Harjoittelijana museon kulisseissa

Kirjoitettu | 12.10.2012 | Kommentit poissa käytöstä

Pidän valtavasti museoista. Siinä yksi syy siihen, miksi opiskelen museologiaa ja toivon pääseväni tulevaisuudessa johonkin mielenkiintoiseen museoon töihin. Kaikkea ei kuitenkaan opi koulun penkillä istuen ja kirjoja läpi kahlaten, joten välillä on tultava museoon kokemaan millaista museotyö on. Takanani on nyt useita viikkoja museologian harjoittelua Suomen käsityön museossa. Olen ollut useiden eri työntekijöiden apuna. Samalla näen millaista on museotyön arki, ja miten upeat näyttelyt ja elämykset syntyvät. Kerron seuraavaksi mitä kaikkea olen päässyt tekemään.

Ensin olin Suomen Kansallispukukeskuksella auttamassa näyttelyjen vaihdossa. Pakatessani kansallispukuja huolellisesti silkkipaperiin käärittyinä pukulaatikoihin pääsin ihailemaan pukujen upeita yksityiskohtia; kirjailuja, revinnäisiä ja käsin kudottuja kankaita. Voi sitä käsityötaitoa ja aikaa mitä kansallispukujen valmistaminen vaatii! Pääsin myös tutustumaan kokoelmakeskuksen tiloihin ja Konservointikeskukseen, kun olin mukana hakemassa pukuja uutta Kärpäset ja linnunsilmät -näyttelyä varten.

Aistitila saa uuden pitsimaalauksen (Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi)

Aistitila saa uuden pitsimaalauksen

 

Tämän jälkeen siirryin perusnäyttelyn jälleenrakennustiimiin. Vesivahingosta johtuvat huoltotyöt olivat päättyneet ja nyt esineitä laitettiin takaisin vitriineihin. Maalasimme myös pitsin huoltotöiden takia osittain puretun ja uudelleen rakennetun Aistitilan seinälle. Mallina oli oikea pitsiliina, jonka kuva heijastettiin seinälle.. Ja sitten laitettiin esiliinat päälle ja pensselit heilumaan. Lopputuloksesta tuli varsin hieno.

Museossa vierailee joka vuosi paljon alakoulun kakkosluokkalaisia. Olin mukana kun Hannele Hakanen piti koululaisryhmälle kierrosta ja pääsin heidän kanssaan selvittämään mistä se punainen lanka oikein tulee. Oli hauskaa, mutta myös vaikeaa, sillä ei ole helppoa neuvoa toisille miten karstoja käytetään, kun itsekin pitelee niitä käsissään ensimmäistä kertaa. Onneksi kokeilemalla oppii parhaiten.

Nyt olen tiedottaja Laura Korhosen apuna. Laura on kertonut, mitä kaikkea tiedottajan tehtäviin kuuluu, ja olen auttanut häntä näyttelykalentereiden päivittämisessä sekä postittamisessa. Tehtäväkseni sain myös tämän blogin päivittämisen.. Jäljellä on vielä viikko harjoittelua. On ollut niin mukavaa, että olisin voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Mitähän kaikkea pääsenkään ensi viikolla kokemaan ja näkemään?

Riikka Javanainen, museologian opiskelija, Jyväskylän yliopisto

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.