Museo harjoittelijan silmin
Kirjoitettu | 20.04.2011 | 1 kommentti
Suoraan sanottuna ennen harjoitteluni alkua en ollut juurikaan vieraillut museoissa lukuun ottamatta kouluaikoina järjestettyjä pakollisia retkiämme. Sanasta ”museo” tuli tämän myötä aina melko negatiivinen mielikuva. Ilmapiiri museoissa oli mielestäni sellainen etten ollut tarpeeksi kulttuuri-ihminen voidakseni vierailla siellä. Suomen käsityön museon oli yksi niistä museoista joiden ohi kävelin päivittäin ja kuikuilin ikkunasta sisään.
Nyt olen kuitenkin harjoittelussa Suomen käsityön museolle, miten tässä näin kävi? Jokin vain kiehtoi niin kovasti mahdollisuudessa päästä tutustumaan museon toimintaan lähempää, että loppujen lopuksi päädyin tänne. Suljettujen toimiston ovien takana tapahtuu paljon enemmän kuin kuvittelin. Ehkä siksi, että yleisölle museo esittäytyy aina mahdollisimman hiljaisena, tyynenä ja asiallisena paikkana.
Ja kyllähän tämä asiallinen onkin, en vain osannut odottaa, että kulissien takana käy näin kova kuhina. Ensimmäisenä päivänä hämmästelin uusien ihmisten määrää mutta tunsin kuitenkin oloni tervetulleeksi. Päivä päivältä innostuin harjoittelupaikastani enemmän ja aloin tuntea itseni osaksi museon henkilökuntaa. Oloni ei ollut missään vaiheessa vaivautunut vaan erittäin rento ja tunsin olevani oikeassa paikassa. Museo on täynnä värikkäitä ja persoonallisia työntekijöitä, joiden kanssa tulisi varmasti kuka tahansa toimeen.
Työtehtäväni museolla voisi tiivistää yksinkertaisesti niin, että kun auttavia käsiä tarvitaan, olen käytettävissä. Oli kyse luetteloinnista, postituksesta, ”mallin” hommista tai makutuomarin tarpeesta, olen aina valmiina. Tämän ansiosta olen tutustunut hyvin työtovereihini ja päässyt ottamaan osaa jos jonkinlaiseen työprosessiin. Olen erittäin tyytyväinen toimenkuvaani sillä näin saan kaiken hyödyn irti harjoittelustani.
Alkuun jännitin, mietin sovinko minä ”kulttuuri-ihmisten” joukkoon, aivan kuten silloin, kun kävelin museon ikkunoiden ohi enkä uskaltautunut sisään. Mietin millaiseksi leimataan ihminen joka käy museoissa, saatikka sitten ihminen joka työskentelee siellä. Enpä silloin tiennyt, että museon asiakaskunta on näin laaja ja, että museossa on näin paljon eri työtehtäviä. Nyt huomaan että kiinnostus museoalaa kohtaan alkaa nostaa päätään.
Kommentit
Yksi kommentti kirjoitukseen “Museo harjoittelijan silmin”



20.04.2011 @ 13:41
Jee hyvä johanna!