. Koti on täynnä tavaraa. Ja lapsenlapsillekaan ei osaa ostaa mitään mieleistä.” Ja tottahan tämä on. Nykyisillä eläkeläisillä on tavaraa monen sukupolven ajalta ja he itse ovat tottuneet säästämään kaiken pahan päivän varalle tai ainakin seuraavalle sukupolvelle muistoksi eletyistä ajoista.

Bussiryhmiä ajatellen, houkutus on suuri ottaa käsityömatkailukohteiden valikoimiin Kaukoidässä tuotettuja sisustustavaroita. Mutta asiakasta ei saa aliarvioida. Pidetään käsityö-matkailukohteet käsityönä tuotettujen tavaroiden myyntipaikkona ja jätetään valkoiseksi kuultomaalattu krääsä markettien ja huoltoasemien myytäväksi. Tästä syystä minusta tuntui viime kesänä Kuopion Pikku-Pietarin Torikujalla, että olen ihan pihalla. Yhtä pahalta minusta tuntui vuosia sitten, kun Posteista tuli Tiimareita. Nyt ei ole enää Tiimareita ja eikä kohta postejakaan.

Rahastus ripeäksi liekehtiville naisille

Hyvien kulkuyhteyksien päässä ja riittävän tilavat tilat mahdollistavat käsityöyrittäjälle suu-rienkin ryhmien vastaanottamisen. Suurien ryhmien käsittely pienissä tiloissa on oma taitolajinsa. Kaikki haluaisivat nähdä ja kuulla yhtä hyvin. Tämän käsityöläiset osaavatkin ottaa huomioon. Esimerkiksi Sastamalassa nahkalompakoita ja –laukkuja valmistavassa Elisa-Marjaanassa oli kehitelty monologiesitys, jossa kerrottiin yrityksen tarina ja käsityöläisyyden siirtyminen sukupolvien ketjussa.

Anneli Keinosella

Ryhmän voima on siinä, että se on altis ostohysterialle. Jotta kipinä syttyy, pitää tuotteiden olla käyttötavaraa, joka on riittävän erikoista muttei liian uniikkia. Taidekäsityötä mietitään kauemmin. Tuotteen arvoa lisää se, että se on ostettu suoraan käsityöläisen työhuoneelta eikä messuosastolta. Kun liekki on leimahtanut ja porukka saatu sovituskoppiin ja ollaan siinä vaiheessa, että asiakas jahkaa ottaisinko punaisen vai mustan paidan vai peräti molemmat, pitäisi rahastuksen sujua ripeästi. Ettei kukaan peruisi ostopäätöstään, matkanjohtajan hoputtaessa ryhmää siirtymään bussiin. Rauman matkalla meillä oli roihuavia keski-ikäisiä naisia, jotka liekehtivät Anneli Keinäsen myymälässä. Tällaisia ryhmiä olisi ilo viedä käsityöyrittäjien myymälöihin.

Suomen tiestö pitää pitää kunnossa

Näillä käsityöretkillä oli tavoitteena päästä sellaisiin paikkoihin, joihin ei tule yksin autoillessa poikettua tai joita ei edes tiedä olevan olemassakaan. Jo suunnitteluvaiheessa putosi muutama kohde pois sen takia, ettei kuvitellulla 20 hengen bussilla päässyt pientä tietä perille asti tai saatikka siellä kääntymään.
Keski-Suomen sorateillä aikataulu rapautui huonojen teiden takia. Ryhmämatkailussa on tärkeää pysyä aikataulussa, koska oikea-aikaiset ruoka- ja kahvitauot pitävät porukan hyväntuulisena ja aktiivisena.
Matkakohteen tulee olla osallistujille jännittävä ja erilainen, mutta kuitenkin turvallinen. Yli-määräistä jännitystä kesäretkikohteiden välimatkoihin toi yhdistelmä: uusi kuljettaja, vanhat tiet, keskivanha navigaattori ja 50-paikkainen bussi.
Tiet ovat elämänteitä myös haja-asutusalueilla. Vaikka kokemuksesta tiedetään, että hyvät tiet saavat ihmiset helposti valumaan Etelä-Suomeen, voi hyviä teitä pitkin myös peruuttaa synnyinsijoilleen.

Kotona ei olla kaukana

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ajatellaan perinteisen markkinointimixin (tuote tai palvelu, hinta, markkinointi, saa-tavuus) valossa korvessa asuvia käsityöläisiä, niin huono saatavuus tekee niistä kiinnostavan ja tavoittelemisen arvoisen. Jos päästään käsityöläisen kotiin, niin tuote siis käsityöläinen itse ihmisenä omassa ympäristössään on taatusti hintansa arvoinen. Hän on kotonaan omimillaan ja vahvimmillaan.

Tästä hyvänä esimerkkinä on viime kesältä Anna Wildrose Rautalammilta. Oli elämys, kun bussilla päästiin kuin päästiinkin pihaan asti. Heti bussista tultua pulahdettiin porukalla alasti uimaan ja marjamehuja nauttiessa kuultiin Annan elämäntarina kaikkine kaarteineen ja miten ala- ja ylämäet näkyvät hänen taiteessaan. Pääsimme Annan ohjauksessa myös itse kokeilemaan kollaasin tekemistä. Elämyksen kuittasi se, ettei hänellä ollut kuitin kirjoittamiseen puhdasta paperia, koska kaikki paperit oli käytetty taiteen tekemiseen. Mutta tämä kaikki teki siitä elämyksen. Anna päästi lähelle.

Raija Manninen, matkanjohtaja tai harhaanjohtaja

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.