Käsityön juhlaa – elämää näyttelynrakennuksen kulisseissa

Kirjoitettu | 02.07.2013 | Kommentit poissa käytöstä

 

Käsityö elämässä -juhlanäyttely avattiin yleisölle 15.6.  Juhlanäyttelyn suunnittelu aloitettiin kuitenkin jo kaksi vuotta ennen avajaispuheita. Käsityön juhlavuotta museolla päätettiin huomioida jo neljä vuotta aiemmin tapahtumien, muistojen keräämisen ja näyttelyn muodossa. Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito Group täytti sata vuotta, samoin todettiin museon pääsevän 125 vuoden ikään sekä sen olleen Jyväskylässä jo 30 vuotta. Näyttely toteutettiin useiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Mukana olivat ja ovat edelleen vapaaehtoistyöntekijät ohjelman muodossa, kaupungin muita yksiköitä kuten Nuorten työpaja, ammattikäsityöläiset , käsityöalan yritykset ja ennekaikkea käsi- ja taideteollisuusliiton paikallisyhdistykset.  

Näyttelysuunnitelmat esillä - tästä alkaa rakentaminen.

      

 
 

 

 

 

 

Tarinat talteen

Aiemmin  paikallisten käsi- ja taideteollisuusyhdistysten kanssa ei oltu tehty näyttely-yhteistyötä tässä laajuudessa. Kaikkiin Suomen  20 yhdistykseen tutkija Seija Hahl oli yhteydessä ja kehotti miettimään oman yhdistyksensä vahvuuksia, tuotteita, historiaa ja ajatuksia tulevaisuuteen. Vuoropuhelua ja keskustelua yhdistysten suuntaan Seija hoiteli lähimmän vuoden ajan. Samalla hän tallensi saamaansa tietoa yhdistysten toiminnasta arkistoon ja kuva-arkistoon haastatteluin ja kuvauskeikoin. Verkkonäyttelyä varten arkiston amanuenssit Anneli Hemmilä-Nurmi ja Riitta Salmenoja etsivät ja käsittelivät kuvia ja tekstejä. Intendentti  Mikko Oikari sovitteli vuosien ajan näyttelypalavereja, kahveja ja muistioita – parhaat ideat seulottiin monien joukosta. Museolehtori Raija Manninen visualisoi ja mietti mitä käsityö on nyt – miten se näkyisi parhaiten yleisölle, miten yleisö saataisiin osallistumaan ja kokeilemaan itse tekemistä. 

 

Suomen joka kolkasta näyttelyyn tilatut esineet odottavat näyttelyyn asettelua.

Tetristä museoesineillä

Yhdistysten kautta monet näyttelyn esineet  – käsityökoulujen opiskelijoiden tuotteet, ammattikäsityöläisten viestit kentältä – saatiin museolle.  Tämä vaihe oli erittäin työläs. Valtavan laajasta materiaalista, hyvistä kuvista ja hauskoista tarinoista piti valita, erilaiset, kiinnostavat, monipuolisesti alueen osaamista  edustavat… ja sitten ne valitut jutut mietittiin näyttelyyn sijoitettaviksi, niiden kuljetus järjestettiin ja oltiin tarkkoina että jokaisesta esineestä tuli varmasti oikeat tiedot oikeaan paikkaan…. valmistaja, paikkakunta, yhdistys, materiaali, kurssi, valmistustapa tms. Pienen tetris-pelailun jälkeen esineet olivat oikeilla paikoillaan näyttelyssä. – Palautus voi olla helpompaa…. 

 

Mittaamista, sahausta, naulaamista, maalaamista...

 Maalia siellä, maalia täällä…

Rakenteiden ja näyttelyn visuaalisen ilmeen suunnittelusta vastasivat pitkälti suunnittelutoimisto Saarikoski-Tyynismaan Riina Toikko ja Anne Saarikoski. Rakenteiden toteutukseen päästiin – kuten aina – liian myöhään. Se tarkoitti aikataulun tiivistymistä loppua kohden. Rakenteet viimeisteltiin maalaten: maalattiin mustaa, valkoista, ihonväristä, mintunvihreää, oranssia, pallokuosia ja raitaa. Maalattiin lautaa, kierrätyspenkkejä Kankaan tehtaalta, Hannikaisenkadun  työmaalta pöllitt..  kerättyjä kaapelirullia, hyllyn kannattimia, tietosanakirjoja, vessanovia ja vähän muutakin vahingossa. Koko museon henkilökunta osallistui talkoisiin tavalla tai toisella. Aamuisin pidettiin kahden viikon ajan kahvin ääressä työnjakokokous. Iltapäiväkahvilla tarkistettiin oliko akuutteja kauppaostoksia tai   vielä kiireisempää hommaa ja miten mikäkin tekninen ongelma ratkaistaisiin. Monia matkan varrella syntyneitä ideoita haluttiin kokeilla.  

Kaapelikelat pääsivät näyttelyssä uusiokäyttöön.

 
 
 
 
 

 

 

 

 

Visuaalisesti rikkaassa näyttelyssä vinkataan perussanoman lisäksi erilaisia tekniikoita ja sisustusideoita: mitä saa aikaan kierrättämällä, maalaamalla, tuunaamalla ja uusia käyttötarkoituksia luomalla.  – Laura Korhonen

 

5 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.