Kuulumisia Madridista

Kirjoitettu | 17.10.2012 | Kommentit poissa käytöstä

Madrid keskiviikkona 17.10.2012 (1:05)

Aamulla kävelin hieman eri reittiä museolle ja myöhästyin muutaman minuutin yhdeksästä. Siellä oli jo odottamassa suulähetystöstä Anna (Anna Kakkonen), joka auttoi aamupäivän ajan pahvisia näyttelyrakenteita pystytellen ja teoslappuja fiksaillen. Paikalle saapui hieman myöhässä myös toinen Anna (Anna Ykkönen) Hämeen taidetoimikunnasta. Hänen oli vaikea löytää museosta, koska se maastoutui niin hyvin hallintokorttelin muihin rakennuksiin. Hommiin saapui myös Venla flunssasta huolimatta.

Tässä maamerkkejäni työmatkan varrelta. Lienee jokin hallintokorttelin ministeriöistä.

Kävimme Annan kanssa läpi näyttelytilat ja esittelin ehdotukseni näyttelyn sijoittumisesta tiloihin. Samalla museon varajohtaja eli Paola toi konservaattorin paikalle, joka aloitti teosten kuntotarkastuksen. Pari pientä juttua huomasin ja nappasin niistä kuvat. Pitää myöhemmin tsekata, onko Anne ne jo havainnut vai ovatko uutta perua. Samalla poikkeamalla Paola vei taas kerran rikkoutuneen puutarhatyökalun konservaattoreiden liimattavaksi. Se oli rikki jo Suometa lähtiessään.

Koko aamupäivä meni näyttelysuunnitelmaa hioen ja vähitellen pääsimme jo ripustuspuuhiinkin. Iltapäivän aluksi paikalle saapui suurlähetystöstä Karoliina, joka joutui tiipiin sisälle köyttämään irroitetut kepit paikoilleen. Hän suoriutui hommasta hämmästyttävän nopeasti ja pääsi silittämään torsojen päälle tulevia asuja.

Ripustuksen aikana on käynyt ilmi, että vanhan rakennuksen sähköt ovat juuri sellaiset kuin vanhassa talossa kuuluukin olla. Eli vähän harvakseltaan ja aina väärissä paikoissa. Laskin, että tarvitsemme museolta lainaan vajaat kymmenen jatkojohtoa. Pyysin Christinaa etsimään niitä ja hän etsi melkoisen kauan ja sai tulokseksi yhden johdon, jota ei tosin voi antaa lainaksi niin pitkäksi aikaa. Venla selvitti, missä on lähin kiinalaisten kauppa. Niissä kuulemma saa aina halvalla jatkojohtoja. Käväisimme Annan ja Venlan kanssa nopealla lounaalla ja samalla reissulla menimme myös rautakauppaan vain huomataksemme, että se oli kiinni lounaan ajan.

Koko loppupäivän teimme tiiviisti näyttelyä. Meillä ei oikeastaan olisi ollut lupa ruuvata tai naulata juttuja seiniin, mutta eihän sellaiseta näyttelystä tule minkään näköinen. Siispä annoin paukkua ja ruuvinväännin lauloi eikä kukaan tullut ainakaan vielä valittamaan. Näyttelyn pari vällyä piti ripustaa kahdelle tangolle osittain toistensa päälle. Haponkestävä teräslanka tuntui vähän painavan toista vällyä, joten pyysin Christiinaa etsimään meille pienen pätkän silikoniputkea. Se osoittautukin hankalaksi toiveeksi, joten kun olimme lähdössä sinne kiinalaisten kauppaan, lupasimme kysäistä sieltä esim. jotain läpinäkyvää sähköjohtoa, josta voisi ottaa eristeen tarkoitukseemme. Kiinalaisten jatkojohdot eivät olleetkaan ihan hirveän halpoja ainakaan Suomen mittapuussa. Johdot kuitenkin ostimme ja kuinka ollakaan, siellä oli myös tarkoitukseen sopivaa kirkasta letkua. Ostin sitä kokonaisen metrin, koska se maksoi vain euron ja päätin lahjoittaa loput museolle seuraavaa tarvetta varten.

Paikalliset museomestarit (Anton ja Paco) kiinnittivät näyttelyn mainoksen museon seinään ikkunasyvennykseen.

Vähitellen väki väheni ja talo hiljeni. Vartija kävivät välillä kiertelemässä taloa. Sieltä ei pääse edes henkilökunta ulos ilman, että pitää soittaa hirveä-äänisellä soittokellolla vartijat paikalle. Annan kanssa jatkoimme näyttelyn rakentamista eikä kumpikaan kehdannut myöntää väsymystä vasta kun klo 23 jälkeen ajatus ei enää liikkunut. Näyttely alkaa jo näyttää oikealta näyttelyltä. Vielä on toki muutamia juttuja, jotka etsivät sijaansa, mutta mielestäni kaikki hankalimmat ripustukset ovat tehtynä. Huomisellekin jäi vielä paljon tekemistä, mutta toivottavasti päivästä ei veny ihan näin pitkää.

Jonkun aikaa vielä siistimme Annan kanssa paikkoja ja sitten lähdimme seikkailemaan kohti hotellejamme. Hotellini takana näyttää olevan pieniä kujia ja ne ovat täynnä erilaisia baareja, ravintoloita ja pikku kauppoja. Ravintolat jo sulkivat oviaan, joten kävin ostamassa pikkuisesta kiinalaisten kaupasta juustoleivän (jossa oli välissä myös kinkkua, vaikka myyjä väitti juustoksi), jonkun ihmeellisen yksittäispakatun leivoksen, pussilliset karkkeja ja sipsejä sekä pullon laadukkaan oloista punkkua. Maksoivat yhteensä kuutisen euroa. Sainpa kuitenkin iltapalan.

Mikko Oikari

Katetulla sisäpihalla on tällainen "kaivo", jossa lienee joskus ollut vihkivettä.

P.S. Museon infon vieressä on verholla peitetty oviaukko. Tänään kävin sieltä etsimässä äänentoistolaitteita ja meinasin lentää selälleni hämmästyksestä. Verhon takana oli pieni käytävä, josta lähti portaat alakertaan. Siellä oli pieni kappeli, jonka seinät ja alttari olivat kuvioitua nahkaa. Siellä oli kaikki kirkon vermeet paikoillaan alttaritaulua, puoliksi palanetia kynttilöitä ja upeita kalusteita myöten. Rakennus lienee ollut jonkun rikkaan perheen koti ja paikka heidän kotikirkkonsa. Nyt siellä oli museon isoja tekstiilirullia ja designtuoleja 1900-luvulta kankaiden alla. Sama tilanahtaus tuntuu kotoisalta. Meilläkin kaikki mahdolliset nurkat on otettu tehokäyttöön. Yritän huomenna ottaa sieltä kuvia. Melkoinen Tylypahka museoksi.

4 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.