Majuri Johan Conrad Pistolekorsin 200 vuotta vanhan kaksikolkkahatun konservointi

Kirjoitettu | 09.07.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Korpilahden kauniisti korjatun kirkon eteiseen tulee näytteille miekka ja vyö sekä kaksikolkkahattu, jotka kuuluivat majuri Johan Conrad Pistolekorsin sotilasvirkapukuun. Pistolekors oli Korpilahdella Ruotsin kruunun palveluksessa 1804–1810, jäi asumaan paikkakunnalle ja vaikutti voimakkaasti Korpilahden seudun kehitykseen.

Kaksikolkkahattu on isolierinen huopahattu, jonka lierit taivutettiin edestä ja takaa suoraan ylöspäin. Kaksikolkkahattu oli 1700-luvulla käytössä karoliinisen ajan sotilaspuvussa ja edelleen 1800-luvun alussa Suomen kaartin sotilaspuvussa. 1700-luvun puolella hattu pidettiin päässä poikittain, mutta 1800-luvulta alkaen käyttötavaksi vakiintui vähitellen käyttö pitkittäin, suikkamaisesti.

Korpilahdelta ei ole löytynyt mitään tietoa tai kuvamateriaalia siitä, kuinka majuri Pistolekors on tätä hattua käyttänyt, mutta hatun rakenteen perusteella on päätelty tämän olevan poikittainen kaksikolkkahattu ja että majuri myös piti hattua päässään poikittain 1700-luvun mallin mukaan. Hatun alareuna kaareutuu selvästi alaspäin hatun kummassakin päässä. Tällaista hattua on voinut järkevästi käyttää vain päässä poikittain.

Samankaltaiseen päähineeseen sonnustautui 1800-luvun alussa myös kenraali Carl Johan Adlercreutz. Oletettavasti Pistolekorsin kaksikolkkahattu on ollut samantyylisesti komeasti kullanvärisillä kaluunanauhoilla reunustettu ja ruusukkeella koristettu. Pistolekorsin hatussa ei enää ole koristeita jäljellä, mutta niistä on näkyvissä joitakin ommeljälkiä ja painaumia.

 

Hattu on konservoitu Jyväskylässä Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa vuonna 2017. Työ on tehty Museoviraston harkinnanvaraisella avustuksella sekä Vanhan Korpilahden Kotiseutuyhdistyksen varoin.

Kaksikolkkahatun materiaalit

Hatun materiaalina on kaninkarvasta tehty kovitettu, mustaksi värjätty huopa. Kuvun sisäpuolella on kangasvuori sekä nahkainen hikinauha.

Hatun ulkonäkö ennen konservointia

Kaksikolkkahatun kunto ennen konservointia oli erittäin huono. Materiaali ja rakenne ovat pahoin vaurioituneet. Alkuperäinen syvän musta väri on haalistunut ruskeaksi.

Huopakangas on kuivunut, kovettunut ja haurastunut. Huovasta puuttuu suuria paloja hatun vasemmasta ja oikeasta sivusta siten, että hatun muoto on molemmissa sivuissa epätäydellinen eikä kaareudu loppuun asti. Hatussa on useita murtumia lierin ulkoreunoissa ja lierin alataitteissa. Suurten murtumavaurioiden aiheuttama vääntyminen muutti hatun ulkonäköä siten, että aluksi hattu näytti kolmikolkkahatulta.

Kaksikolkkahattu päältä ennen konservointia.

Kaksikolkkahattu päältä ennen konservointia.

 

Kaksikolkkahatun sivu ennen konservointia.

Kaksikolkkahatun sivu ennen konservointia.

 

Hatun kupu on muuttunut ovaalinmalliseksi, sen pitäisi olla pyöreä. Kupu on päältä litistynyt kuopille. Suoraan ylöspäin nousevat lierit ovat hatun edessä ja takana painuneet lähelle kupua ja lierien yläreunat kaartuvat voimakkaasti kuvun päälle. Lierin vastakkaiset reunat menevät kuvun yläpuolella hiukan päällekkäin. Toinen lieri on 30 mm pidempi kuin toinen.

Ehjässä hatussa hatun kuvun tulisi olla näkyvissä lierien välistä ja lierien tulisi seistä pystyssä eikä kaareutua hatun päälle. Hatuissa yleisesti lierit ovat joko olleet yhtä korkeat tai pidempi lieri on yleensä ollut taaempi ja noussut suorana näkyviin etulierin ja kuvun takaa. Tämän perusteella määriteltiin tämän hatun käyttösuunta eli kumpi lieri on edessä ja kumpi takana.

Hatusta puuttuu lierien reunoja kiertänyt metallilangasta valmistettu koristeellinen kaluunanauhareunus, joka ilmeisesti on ollut kullanvärinen. Hatun etuosassa on ilmeisesti ollut kiinnitettynä kokardi ja ruusuke.

Hatun kuvun sisällä oleva alkuperäinen pellavakankainen vuori on likainen, kuivunut, kovettunut ja haurastunut. Musta väri on haalistunut ruskeaksi. Vuorikankaassa on paljon repeämiä ja siitä puuttuu isoja paloja. Vuorin kiinnitysompeleita on poikki ja irronnut ja jäljellä oleva rikkinäinen vuorikangas on rypistynyt pieneksi palloksi kuvun sisälle.

Alkuperäinen, repeytynyt vuori hatun sisällä.

Alkuperäinen, repeytynyt vuori hatun sisällä.

 

Konservointikäsittely

 

Puhdistus

Hatun ulkopinta on varovasti imuroitu konservointi-imurilla ja roskat on irrotettu pinsetillä.

Hatun alareunan eli suun ympärillä huopakankaassa olevia tahrakohtia on käsitelty veteen kostutetuilla nihkeillä vanupuikoilla. Tahrakohdista irtosi mustanruskeaa jähmettynyttä rasvalikaa melko paljon, mutta tahrat eivät kuitenkaan lähteneet kokonaan.

Vuorin käsittely

Vuori on irrotettu. Vuorikangas todettiin niin pahoin vaurioituneeksi ja repaleiseksi, että sitä ei voi eikä kannata yrittää korjata mitenkään. Tällaisenaan sitä ei enää pystytä kiinnittämään takaisin hatun kuvun sisälle. Kaksikolkkahatun vanha vuori säilytetään erillisessä pahvilaatikossa. Laatikon pohjalle on tehty muotoiltu alusta viskoosiverkolla päällystetystä dacron-vanusta. Vuori lepää säilytysalustallaan kupu alaspäin ja hapottomilla silkkipapereilla suojattuna. Hatun alkuperäisestä vuorista on tehty kopio, joka on kiinnitetty hatun sisälle alkuperäisten ompelukohtien mukaisesti.

lkuperäinen, irrotettu vuori säilytetään omassa laatikossaan.

Alkuperäinen, irrotettu vuori säilytetään omassa laatikossaan.

 

Uusi vuori on kiinnitetty hatun kuvun sisälle.

Uusi vuori on kiinnitetty hatun kuvun sisälle.

 

Kaksikolkkahatun muodon palautus ja korjaukset

Kovettunut ja litistynyt hattu on käsitelty kosteuskammiossa, jossa huopakankaaseen on imeytetty kosteutta. Kosteuskammiokäsittelyn jälkeen hattua on voitu muotoilla lähemmäksi alkuperäistä mallia ja murtumat ja palkeenkielet on saatu asetettua kohdalleen korjausta varten.

Hatun käsittely kosteuskammiossa.

Hatun käsittely kosteuskammiossa.

 

Hatun lierien oikaisua.

Hatun lierien oikaisua.

 

Hatun muodon palautusta.

Hatun muodon palautusta.

 

Palkeenkielien ja repeämien korjaukset on pääosin tehty ompelemalla huopakankaan läpi ohuehkolla ompelulangalla. Joissakin kohdissa on korjaukseen saatu lisätukea käyttämällä liimausta, jolla repeämän reunat painettiin yhteen. Huopakankaan reikien täytteeksi käytettiin ruskeata, ohutta ja pehmeätä nahkaa, jonka pintanahka/mokkanahkapuolta käytettiin vaihdellen tarpeen mukaan niin, että reiän läpi näkyvä pinta ei erotu.

Huopakankaan vauriokohtien konservointiompelua.

Huopakankaan vauriokohtien konservointiompelua.

 

Säilytystuki

Konservoinnin jälkeen kaksikolkkahatun kunto on kohtalainen, hattu on näyttelykelpoinen. Vauriokohdat on tuettu ja hatulle on valmistettu säilytystuki, jonka päälle asetettuna hattu voidaan sekä säilyttää että pitää näytteillä. Hattu sijoitetaan lasivitriiniin.

Hatulle tehty tukirakenne.

Hatulle tehty tukirakenne.

Hattu on lopullisessa asennossaan matalampi kuin se on ollut käytettäessä. Kun hattu kostutuksen ja muotoilun jälkeen on saanut kuivua ja asettua, on todettu, että hatun lierien yläosat ovat käyristyneet uudelleen ja lierien yläosa taipuvat voimakkaasti hatun kuvun päälle. Tämä on pysyvä asento, jota ei pysty muuttamaan ilman jonkinlaista pysyvää (mutta samalla näkyvää) tukea lierien sisäpinnoilla.

 

Hattu edestä konservoinnin jälkeen.

Hattu edestä konservoinnin jälkeen.

 

Hattu sivusta konservoinnin jälkeen.

Hattu sivusta konservoinnin jälkeen.

 
Teksti: Anne Vesanto, johtava konservaattori, Konservointikeskus

7 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.