Museotyön arkea: Sari Jantunen

Kirjoitettu | 16.10.2018 | Ei kommentoitu

Museossa on vaihtunut vuoden aikana henkilökuntaa muun muassa eläköitymisten vuoksi. Myös museon tietopalvelu oli pitkään tauolla tämän vuoksi. Keväällä museon remmiin asteli amanuenssiksi Sari Jantunen, jonka pääasiallisena työnä museossa tulee olemaan museon kokoelmiin perustuva tietopalvelu. Hän onkin sukeltanut kesän ja syksyn mittaan pää edellä museon kokoelmaprosesseihin ja tehnyt itseään tutuksi kokoelmien kanssa.

Tietopalvelussa sukelletaan syvälle museon kokoelmiin. Esimerkiksi asiakkaan kysymää ryijyä etsitään vertaamalla kuvia.

Tietopalvelussa sukelletaan syvälle museon kokoelmiin. Esimerkiksi asiakkaan kysymää ryijyä etsitään vertaamalla satoja ryijykuvia keskenään.

”Nykyinen työni Suomen käsityön museossa on näin jälkeenpäin katsottuna tulosta aikanaan tehdyistä sopivista valinnoista, vaikka usein onkin tuntunut kuin olisin päätynyt museoon sattumalta: Nuoruudessani halusin opiskella vain käsityötä sen eri muodoissa ja suoritin lopulta AMK artenomin tutkinnon tekstiilialalta. Heti perään opiskelin vielä käsityönopettajaksi Savonlinnassa. Pääaineenani oli käsityötiede ja sivuaineina luin kulttuurihistoriaa ja psykologiaa”, Sari kuvailee opintouraansa.

Sari on tehnyt jo pitkään uraa museoiden parissa: ”Opintojen päätyttyä työskentelin mm. arkistoapulaisena ja sitä kautta pääsin ensin harjoittelijaksi ja edelleen projektityöntekijäksi Suomen Metsämuseo Lustoon Punkaharjulla. Projektityö vaihtui vakituiseksi amanuenssin toimeksi ja siinä hommassa vierähtikin kuin huomaamatta yli kymmenen vuotta. Käsityön museoon hakeuduin juuri käsityön vuoksi – koen tietäväni huomattavan paljon enemmän käsityöstä ja tekstiilitekniikoista kuin vaikkapa metsäkoneista! Lisäksi katson, että käsityötieteen tuntemus ja opettajan koulutus antavat hyvän pohjan työskennellä käsityöhön keskittyvässä asiakaspalvelussa.”

Suomen käsityön museon kokoelmat ovat isot ja kattavat kaikkea maan ja taivaan välillä käsillä tekemiseen liittyen. Sen tähden kokoelman sisältöihin tutustuminen on hyvin tärkeää, jotta tietoa niistä voi jakaa tietopalvelun kautta myös asiakkaille.

”Tällä hetkellä on menossa kokoelmiin perehtyminen käytännön työn kautta sekä muutaman kysymyksen viikkovauhdilla tuleviin erilaisiin käsityöaiheisiin kysymyksiin vastaaminen. Pääasiassa kysymykset koskevat ryijyjen tunnistusta tai käsityömallien etsimistä. Lisäksi olen aloittelemassa tekstiilitaiteilija ja neuleyrittäjä Sirkka Könösen kokoelman esineiden luettelointia”, Sari kertoo tämän hetkisestä työstään.

Sarista on mielenkiintoista päästä jälleen tutkimaan ja ihastelemaan suomalaista käsityöhistoriaa ja käsityötaitoa museon kokoelmissa olevien esineiden ja kuvien kautta.

”Saan suurta iloa objekteihin ja niihin liittyviin tarinoihin tutustumisesta. Haastavinta työssä on löytää asiakkaan kysymykseensä kaipaama vastaus kohtuullisessa ajassa – museossa on laajat arkisto-, kirjasto-, valokuva- ja esinekokoelmat, mutta kaikkea mahdollista käsityöhön liittyvää ei niistä silti kuitenkaan löydy”, Sari avaa työarkeaan. ”Odotan tulevalta vuodelta mielenkiintoisia ja sopivasti mitoitettuja käsityöaiheisia kysymyksiä, joiden kautta pääsen sukeltamaan museon kokoelmiin ja kokemaan elämyksiä suomalaisen käsityöhistorian parissa, ja tietysti välittämään vastausten muodossa tätä iloa edelleen käsityön ystäville.”

Työssä kuin työssä tapahtuu aina, varsinkin kun järjestetään erilaisia tapahtumia. Myös Sarin työuralle mahtuu erilaisia kommelluksia:

”Edellisessä työpaikassani Suomen Metsämuseossa järjestetään joka toinen kesä Metku-Metsäkulttuuripäivät. Perinteitä vaalien on päivien aikaan aina tarjolla museon kokoelmahenkilökunnan toimesta Sannin ja Marleenan -lautalta tarjoiltavat nokipannukahvit. Museon lammen rannalle kiinnitetyn puulautan päälle on tuolloin viritetty nuotiopaikka, jossa tuli palaa kolmen päivän ajan. Muutama vuosi sitten oikeasta suunnasta puhaltanut tuuli kuumensi emäntien lisäksi myös lautan rakenteita niin, että koko lautta uhkasi sunnuntaiaamun ratoksi syttyä palamaan! Onneksi yövartija havaitsi asian ja sai palon sammutettua. Viimeisenkin tapahtumapäivän kahvit saatiin siis kunnialla keiteltyä”, Sari nauraa.

Avaamme blogissa yleisölle hiukan museolaisten työelämää ja kurkistamme samalla museotyön kulissien taakse.

Teksti: Sari Jantunen ja Sari Koskinen

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi